Viite - Tieteen ja teknologian vihreät ry on kasvanut vauhdilla. Jäseniä on jo useita kymmeniä. Yhdistys on järjestänyt tilaisuuksia, tapahtumia - pikkujoulutkin. Ja lisää on tulossa, yhdistys on vasta tiensä alussa!

Tapahtumien järjestämisen ohella on tärkeää, että Viite pystyy vaikuttamaan Vihreiden politiikkaan mahdollisimman tehokkaasti. Siksi: mikäli et ole maksanut Viitteen jäsenmaksua tältä vuodelta, nyt on aika se tehdä, liittymällä Viitteen jäseneksi.

Se onnistuu sähköisesti muutamassa minuutissa osoitteessa http://www.vihreat.fi/liity-jaseneksi

Mini-FAQ seuraa:

Q: Miksi nyt eikä vasta tammikuussa?

A: Tärkein areena, jossa Vihreiden politiikkaan vaikutetaan, on puoluekokous. Se, kuinka monta edustajaa Viitteellä on Vihreiden seuraavassa puoluekokouksessa, määritellään tämän vuoden jäsenmäärän perusteella. Siten liittymällä Viitteen jäseneksi *nyt* jäsenyytesi vaikuttaa Viitteen positiivisesti puoluekokousedustajien määrään seuraavassa puoluekokoukssa. Siten jäsenyytesi kasvattaa Viitteen vaikutusvaltaa Vihreiden sisällä.

Q: Miksi on tärkeää, että Viitteellä on vahva edustus seuraavassa puoluekokouksessa?

A: Seuraavassa puoluekokouksessa Vihreät hyväksyy uuden poliittisen ohjelman, jossa linjataan Vihreiden poliittisia tavoitteita kaudelle 2011-2015. On ensiarvoisen tärkeää, että näissä linjoissa näkyy Viitteen kädenjälki mahdollisimman voimakkaasti. Mukana on runsaasti mm. tiede-, tietoyhteiskunta-, ja teknologiapoliittisia teemoja.

Q: En halua maksaa täyttä hintaa nyt, kun kuitenkin ensi vuonna pitää maksaa.

A: Jos olet uusi jäsen, saat tämän vuoden jäsenmaksun puoleen hintaan! Jäsenyys maksaa siis 12,5 euroa tai 5 euroa (vähävaraiset). Ei ole iso paukku.

Q: Mitkä ovat jäsenetuni?

A: Saat viikoittain kotiisi mainion Vihreä Lanka -lehden. Pääset osallistumaan jäsenille tarkoitettuihin tilaisuuksiin. Pääset mukaan Vihreiden sisäiselle keskustelupalstalle. Ja niin edelleen - onhan näitä.

Q: Puolue epäilyttää, mutta haluan tukea viitettä!

A: Voit ilmoittaa halutessasi olevasi sitoutumaton. Tällöin sinua ei lasketa Vihreiden jäsenmäärään etkä saa muita Vihreiden jäsenetuja. Vaihtoehto sopii ihmisille, joita Vihreät yleisesti epäilyttää mutta jotka haluavat tukea Viitettä. Valitettavasti tällöin kuitenkaan jäsenyytesi ei vaikuta Viitteen puoluekokousedustajiin, joten Viitteen vaikutusvalta puolueen sisällä ei tällä kasva. Silti vaihtoehtoa kannattaa harkita, jos haluaa tukea spesifisti Viitettä mutta ei syystä tai toisesta halua sitoutua Vihreisiin.

Q: Miten voin liittyä?

A: http://www.vihreat.fi/liity-jaseneksi

Olin kaupungin edustajana laskemassa Piikkiön hautausmaan muistomerkeille seppeleitä. Sulassa sovussa saivat seppeleensä niin karjalaiset, punaiset kuin talvi- ja jatkosodan vainajatkin. Toisin kuin monella läsnäolijalla, minulla ei ollut mitaleita rintapielessä saati omakohtaisia muistoja sieltä jostain.

