Välitän seuraavan kutsun.
Lisätietoja saa Elias Aarniolta, Kaarinan Agenda21-toimikunnan puheenjohtajalta. Puh. 040-5411832.

Kaarinan Agenda 21-toimikunta toivottaa tervetulleiksi joukkoliikenneseminaariin Hovirinnan koulun auditorion torstaina 17.4. kello 18:00.

Vihreä lanka 12 / 2008 uutisoi nanotekniikan mahdollisista terveysriskeistä. Vaikka keskustelu on tarpeen, artikkelin käsittelytapa toi esille vihreän uutisoinnin minua (Kataista lainatakseni) kyrsivät helmasynnit, mitä tulee kemialta vivahtavien teknologioiden käsittelemiseen.

Turun Sanomat epäili vihreän realismin tasoa pääkirjoituksessaan 26.2. Todennäköisesti aika jälleen näyttää,  että vihreä ohjelma on pikemminkin inho- kuin epärealistinen. Ilmastonmuutoksen torjunta maksaa ja vaatii muutoksia yhteiskunnalta. Vuotoskylpy tai sädehoito eivät kunnolla auta edes taudin oireisiin saati perussyyhyn, rakenteelliseen energiatehottomuuteen asumisessa, liikenteessä ja elämäntavassa. Kutsuisin inhorealistiseksi vaatia energiatehokkaampaa rakentamista sen sijaan, että tehdään uusia ydinvoimaloita lämmittämään pienoiskartano-harakanpesiä, joissa keittiön kaappeihin on sijoitettu enemmän rahaa ja suunnittelua kuin energiaratkaisuihin.

Vihreät sanovat kyllä energiatehokkuuden kasvattamiselle, tuulivoiman merkittävälle lisäämiselle, biomassan käytön lisäämiselle sekä maalämmön ja biokaasun hyödyntämiselle. Vesivoimaa voidaan lisätä 300-400 megawatilla eli 0,4-0,6 terawattitunnilla vuodessa muun muassa olemassa olevien voimaloiden tuotantoa tehostamalla. Tämäkin näkökulma on inhorealistinen, vanhan korjaaminen on paljon epäseksikkäämpi poliittinen hanke kuin uuden rakentaminen.

On hienoa, että Suomessa ensimmäistä kertaa vallitsee laaja konsensus ilmastonmuutoksen vastaisten toimien tärkeydestä. Vihreät jatkavat etulinjassa ja puhuvat jo seuraavista vaiheista. Inhorealistisesti epäilen, että tulevaisuudessa vaaditaan muutoksen pysäyttämiseksi enemmänkin kuin kolme euroa viikossa. Mitä pikemmin havahdumme siihen todellisuuteen, sen pienempi lasku lopulta on. Laskelmiimme kannattaa tutustua. Vihreiden mallin mukainen hyvinvointi lähtee muualta kuin tavarasta - realistisesti.

Omistatko S-etukortin? Pidä silmällä postiasi, sillä Yhteishyvä-lehden välissä tulevat TOK-asiakasomistajien äänestysohjeet.

Äänestysaika on 10.-23.3. Käytä äänioikeuttasi. Vaikutusmahdollisuudet jokapäiväisen ruokakorisi ekokuormaan ovat todellisia!

Tampereella jäi kiinni 8-11-vuotiaisiin koulutyttöihin "hetken mielijohteesta" kiinni käynyt mies. Aamulehti uutisoi asiasta ja poliisin edustaja totesi, että lähes kaikki tytöt "selvisivät säikähdyksellä", vai yksi sai vähäisiä naarmuja. Eli siis mitä pienistä, kun ei fyysisiä vammoja tullut? Tulee kurja olo ajatellessani noita tyttöjä ja heidän perheitään nyt, kun lasten pitäisi taas lähteä kouluun. Pelko hallitsee tuttua koulutietä varmasti vielä pitkään ja aikuisen miehen väkivaltaisuus jää kummittelemaan mieleen. Jos lapsen turvaverkko ei ole ehjä ja läheiset aikuiset tilanteen tasalla, voi pieneen mieleen jäädä haava loppuiäksi. Mutta ei siis hätää, kyseessä oli vain pikku säikähtyminen ja lapsen omat pelon ja kauhun tunteet varmasti vääriä. Ilmesesti tekoa tuomitessakin linja tulee olemaan vastaava.

Kunnallisvaaleissa tullaan Suomessa kokeilemaan ensimmäistä kertaa sähköistä äänestämistä muutamilla alueilla. Vihreänä ja nörtihkönä poliitikkona pitäisi tietysti olla ensimmäisenä rintamassa heiluttamassa lippua digitalisoitumisen puolesta. Jippii. Ei paperisaastetta, akuankkaääniä tai epäselviä numeroita. Välittömät online-tulokset parhaaseen tosi-TV-tyyliin. Suunnaton äänivyöry vihreille äänestysaktiivisuuden noustessa ja nuorten sännätessä demokratiabitit ojossa kohti nettivaaliuurnaa.  Mutta kun ei.

Copy+paste -tiedote. Saa levittää eteenpäin.

http://www.vihreat.fi/fi/kunnallisvaalit - ehdokkaille, tukijoille, symppaajille ja tsemppaajille.

Haluatko kunnallisvaaliehdokkaaksi? Tunnetko sopivan henkilön, jota Vihreiden kannattasi pyytää ehdokkaaksi ensi syksyn vaaleihin?

Haluatko osallistua vaalityöhön esimerkiksi olemalla suosikkiehdokkaasi tukiryhmässä? Haluatko auttaa maailmanparannustyötämme laittamalla rintaasi rintanapin tai blogiisi pienen bannerin? Haluaisitko tukea kampanjaa rahallisesti? Haluatko mukaan kampanjan
tiedotussähköpostilistalle?

Jos vastasit yhteenkin kysymykseen kyllä, mukaan pääsee helposti jo tässä vaiheessa. Käy Vihreiden netissä, osoitteessa http://www.vihreat.fi/fi/kunnallisvaalit

Tiedän nyt syyllistyväni tyypilliseen ilmastonmuutoskeskusteluun, eli aihe on mielessä kun sää on mitä on. Tällä yksittäisellä lauhalla (aivan liian kaunis sama tällaiselle kelille) päivällä ei ole välttämättä mitään yhteyttä ilmaston lämpenemiseen. Mutta assosiaatio on silti melko lailla väistämätön, joten sallittakoon tämä marina.

Joitakin aikoja sitten Vihreä lanka julkaisi juttusarjan, jossa opastettiin lapsia kohtaamaan ilmastonmuutos tai siis opastettiin aikuisia, miten kasvattaa lapsia muuttuvaan maailmaan. Suoraan sanoen pidin sitä silloin hiukan huvittavana paapomisena. Nyt hymy kuitenkin hyytyy, kun kolmivuotias laulelee kerhossa kalenterin mukaan opetettua Rati-riti-rallaa. "Koska hiihdellään pitkin metsiä? Kun maassa on lunta ja pakkasta" -leikkilaulun taas muistan omaksikin suosikikseni lapsuudesta, mutta vaikka sen sisältö on sinällään korrekti, tuntuu kappale nyt melko lailla veitseltä haavassa.

Pikkupoikaa ei viitsi vielä pariviikkoisena jättää järin pitkäksi aikaa edes isin ja tuttipullon huomaan, mutta onneksi puoluetoveri on pitänyt minut hienosti kärryillä kuntaliitostilanteesta. Lisäksi päivisin kotona on hyvin ehtinyt tutustua perinpohjin sähköiseen ja paperiseen materiaaliin. Kuntaliitosta käsitelleeseen valtuustoon järjestin sentään itseni pääsemään.

Kunnallislehdessä julkaistiin tänään mielipidekirjoitukseni, jonka kasasin vihreän kunnallisryhmämme yhteispalaverin pohjalta. Laineet lyövät hankkeessa korkeina ja kuten olettaa saatta, vastustajat tarttuvat herkemmin kynään kuin puoltajat. Harvapa sitä nyt näkee märkiä unia Kaarinasta (kaarinalaiset suokoot anteeksi) vaan liitokseen suhtaudutaan ennemmin käytännöllisenä välttämättömyytenä, jossa varmasti on etujen lisäksi myös varjopuolia. Koska oma kunta on monien identiteetille tärkeä ja hankkeessa on paljon helppoa kritisoitavaa, vastustamiselle on myös yksinkertaisempaa keksiä runsaasti eritoten tunteisiin vetoavia argumentteja.

Takana on kolme kuukautta pomppimista pitkin suomalaista neuvola- ja terveydenhuoltojärjestelmää huipentuen lopulta kymmenen päivän keikkaan Tyksissä, jonka henkilökunta oli onneksi paikalla yhtä aikaa minun kanssani. Vaikeuksien kautta voittoon -projektin lopputulos murisee nyt rintarepussa, 52 cm ja jämpti 3500 g tunnetun universumin ihastuttavinta kuopuspoikaa.

Lauantainan kokous valitsi minut tulevaksi kaksivuotiskaudeksi piirin puheenjohtajaksi. Tuntuu hienolta, joskin myös hiukan jännittävältä, kyseessä on kuitenkin ihan uudenlainen juttu. Mutta kuten puheenvuorossani paikan päällä sanoin, tulen aluksi esittämään paljon tyhmiä kysymyksiä, tulen tekemään toivottavasti mahdollisimman vähän tyhmiä virheitä enkä toivottavasti tee kertaakaan samaa virhettä kahdesti.

Uusi toimi menee kuitenkin muun elämän kanssa muutamaksi viikoksi pakkaseen sillä uuden elämän alku on seuraava projekti. Kuopus voi syntyä koska tahansa ja joulunpyhät omistetaan tiukasti kaikille kolmelle lapselle. Kiitos Tehyn työtaistelun peruuntumisen poistui onneksi iso ylimääräinen jännitys asian tiimoilta - henkilökohtaiset kiitokset kaikille asiassa joustaneille osapuolille.