Koska se tuntui oikealta, laitoin takin alle kaulaketjuun sormuksen, jonka joko taatani tai mummuni veli on rintamalta tuonut. Lentokonemetallista kaiverrettu puhdetyö on ainoa konkreettinen asia, joka piironginlaatikkoon oli sodasta talletettu. Kunniamerkit kannetaan julkisesti, muistoesineet ovat itseä varten, muistamisen vuoksi.

Mutta se messu. Seppeleiden laskua edeltänyt jumalanpalvelus järjestettiin Piikkiön kirkossa Lasse Heikkilän säveltämän ja sanoittaman suomalaisen messun mallilla. Täytyy rehellisesti sanoa, että moista sisäistä jytinää en ole kirkossa kokenut sitten Mikaelin kirkossa järjestetyn metallimessun.

Tavallisen sunnuntain bulkkiseremonia ja virsikirja, jonka viesti on vaihdellen vuosikymmeniä tai vuosisatoja vanhentunut, ei kyllä väräytä enää minuakaan, niitä tiettyjä jouluvirsiä lukuunottamatta. Mutta suomalaisessa messussa haastettiin, mentiin mukavuusalueen ulkopuolelle ja tarjottiin enemmän kysymyksiä kuin valmiita vastauksia. Kotimaisella kielellä ja mallilla, ei amerikkalaisena, minua vaivaannuttavana import-evankelis-elämyksenä.

Esimerkeiksi elämäniloiset, kansanmusiikkielementtejä käyttävät laulut ja tanssit. Jep, Piikkiön kirkossa tanssittiin alttarilla, omankin tyttöni tanssinopettaja vetää aikuisten naisten Pyryharakat-tanssiryhmää, joka säesti useita lauluja. Riehaikkaimmassa hypittiin ja huudahdelttin eikä se näyttänyt silti suurempaa tapainturmelusta levittävän. Itse olen aina kokenut, että tanssikielteisyys on huivipakon lähisukulainen, eritoten naisen ruumiillisuuteen liittyvää vallankäyttöä. Ihanat Pyryharakat saisivat minun puolestani tanssia seuraavaksi vaikka Tuomiokirkon alttarilla.

Messun synkemmissä sävyissä oli silkkaa Rautiaista ja Niskalaukausta. Tympeä omissa ja muiden synneissä kieriskely on oman kirkkomme epämiellyttäviä piirteitä, mutta voimalla tehty rytistely on eri juttu ja puhdistavaa. Tajusin, että nykymaailmassa vikana on se, että yhteisen tulee aina olla kivaa ja mukavaa ja suru, kärsimys ja katkeruus on yksityistetty. Ei ole sama asia jakaa tunnetta tosi-tv:tä katsoen kuin istua porukalla laulamassa "Eilen nousin huipulle vuoren, nytkö jo uhoan, itseni tuhoan? Surkeus alla mahtavan kuoren, ihmisen kokoinen ei milloinkaan".

Vihreätä tietysti miellytti myös vahva ympäristöviesti. Elämänlaatuun ja maailman rakkauteen oli vahvasti sidottu luonto. Punatulkkuperhe pakkasessa istuu, lumihuntu luontoa lohduttaa. Neljä vuodenaikaa ja kämmen suuren luojan, voiko olla paikkaa sen rakkaampaa. Ulkona valitettavasti ei ollut tietoa lumihunnusta tai neljännestä vuodenajasta. Kuten sanoin aiemmin, ei ole talvisodan vuosipäivänä tietoa sodasta eikä talvesta. Maamme seuraava kohtalonkysymys on sota talven puolesta. Nyt itsenäisyyspäivää vietetään sodan muistoksi. Onko se 70 seuraavan vuoden kuluttua talven muistoksi?