Nyt viimeisllä raskausviikoilla ei valinnan yhteydessä kiiteltyä virtaa ja tarmoa kauheasti ole, joten lainaan sitä muualta. Virtaa vihreälle ajattelukoneelle tarjoaa ystäväni tuore blogi Vihreä Watti, kannattaa liittää se vakituiselle lukulistalle.

Vihreä Watti keskittyy tiukasti maapallolle, galaktista purtavaa ajatuksille taas saa Esko Valtaojan uusimmasta kirjasta. Ihmeitä - kävelyretkiä kaikkeuteen pursuaa puujalkavitsien lisäksi syvää elämäniloa ja kunnioitusta tätä meidän pikku pallomme biodiversiteettiä sekä universumimme ihmeellistä olemassaoloa kohtaan. Opin tietämään Valtaojan 1990-luvun puolivälissä hänen jouduttuaan  äkisti vetämään yliopistolla fysiikan peruskurssin ja jo silloin minuun teki valtavan vaikutuksen merkillinen parrakas mies, joka päättäväisesti yritti popularisoida fysiikkaa biokemistillekin ymmärrettävään muotoon, uskoi lujasti huumoriin ja oli utelias melko lailla kaiken suhteen. Myöhemmin saimme hänet luennoimaan muutamissa science fiction -tapahtumissa. Joten kun ensimmäinen kirja, Kotona maailmankaikkeudessa, ilmestyi ja tuli palkituksi Tieto-Finlandialla, en ollut yllättynyt.

Koko trilogia on aivan ehdoton luettava, päätyi loppujen lopuksi olemaan yksityiskohdista samaa mieltä tai ei. Itse symmppaan täysillä Valtaojan asennetta siitä, että olemassa oleminen on vaikeuksista ja ongelmista huolimatta varsin upea juttu ja että universumien (tai multiversumien) kokoinen näkökulma asioihin tekee välillä hyvää.

Blogille kävi niin kuin liian monelle poliittiselle blogille, se uupui vaalien jälkeen kuten käyttäjänsäkin. Virtuaali- ja reaalimaailmassa olen kuitenkin jatkanut vaikuttamista ja nyt palaan (toivoakseni) uudella uljaalla alulla myös tänne.

Ennakoin tässä tulevaisuutta, sillä huomenna vihreiden Varsinais-Suomen piirin kokouksessa asetun ehdolle piirin puheenjohtajaksi. Toivottavasti voin viettää vuoden 2008 luotsaten alueen vihreitä eteenpäin ja nostaa esille samoja aiheita, joita vaalikampanjassani ajoin.  Haluaisin nähdä myös tämän alueen vihreät aktiivisina keskustelijoina esimerkiksi kansalaisoikeuksiin ja tietoyhteiskuntaan liittyvissä asioissa - perinteistä Itämerta ja monia muita tärkeitä aiheita unohtamatta.

Pitkä hiljaisuus blogissani on johtunut paljolti aivan henkilökohtaisesta syystä. Kolmas lapseni, perheen kesken Optio, lankeaa lunastukseen juhlavasti itsenäisyyspäivän aikoihin. Toisille optiot ehkä lankeavat kuin entiselle presidentille illallinen, mutta tässä tapauksessa edun ansaitseminen on kyllä vienyt melko lailla kaikki voimat. Jätettäköön brutaalit yksityiskohdat sikseen mutta olen tyytyväinen, kun loppusuora on vihdoin edessä. Tehyn työtaistelua ja TYKSin tilannetta on sattuneesta syystä tullut siis seurattua hyvin suurella intohimolla. Kun äitiyspolilla on viettänyt aikaa, en voi kuin kehua siellä kohtaamiani hoitajia, heidän asiantuntemustaan ja kiireessäkin annettua myötätuntoa. Minusta heitä ei ole varaa menettää, toivottavasti sopu löytyy.

Muuten kesä kului vaalien jälkeisessä lepäämisessä, leipätyössä ja kunnallispolitiikassa. Piikkiössä on kuntaliitosteltu sinne sun tänne eriliaisin tuloksin. Minusta paras vaihtoehto, neljän kunnan suurliitos Turku-Salo -välille valitettavasti uupui selvitystyön loppumetreille, nimellisesti Kaarinan vetäytymiseen. Nyt lähiviikot ratkaisevat, toteutuuko liitos Kaarina-Piikkiö vuoden 2009 alusta. Vaikka oma vihreä paikallisyhdistys onkin Paimion ja Sauvon kanssa yhteinen, olen silti tässä vaiheessa Kaarinan liitoksen kannalla. Turun suunta on piikkiöläisille looginen ja luonteva, joskin olemme kauhea autoilulähiö, raideliikennettä kaivattaisiin kipeästi. Paimio-Sauvo-Piikkiö -liitos tuottaisi edelleen asukasluvultaan melko pienen ja harvaanasutun "välikunnan" joka eläisi vielä enemmän autoilusta. Neljän kunnan terveyskeskusten yhdistäminen lienee silti toteutumassa, eli yhteistyö alueella toivottavasti jatkuu.

PS.
Blogit tuppaavat rämettymään, jos niitä ei hoideta. Myös minun blogiini on ilmestynyt kommentteja hyvinkin vanhojen artikkelien perään. En pidä järkevänä aloittaa aktivista keskustelua jonkun kanssa, joka on anonyymisti kommentoinut jotain kuukausia vanhaan blogimerkintään. Parempi on ottaa suoraan yhteyttä vaikkapa sähköpostitse, jos on asiaa ja toivottavasti on.

Hesari esitteli Yhdysvaltoihin rakennettavaa kreationistista museota, jonka "päätehtävä on todistaa luomiskertomuksen historiallisuus ja osoittaa kehitysoppi "konkurssikypsäksi" huuhaaksi." Koko kreationismi - älykäs suunnittelu -evoluutio -keskustelu on tietysti jo sinällään suuri farssi, jossa  rehelliset hullut, epärehelliset hullut, rehelliset viisaat ja epärehelliset viisaat ovat kaikki liikkeellä omilla agendoillaan. Keskustelu on äänekästä eikä johda mihinkään, koska kukaan ei varmasti liikahda asemistaan. Tiedemies ei voi eikä fundamentalisti pysty. Evolution is just  a theory, just like gravity - sanoo eräs suosikkisloganeistani.

Kahden viikon jälkeen olen pikku hiljaa vaikuttunut vaalien jälkeisen elämän olemassaolosta. Itse asiassa elämää on ollut merkittävästi enemmän kuin ennen vaaleja, ainakin niitä elämän arvoisia asioita. Puutarhanhoitoa, lasten kanssa puuhailemista, parisuhdetta, unta ja laatukirjallisuutta. Muutamana aamuna tai iltana on väsymys iskenyt rankasti, mutta se oli odotoettavissa. Viimeisten vaalilaskujen maksaminen teki omasta käyttövarabudjetista tälle kuukaudelle opintorahan suuruisen, joten ikioma simulaatio aiheesta "kuinka naurettavan vähän opintoraha on elämiseen" on käynnissä, mutta itsekkäästi onneksi vain seuraavaan palkkapäivään asti.

Valtavasti kiitoksia kaikille! Nyt vihreät pääsivät marginaalista pois Varsinais-Suomessa, kaksi edustajaa on vissisti parempi kuin yksi ja Villestä tulee erinomainen edustaja. Olin aikoinaan 2002 eräällä kesämökillä Villen ensimmäisen eduskuntavaalikampanjan perustamiskokouksessa ja siellä alkoi tämä kehitys, joka nyt kulminoitui vaalivoittoon Ensi kerralla sitten vähintään neljä edustajaa.

Oma tulos 629 ääntä on hieno juttu erittäin tuoreelle ei-turkulaiselle vihreälle. Toki unelmia oli enemmästäkin, niin ihania kannatuksen ilmauksia sain ja tuntui upealta olla suuren luottamuksen kohteena. Puoluepolitiikka on kuitenkin sitä, että jokainen ehdokas pitää vihreää lippua korkealla ja yhteistulos ratkaisee. Ensikertalaisen osana on nostaa vihreys houkuttelevaksi vaihtoehdoksi äänestää, vaikka itse ääni sitten menisikin kokeneemmalle ehdokkaalle.

Olemme messunneet, miten jokainen ääni on tärkeä. Nyt se totta vieköön oli. Vertailuluvuissa Villen ja Sari Essayahin välinen ero oli vaivaiset 81 ääntä, absoluuttisissa äänissä ero oli alle kaksisataa. Piikkiöläisenä olen tietysti pahoillani paimiolaisen pätevän edustajan putoamisesta, mutta se oli KD, jonka paikan tiesimme jo etukäteen huterimmaksi. Siinä mielessä en voi kyllin korostaa fantastista paikallista vaalitulosta. Vihreät kasvattivat kannatustaan 2,4 % Piikkiössä ja 0,5 % Paimiossa, se tarkoitti yhteensä toistasataa uutta ääntä vihreille. Kaikki äänet ovat tärkeitä, mutta tässä tilanteessa tällä alueella ne olivat erityisen painavia.

Tällä hetkellä tuntuu, että olen mukana neljän vuoden kuluttuakin ja silloin tosimeiningillä. Se vaatii kuitenkin aktiivisen vihreän uran rakentamista ja luottamustehtäviä, hyviä paikkoja saada tunnettuutta ja toisaalta ajaa omia tärkeitä teemoja. Esimerkiksi tietoyhteiskunta-asioista on selvästi tarpeen puhua lisää. Toinen juttu on vaalikassa joka lienee pakko ainakin tuplata, eli siihen eivät enää omat säästöt veny ja ulkopuolista rahoitusta lienee pakko etsiä.

Nyt olo on väsynyt mutta onnellinen. Kiitoksia vielä kerran. Ollaan yhteydessä. Seuraa blogia ja kotisivujani. Kommentoi ja pistä mailia.

Mari

PS. Asiasta toiseen. Verkkolehti Usvazinessa on julkaistu novellini Toiset elävät runonsa. Senkin teemana ovat tietotyhteiskunta, ihmisarvo ja luovuus. Käyhän lukemassa.

Viimeinen erikoistarjous. Mitä saat äänelläsi?