Vielä yksi aivan erinomainen teema, jota käsittelivät sekä naispappi että mieslaulajat. Eli se isätön sukupolvi, joka syntyi sodan vuoksi. Eikä nyt glorifioitu saati pönötetty vaan laulettiin kantelesta, jonka poika sai rintamalta isältään tämän kaaduttua. Mutta pojan oli pakko kasvaa nopeasti aikuiseksi, eikä hänellä ollut aikaa soittaa. Yleisössä ei juuri ollut kuivaa silmää, kun kurkihirren alta nosti kanteleen vasta pojanpoika, jolla itselläkään ei juuri ehtinyt olla isää. Aivan suoraan sanottiin laulussa "Missä kulkee isät maan", että vaikka mies raataisi työssä kuinka, hän on korvattavissa niin työssä kuin vaimon viereltä. Ainoa kärsijä on poika, joka opettelee yksin onkimaan ja poikien opettaessa toisiaan "naisen ruumis kyllä tunnetaan, mutta sielua ei milloinkaan". Tätä siis laulettiin kirkossa itsenäisyyspäivänä, totuutta siitä sankaritarinasta ja sen todellisesta, kolmanteen polveen asti kannetusta hinnasta.

Koko messu kosketti. Pohojalaasmurteella laulettu uskontunnustus yhtä laillakuin esirukouslaulu joka käsitteli työttömyyttä, lohdun hakemisesta päihteistä, elämäntapojen muuttumista ja yksinäisyyttä.

Minusta on oikein ja hyvää, että nykymaailmassa ihmisillä on oikeus ja mahdollisuus etsiä elämisen eväitä monista uskoista tai uskomattomuuksista oman sisimpänsä mukaan. Omasta puolestani toivon vain, että jokainen joskus kokisi sen tunteen, että olisi Astrid Lingrenin Joonatan Leijonamielen sanoin rohkeasti ihminen eikä vain rikkahippunen. Rikkahippunen kantaa katkeruutta ja vihaa, pelkää uutta ja ulkopuolista ja takertuu omaansa peloissaan menettämisestä. Rohkea ihminen uskoo, että suomalaisuudesta on varjeltavissa ja kasvatettavissa parhaat osat tulevaisuudessakin, myöls uusia ja erilaisia ihmisiä kohdatessa. Kirkollinen väkeä sai evästä tuohon ajatteluun tänään Piikkiössä, toivottavasti viestiä jaettiin muuallakin.

"Huominen päivä jos kädestä Herran
joillekin meistä viel lahjoitetaan,
rukoillaan rohkeutta ihmisen verran
sielulla sielua koskettamaan."

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja voimia taisteluun suomalaisen talven puolesta. Jaksamista jokaiselle vuoden pimeimpiin päiviin.

Työn, kunnallispolitiikan ja satunnaisen elämän kammottavien kiireiden vuoksi en ole ehtinyt paneutua ilmastoväittelyyn taas vähään aikaan, vaikka mieli olisi tehnyt. Remontti ja lapset ovat hetkittäin menneet jopa oikeassa olemisen tarpeen tilalle, vaikkei niin suinkaan aina käy :)

Mutta kun ehdin taas hiukan lueskella, löysin yhden hersyvän ihastuttavan ja yhden äärettömän asiallisen nettisivuston.

Jääkiekkomailojen uudelleenmuotoilua, auringonpilkkujen laskentaa ja ennen kaikkea erinomaisia lähdeviitteitä ja ilmastoskeptisyyden tieteellisesti perusteltua skeptisyyttä harjoitetaan täällä. Hyviä artikkeleita ja argumentaatiota, jossa ei väitetä, että kaikki tiedetään ja tunnetaan ja tutkijat ovat virheettömiä pyhimyksiä, mutta vedetään faktoja ja teorioita erinomaisesti nippuun ja skeptisiä väitteitä vastaan.

Tässä taas pannaan halvalla jotakuta. Päällisin puolin Newtonia, joka kirjeenvaihdossaan on selkeästi syyllistynyt tulosten manipulointiin, eri mieltä olevien mustamaalaamiseen ja kaikenlaiseen muuhun epäilyttävään. Tästä syystä koko hänen työhönsä ohjautuva fysiikka on siis perin epäilyttävää ja epäluotettavaa. Odotan, koska kivet alkavat tipahdella ylöspäin.

Sitten takaisin kiireiseen elämään. Keittön tyhjentäminen, projektien loppuraportit, lasten kaikkien harrastusten joulujuhllat ja muuta pientä. Huokaus, vuodenvaihteen jälkeen pitäisi hiukan helpottaa.

Viite - Tieteen ja teknologian vihreät ry
GM-PERUNALLE ESITETYT SUOJAKAISTAT OVAT LIIOITTELUA
Kannanotto

Suomen hallituksen esityksessä laiksi muuntogeenisestä kasvintuotannosta on määritetty geenimanipuloidulle tärkkelysperunalle 18 metrin suojakaista tavanomaiseen tuotantoon ja 30 metrin suojakaista luomutuotantoon. EU on hyväksynyt nyt viljelyskäyttöön tulevat perunalajikkeet, eikä Suomella ole mahdollisuutta kieltää niiden käyttöä. Nyt kansallisesti määriteltävänä olevia suojakaistoja ei voi perustella tutkimuksella, ja ne käytännössä tekevät geenimanipuloidun tärkkelysperunan viljelyn Suomessa kannattamattomaksi. Tästä johtuen tulevaisuudessa Suomen paperiteollisuus, joka on tärkkelysperunan suurin käyttäjä, ostaa tärkkelyksensä ulkomailta.

Suomen Elintarviketurvallisuusvirasto on tehnyt yli miljoonan perunan aineistoon perustuvan tutkimuksen eri perunalajikkeiden sekoittumisesta pellossa. Tutkimuksessa saatiin selville, että vieraan perunalajin yksilöiden sijainti pellossa ei ole lainkaan riippuvainen etäisyydestä naapuripellosta. (TUOMISTO, J. 2006. Co-existence of GM and non-GM potato varieties on Finnish potato farms - potential costs and remedies. In: NJF seminar 379. Aspects of Growing Transgenic Crops. 7-8 March, 2006. Denmark.) Peruna on myös suvuttomasti lisättävä kasvi, joten siitepölyn leviämistä ei tässä tapauksessa tarvitse edes ottaa huomioon. Näinollen mikäli GM-perunalle ylipäätään halutaan määritellä suojakaista, olisi Ruotsin käyttämä kolme metriä hyvä lähtökohta.

Viite - Tieteen ja teknologian vihreät ry. vaatii, että tässäkin tapauksessa lain valmistelun on perustuttava saatavissa olevaan tutkimustietoon. Asiaan liittyviin pelkoihin ja epätietoisuuteen tulee vastata avoimella valmistelulla ja hyvällä tiedottamisella. "Lajien, lajikkeiden ja geenien leviäminen on kaikkien eliöiden yleinen ominaisuus, eikä geeniteknologia muuta tätä asiaa mitenkään", korostaa Viitteen puheenjohtaja Tino Warinowski.

Tino Warinowski

Puheenjohtaja, Viite - Tieteen ja teknologian vihreät ry
www.viite.fi
040 5456 998
tino@iki.fi

Minä en oikein tiedä, olenko pragmaattinen idealisti vai idealistinen pragmaatikko. Enkä olen ihan vain pelkkä idiootti, kun en tajua sitä intoa, jolla nykyhallituksen vähemmät vihreät teot kaadetaan nimenomaan vihreiden niskaan.

Sen sijaan tajuan varsin hyvin, kenelle siitä on etua ja että jos jokainen keskustelupalstojen "ennen äänestin vihreitä mutten enää" -anonyymi olisi ollut puolueen jäsen, olisi ensi vaaleissa odotettavissa noin kymmenen ääntä ja sekin vain sillä ehdolla, että joku puoluetoimistolta puhuu yhden kaverinsa ympäri.

Koetan löytää analogiaa. Lähtisikö itse taloyhtön hallituksesta, kun sen enemmistö hyväksyttää pykälän, että vastedes yhtiö hankkii vain ydinsähköä, sulkee leikkipaikan, lopettaa kompostoinnin ja päättää vuokrata asuntoja vain vähintään kolmannen polven suomalaisille? Vai pitäisikö asiaa niin tärkeänä, että jäisi yrittämään muutosta, vaikka pihalla naapurit huutelisivat Virtasenkin myyneen vallanhalun vuoksi periaatteensa.