Kotiuduin juuri viimeisestä toritapahtumasta Piikkiön keskustasta. Olen asunut Piikkiössä vasta muutaman vuoden, mutta nyt tuli sellainen olo, että ihmiset alkoivat tuntea ja tulla juttusille. Pari todella lämmintä kannatuksen ilmaisuakin sain, yhden erittäin yllättävältä ja hyvää lupaavalta taholta. Pienten nokosten jälkeen lähden vielä pyörällä luukuttamaan muutaman alueen. Illalla rentoudutaan Brother Firetriben keikalla ja ehkä jaetaan ihan hiukan salmiakkia ja politiikkaa. Sitten on kaikki tehty.

1) Vihreille povataan vaalivoittoa. 9,7 % on harmittavan vähän kymmenestä, joten eiköhän puristeta se siihen saman tien kaksinumeroiseksi. Hyvä meidän tiimi. Eläköön suvaitsevaiset ja kaukonäköiset suomalaiset!

Hienoa. Kun oltiin niin huolissaan lasten suojelemisesta ja oikeudesta tietää biologinen taustansa (oikeus, jota muuten heteroliitoissa luomusti syntyneillä lapsilla ei ole) niin ongelma ratkesi hienosti. Rekisteröintipakon takia luovuttajia ei ole, enkä voi heitä syyttää. Luovuttaminen kun ei tarkoita halua tulla isäksi vaan auttaa jotakuta muuta saamaan toivottu lapsi. Ne, joilla onnekseen on yksi lapsi anonyymiltä luovuttajalta voivat nyt kolmen vuoden ajan koettaa käyttää samoja soluja. Tämä pakkorako varmaan on jokaisen perheen unelmatilanne ja sitä kuuluisaa lasten hyvinvointia. Mutta odotetaan kolmevuotta, niin ongelma on ratkennut itsekseen. Jep.

Piti blogata muuta, mutta eilisessä lehdessä oli liian monta samoihin ajatuksiin johtavaa asiaa. Suomessa Turun hovioikeus on hylännyt muslimiäidin pahoinpitelysyytteen liittyen poikavauvan ympärileikkaukseen. Turun Sanomat nosti esille Yhdysvaltojen seksuaalirikoslain ongelmia ja käytti esimerkkinä tapausta, jossa 17-vuotias poika sai vuosien vankeuteen johtaneen raiskaussyytteen 15-vuotiaan tyttöystävän kanssa harrastetusta vapaaehtoisesta seksuaalisesta teinistelystä. Sama lehti kirjoitti toisaalla, miten ajatus yleisestä sairausvakuutuksesta saa vähitellen kannatusta Yhdysvalloissa ja millaisia ilmiöitä nykytilanne tuottaa. Taannoin luin uutisen Euroopassa oikeuteen haastetuista, eutanasiaa toteuttaneista lääkäreistä. Kuka saa kajota toisen ruumiiseen ja miten valtion tulisi turvata ruumiillista koskemattomuutta?

Sain tiukan kysymyspatteriston sähköpostissa. On niitä tippunut muutenkin, mutta tässä oli hyviä pointteja, jotka tarkentavat erilaisia kantojani. Jos ne ovat askarruttaneet yhtä, saatavat mietityttää toistakin. Lyhentelin hiukan kysymyksiä ja vastauksia tähän. Aiheet vaihtelevat eläkesäästämisestä ydinvoiman kautta heteroiden oikeuksiin, kirkon ja valtion eroon sekä nettisensuuriin.

Olen todella tyytyväinen siitä, että tietoyhteiskuntakantani ovat saaneet kannatusta. Muutamakin sivusto on listannut minut äänestämisen arvoiseksi.  EDIT: 14.3. tuli vielä yksi lisää.

Kuten aiemmassa perustulokirjoituksessa kommentoin, Suomen kuvalehti puolsi yksiselitteisesti perustuloa. Ville Niinistö ja Osmo Soininvaara julkistivat tänään lisätaustoja perustulon rahoittamisesta. Kannattaa lukea.

Otsikon assosiaatio tosin tuli mieleen vasta jälkikäteen, kun olin jo lähettänyt valmiin mainoksen Kunnallislehteen. Jos tällä viestillä on jotain informaatiosisältöä, niin ehkä se, että kaikki ylemmät entiteetit minua varjelkoot koskaan muuttumasta poliitikoksi eli joksikin, joka ei enää kykene nauramaan itselleen.

Mietin koko työmatkan (kyllä, tässä vaiheessa kampanjaa olen jo melko väsynyt), mikä vihannes itse asiassa olen. Päädyin salaattiin. Juuret maassa oleva kokovihreä, kevyen oloinen mutta vaikka leikkaisit sen alas miten monta kertaa tahansa, se versoo aina uutta tuoretta pureskeltavaa. Sopii minkä kanssa tahansa. Epäasiallisesti kohdeltuna voi muuttua kitkeräksi. Pärjää ruukussakin, mutta kukoistaa eritoten vapaissa olosuhteissa avomaalla. Tykkää kasvaa joka suuntaan.

Älkää menettäkö toivoanne, asiallisia merkintöjä seuraa taas myöhemmin.