Mutta millainen vaikutusvalta sitten olisi vihreille paras?
* hallituksen suurin puolue
* hallituksen vähemmistöpuolue
* oppisition tiukka vaihtoehtolinjan vetäjä
* yhden ympäristöasian kansalaispuolue
* ei puolue vaan kansalaisliike

Hallituksen päätökset ovat koko hallituksen päätöksiä. Niin valtiossa kuin kunnissakin. Yhteispeliä, jota toinen kutsuu periaatteiden myymiseksi, tarvitaan. Ainoa tapa kasvattaa valtaa hallituksessa on kasvattaa valtaa eduskunnassa. Vihreiden kannatus ja jäsenmäärä on ollut kasvussa, mikä tietysti toisille on ilmeinen osoitus laimentumisesta. Mitkä sitten ovat vaihtoehtoja?

Hallituksesta lähteminen vie oppositioon. Toisaalta omaa linjaa saa vetää niin kirkkaasti ja terävästi kuin sielu sietää. Olisiko parasta, että olisimme kuin vasemmistoliitto nyt?

Vai suoritammeko uskonpuhdistuksen (jolloin minäkin taidan jo tippua kelkasta) ja pienemmällä asialle omistautuneella joukolla koetamme vaikuttaa niihin muutamiin mielestämme kriittisimpiin asioihin. Olisimmeko siis kuin perussuomalaiset tai piraattipuolue?

Vai pitäisikö olla puolivallaton kansalaisliike? Toisin kuin liiton syntyaikoina, nykyään on niin monia hyviä kansalaisliikkeitä ja yhdistyksiä, että itse en näe vihreillä olevan enää juurikaan vapaata ekokogista lokeroa siellä. Vihreän puolueen jäseniähän niistä löytyy edelleen runsaasti.

Vai onko jollakulla tiedossaan minulle tuntematonta tapaa, jolla pieni joukko voi pyörittää koko maan päätöksiä vihreästi hyväksyttävissä oleville keinoilla (s.o. Kehittyvien Maakuntien Suomi -metodi on siis poisluettu)?

Radikaalivihreiden diktatuuri on tietysti yksi vaihtoehto. Mutta parlamentaristisesti siihen ei aivan helpolla vaalien kautta päästä. Vallankumous lienee ainoa keino, mutta pitäisi siihenkin saada ne massat mukaan, enkä heidän julkisuudessa olleessa ohjelmassaan oikein näe sille mahdollisuuksia. Joten siksikin lienee hyvä, ettei näillä radikaalivihreillä ole mitään historiallisia yhteyksiä vihreisiin. Jäämme odottamaan myös radikaalikokoomuksen, radikaalipersujen ja radikaalidemareiden perustamista ja vastavallankumousta.

Oman kokemukseni mukaan vihreissä toimimalla voi myös vaikuttaa niin paljon kuin oma jaksaminen ja kalenteri ikinä antaa periksi, tekijöille on aina tilaa. Vaikka sitten onkin valitettavasti pakko niellä hetkellistä homeopatiaa tai jotain muuta oman vakaumuksen vastaista.

Niinpä itse henkilökohtaisesti kannatan tylsää, hidasta ja epäseksikästä puoluepoliittista toimintaa ja rakennan parhaani mukaan pieneltä osaltani vihreistä vihreää yleispuoluetta. Minusta olisi kiinnostavaa asua maassa, jossa vihreät muodostaisivat hallituksen ja nimittäisivät pääministerin.

Sitä odotellessa kritisoidaan toki toisiamme. Mutta mietitään myös, kenen laariin se sataa ja mitkä poliittiset tahot ovat suurimmista ympäristöongelmista päävastuullisia.

Viite - Tieteen ja teknologian vihreät ry
KIISTÄÄKÖ YLEISRADIO ILMASTONMUUTOKSEN?
Kannanotto

Ilmastonmuutos haastaa paitsi yhteiskunnan, myös median. Miten suhtautua erittäin monimutkaiseen ilmiöön, jolla on maailmanlaajuisia vaikutuksia? Toimittajan asettuminen erikoisasiantuntijaksi sekä pyrkimys kumota tuhansien tieteellisesti pätevien artikkelien sisältö muutaman tieteeseen väistämättä kuuluvan vastavirtatutkijan ja -tutkimuksen avulla ei ole oikea tapa vaan johtaa salaiittoteorioiden ja huuhaan suosimiseen.