( Tässä se mainos )

Vietimme perheen kanssa ihanan sunnuntaipäivän. Naapurikunnassa Liedossa oli kaksikin eri tapahtumaa ja ulkoilusää upea. Littoistenjärven talvirieha kärsi hiukan aikaisesta keväästä, eli luistelun ja hiidon sijaan söimme pullaa aurinkoisella kivellä ja lapset ajelivat sekä koirien että ponin kärrykyydissä. Politiikkaa oli tarjolla joka käänteessä, mutta itse päätin suoda rauhallisen kevätpäivän niin äänestäjille kuin muksuillekin. Liedonretki jatkui Vanhalinnaan, jossa olivat museoiden ovet auki ja rattaiden edessä tällä kertaa ihana suomenhevosruuna. Hävettää tunnustaa, etten koskaan aiemmin ole kiivennyt Linnavuorelle, mutta nyt asia tuli korjattua. Mukavan ulkoilupäivän jälkitunnelmissa tajusin, ettei nettisivuiltani käy ilmi, miten tärkeitä asioita luonto ja luonnossa liikkuminen minulle ovat. Tulkoon sekin puute nyt korjatuksi.

Ville ja Jyrki käsittelevät vihreiden sivuilla julkaistussa tiedotteessaan varsin erinomaisesti ruotsalaisen käsityksen kansallisesta turvallisuudesta. Pahat terroristithan saa kiinni siitä, että he lähettelevät toisilleen sähköposteja, joissa puhutaan sariinipommeista. Itse opin kyllä jo kymmenkesäisenä maanmainiosta Vakoilijan käsikirjasta (Tammi 1981), että moisen viestin voisi vallan hyvin lähettää muodossa "Nouda Fanny-täti asemalta klo 12, muista golfmailat". Ranskassa taas looginen ratkaisu katuväkivaltaan on kieltää kaikilta (paitsi toimittajilta) aidon väkivallan kuvaaminen.

Aihe on taas noussut pinnalle. Tuntuu siltä, että koirien jalostus ei enää ole jalostusta eli sananmukaisesti parantamista. Monissa roduissa se on muuttunut kärjistämiseksi. Etsitään rodulle tyypillisiä ulkonäköpiirteitä ja viedään niitä äärimmäisyyksiin. Itse koira kuitenkin on elävä olento, jonka geeneistä vain pieni osa vaikuttaa ulkonäköön. Maailman upeimpien korvien hintana voi olla sisäelinten epämuodostuma tai luustohäiriö. Sivuefektinä hieno koiraharrastus ja vuosikymmenten vapaaehtoistyö tulee luokitelluksi epäilyttäväksi.

Perustulosta en ole kirjoittanut suurta omaa tiivistelmää, koska vihreiden sivuilla se on jo olemassa. Suosittelen lukemaan sekä tiivistelmän että vastaukset kritiikkiin, kyseessä on kuitenkin suurin yhteisvastuun muutosehdotus mitä suomalainen yhteiskunta on vuosikausiin nähnyt. Mitä enemmän olen perustuloa miettinyt, sitä enemmän olen sen kannalla.

Mainostan olevani käytännössä vihreä. Nyt on aika ottaa naisesta mittaa ja koota yhteen pienimuotoinen eduskuntavaaliehdokkaan ekotase. Vihreät puhuvat paljon yksilön valinnoista ja itse olen lujan kuluttajauskovainen. Sitä tehdään, mille on kysyntää. Millaiseen suuntaan minä siis omilla kulutusvalinnoillani olen ohjaillut yhteiskuntaa?

Selvyyden vuoksi jätän pois työurani ympäristönsuojelijana. Olen kyllä ollut tarmokkaasti myötä vaikuttamassa esimerkiksi siihen, että yli 600 ihmistä pudotti toimistopaperinkulutuksensa kolmessa vuodessa yli 60 prosenttia, mutta tällainen on yhteispeliä eikä henkilökohtaista ympäristösankaruuttani.

Tämän päivän Turun Sanomissa se oli. Kaksi paikkaa Varsinais-Suomesta vihreille. Tehkää se todeksi hyvät lukijat. Jos kannatatte vihreitä, äänestäkää vihreitä!  Älkää missään nimessä vaalipäivän aamuna ajatelko, että homma olisi varmaankin selvä ilman sinunkin ääntäsi. Älkää nukkuko. Herättäkää naapuritkin. Laittakaa tekstari kavereille ja muistuttakaa äänestämisestä.

Puhuiko joku vaalikuumeesta? Nyt nousi taas pari astetta.

1) Torstaina 1.3.  turkulaiset opiskelijajärjestöt järjestivät vaalibileidensä yhteydessä interaktiivisen vaalikoneen. Bileväki sai enemmistöperiaatteella lappuäänestää  yhteiset vastaukset nuorten vaalikoneen kysymyksiin. Ideana oli selvittää, kuka on opiskelijoiden yhteinen suosikkiehdokas. Kaikkien parhaiten joukon mielipidettä vastasi Mari Saario, joten tulipa upea vahvistus omille ajatuksilleni opiskelijapolitiikasta. Kymmenestä suosituimmasta ehdokkaasta yhteensä kahdeksan oli vihreitä, joten hieno tulos kaiken kaikkiaan!

2) Uusi Vihreä lanka (9/2007) käy läpi eri vaalipiirien tilanteen. Varsinais-Suomeen povataan sitä inhorealistista kahta paikkaa. Siteeraan:
Kuka sitten lähtee istuvan kansanedustajan Janina Anderssonin mukaan? Suurella äänimäärällä viime vaaleissa kohahduttanut vihreiden varapuheenjohtaja Ville Niinistö ei enää yllättäisi läpimenollaan ketään. Showstopperit eli yllättäjät ovat vihreillä perinteisesti olleet nuoria naisia. Turun kaupunginvaltuutettu Elina Rantasella ja piikkiöläisellä kunnanvaltuutetulla Mari Saariolla onkin molemmilla mahdollisuudet nousta yllättäjiksi, mutta vähintään he tukevat äänillään toista tavoiteltua paikkaa.

Oli pakko blogata tämä vielä pikkutunneilla oman oppiaineen Turun yliopiston biokemian laitoksen 50-vuotisjuhlista palattuakin. Into on sellainen, ettei uni tule heti silmään.

Ekologisen jalanjäljen lisäksi meistä jää nykyään myös sähköinen jalanjälki. Aion ehtiessäni vielä tehdä itsestäni myös pienen ekologisen tuoteselosteen, mutta sitä odotellessa voi tutustua sähköiseen historiaani. Sähköinen profiilini tuntuu olevan aika scifipainotteinen, johtuen tietysti sf-harrastajien suuresta innosta laittaa nettiin kaikki mahdollinen.

Googlaa minut

Googlaa kuvat

Itse kunkin kannattaa aina välillä googlata itsensä. Se muistuttaa hyvin yksilön tietosuojan ja netiketin tarpeellisuudesta sekä informaation häviämättömyyden laista.

Professori Pekka Hänninen kirjoitti hyvin Turun Sanomissa niistä vaikeuksista, joita Suomessa on keksintöjen kaupallistamisessa. Itse olen puhunut korkeasti koulutettujen työttömyyden aiheuttamasta inhimillisestä ja taloudellisesta tuhlauksesta. Kun esille on nostettu myös keksintöjen tuhlaaminen ja unohtaminen, alkaa harmittaa uudelleen. Me ylpeilemme osaamisellamme ja koulutuksellamme, mutta emme kerää siitä hedelmiä. Investoimme valtavasti ihmisten korkeakoulutukseen ja koulutamme heitä työttömiksi. Jatko-opiskelijat joutuvat tuhlaamaan työajastaan järjettömän paljon rahoituksen haalimiseen. Kun sitten tutkimus tuottaa keksinnön, se hautautuu mappiin, koska hyödyntäjää ei löydy. Vähän kuin autotehtaassa ensin viidennekseen autoista asennettaisiin vain kolme pyörää, toiseen viidennekseen ei tulisi moottoria, kolmatta ei tankattaisi ja neljäs viidennes unohdettaisiin autoliikkeen pihaan ruostumaan. Viimeinen viidennes ehkä saataisiin ajoon.

Nyt on vaalikuume napsahtanut nousuun. Tämä on se vaihe, kun tyhjentäisi lasten synttärilahjarahapankkitilit ja panttaisi talon ostaakseen vielä 150 000 vaalilehteä. Ja itse asiassa jos kampanjapäällikön asunnon saisi lainan takaukseksi niin eikö se TV-spottikin... Juuri tätä varten olen ympäröinyt itseni maanläheisillä ja järkevillä ihmisillä.

Aitokin itseluottamus on kasvussa. Nettisivuillani käy paljon väkeä, olen udellut muiden eri puolueita edustavien ehdokkaiden  kävijätilastoja ja omani ovat todella hyvät. Olen saanut suoria yhteydenottoja ja kannatuksen ilmauksia. Nyt takana on kaksi vaalipaneelia ja toisen jälkeen kehui toimittaja aidoksi ja asiantuntevaksi ja toisen jälkeen kanssapaneelisti kokoomuksesta ulosannilta ja vakuuttavuudelta kadehdittavaksi. Toki tässä välillä on ollut sellainen olo, että pärjäisikö sitä kansanedustajan ammatissa. Nyt tiedän, että varmasti selviäisin ja pärjäisin. Olisiko minulla sanottavaa? Kyllä olisi. Voisinko vaikuttaa? Jep. Pelastaisinko koko maailman? En.

Ryhdy nettisoturiksi! Tule ulos vihreästä kaapista. Sylkäise päin isolla rahalla ostettuja kampanjoita. Näytä, mistä kansalaisyhteiskunta on tehty.

Vihreillä ei ole äveriäitä taustaryhmiä eikä valtavaa kampanjakoneistoa. Vaalityömme tehdään pääasiassa aktiivisten, vapaaehtoisten ihmisten voimin. Siksi tarvitsemme juuri sinua. Kipeästi.

Jos symppaat tai kannatat Vihreitä tai olet peräti itse vihreä aktiivi, voit pienillä asioilla auttaa merkittävästi vaalityötämme.Olemme koonneet nettisivuillemme erilaisia helppoja ja vielä helpompia tukea Vihreiden vaalimenestystä vaikka kotisohvalta käsin: www.vihreat.fi/osallistu

Tule mukaan tekemään reilua muutosta!

PS. Jos haluat tietää, mitä me vihreät todella haluamme sanoa näissä vaaleissa, käy tutustumassa kolmeen kärkiteemaamme netissä:
www.vihreat.fi/teemat/ilmastonmuutos , www.vihreat.fi/teemat/koyhyys , www.vihreat.fi/teemat/tyoelama

Sivuilleni avautui aivan uusi osio, nimeltään Vieraskynä ja Monta ääntä. Vieraskynä pitää sisällään kuusi vieraskirjoitusta, joista kolme on julkaistu myös vaalilehdessä. 

Vaalilehti Monta ääntä on ekotehokkuuden ja poliittisen synergian nimissä kolmen ehdokkaan yhteinen, eli mukana ovat minun lisäkseni Janina Andersson ja Martti Wallasvaara. Edellä mainittujen itse kutsumieni vieraskirjoittajien lisäksi lehdestä löytyy toki myös Janinan ja Martin kutsumia vierastekstejä mm. Mikko Koukilta, Niina Revolta ja Tiina Lindforsilta. Itse päätin nostaa esille nettiä kulttuuri- ja yritysympäristönä sekä alan osaajien tarvetta päättäjien joukossa. Ynnä akateemisen työttömyyden typerää ongelmaa,  josta pidän meteliä aina ja kaikkialla.

Oscar-gaalan hengessä lienevät tässä vaiheessa jo kiitokset paikallaan. Kiitän kaikkia vieraskirjoittajia, jotka ovat antaneet viisaat sanansa ja iskevät mielipiteensä kampanjani käyttöön. Kiitoksia Petra, Shimo, Peter, Tiina ja Anu! Erityisesti kiitän Oras Tynkkystä, jonka Vihreässä langassa ilmestyneeseen Kansa pienoiskoossa -kolumniin ihastuin. Asia tarjosi hyvän tekosyyn pistää Orakselle postia ja kysyä, muistiko hän muinaisen yhteispaneelimme ilmastonmuutoksesta. Muistihan hän. Olisin saanut uudenkin tekstin, mutta lukemani kolumni oli niin sopiva, että lainasin sen sellaisenaan niiden iloksi, jotka eivät (omaksi vahingokseen) lue säännöllisesti Lankaa.

Hassua tämä ehdokkuus. Toki koetan pysyä ajan tasalla kaivoslain uudistustarpeista (äkkiä uusiksi, nykylaki lahjoittaa malmivaramme koko maailmalle eikä anna kaivosympäristön lähiasukkaille sanansijaa), Virttaankankaan tekopohjavesihankkeesta (en kannata) ja perustulosta (malli on toimiva ja aito avaus), mutta nyt minulle on vasta valjennut kansanedustajan imago loputtomana mielipideautomaattina. Minusta sen on pakko olla falskia, koska yksikään ihminen ei kykene olemaan joka alan asiantuntija. Netin ääressä voi sentään aina tehdä taustatyötä. Olen aina ylpeillyt sillä, että olen patologisen kiinnostunut kaikesta, joten on vain pakko vastata huutoonsa. Viimeisimpänä muotoilin kantaani imettämiseen, aiheeseen, jossa yksityinen todella kohtaa perhepolitiikan. Jos puhumme lasten ja nuorten ravitsemuksesta yhteiskunnallisena tekijänä, ei liene syytä unohtaa kaikkein pienimpiäkään.

Tietoviikko uutisoi seuraavaa: Saksassa ja Alankomaissa valmistellaan lakeja, joiden puitteissa yritysten täytyisi säilyttää yksityiskohtaista tietoa ihmisten internetin käytöstä ja puheluista, kertoo The New York Times. Saksan oikeusministeriön lakiehdotus kieltää väärän tiedon antamisen sähköpostitiliä perustettaessa. Alankomaissa esitys edellyttäisi teleyhtiöitä tallentamaan tiedon soittajan tarkasta olinpaikasta koko kännykkäpuhelun ajalta. Mistä näitä oikein sikiää?

Parempi puoliskoni viritteli vihreiden osastolle eilen nettikonetta ja tutustuin siinä sivussa Iceweaseliin. Tuo villi, vapaa ja luonnonmukaisesti elelevä olento on globaalien korporaatioiden uhkaama. Systemaattisesti ne pyrkivät hävittämään sen elintilaa ja lobbaavat jatkuvasti lainsäätäjiä. Onneksi urheat vapaaehtoiset uhraavat luvuttoman määrän aikaa ja energiaa olennon pelastamiseksi. Ilmiselvä vihreä suojelukohde siis. Linux-käyttäjien vaalikoneen kysymykset tipahtivat sähköpostilaatikkoon samana aamuna, kun olin juuri päättänyt ottaa kantaa vapaisiin ohjelmiin.