Viite – Tieteen ja teknologian vihreät ry katsoo, että YLE:n MOT-dokumentissa “Ilmastokatastrofi peruutettu”  9.11.2009 kello 20 TV1:ssä  esitetyt virheelliset ja puutteelliset väitteet loukkaavat seuraavia Julkisen sanan neuvoston journalistin ohjeita:

Kohta 8: “Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.”

Kohta 12: “Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.”

Kohta 15: “Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.”

Ohjelmassa esitettiin väitteitä, jotka perustuvat hyvin niukkaan materiaaliin. Esimerkiksi “jääkiekkomailakuvaajan” uusimpiin, monia eri lähteitä yhdisteleviin versioihin ei viitattu mitenkään. Keskittyminen muutaman puuluston tai sedimenttinäytteen ominaisuuksien vertailuun on juuri sitä tarkoitushakuista vääristelyä, josta ohjelma syyttää muita.

Lisäksi ohjelmassa tehtiin muutaman viime vuoden lämpötiloihin ja pohjoisen Jäämeren jääoloihin perustuva johtopäätös, että ilmastonmuutos on pysähtynyt. Ilmasto määritellään kuitenkin yleisesti säätilan 30 vuoden keskiarvoksi eikä muutaman vuoden heilahteluista voi tehdä mitään päätelmiä. Jo ohjelman nimi “Ilmastokatastrofi peruutettu” on virheellinen, sillä ohjelman sisällöstä ei voi tehdä tällaista johtopäätöstä.

Kyseessä oleva dokumentti perustuu käytännössä vain kahden tutkijan, Stephen McIntyren ja Richard Lindzenin, kritiikittömään esittelyyn. Ohjelmassa ei millään lailla asetettu kyseenalaiseksi näiden tutkijoiden tiedeyhteisön valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä.

Maailmalta löytyy asiantuntijoita kaikkiin journalistisiin tarpeisiin, esimerkiksi todistamaan ufosieppausten ja illuminaattien maailmanhallituksen olemassaolo tai rotusyrjinnästä luopumisesta johtuva yhteiskunnallinen rappio. Viite kysyykin, onko Yle valmis takaamaan vastaavasti kritiikitöntä media-aikaa myös näille toisinajattelijoille?

Viite – Tieteen ja teknologian vihreät ry toivoo yhteisesti rahoitettavalta Yleisradiolta näkemystä, mikä sen rooli on ilmastonmuutoksen torjumisessa ja siihen varautumisessa. Onko Yleisradion näkemys, että valheellisten tietojen levittäminen ilmastonmuutoksesta kuuluu yhtiön toimenkuvaan?

(Kirjoitus on julkaistu Kunnallislehdessä 30.10.09 sekä blogissani http://marisaario.livejournal.com/)

Millaista elämä on kolmenkymmenen vuoden kuluttua?

Olin tuossa taannoin vähän kriittisellä tuulella. Tuntuu, että Kaarinassa poliittinen visio ja päätöksenteko rakentuu edelleen pitkälti sille, että pienen vauvan vanhempi tulevaisuudessakin käväisee toisella autoistaan hakemassa mangososepurkin moottoritien rampin megamarketista ja ruoan pyöriessä mikrossa on heti aikaa varata perheen seuraavan etelänmatka. Ympäristövastuuksi nähdään se, että tyhjä lasipurkki viedään seuraavan kerran autoillessa lasinkeräykseen.

Uusin Suomen kuvalehti esitteli toisenlaisia skenaarioita. Siinä pienet yhteisöt elävät niukassa omavaraistaloudessa. Aurinkopaneelisähkö on luksusta. Synkempiäkin arvioita löytyy.

Tällä välillä siis liikutaan. Viimeisen muutaman viikon aikana olen kuunnellut erilaisia ammattimaisia ennusteita lähivuosikymmenistä. Puhujien joukossa ovat olleet niin Kiinan Tanskan suurlähettiläs kuin Hampurin yliopiston professorikin. Viesti on yhtenäinen, ilmastonmuutos on uhka. Mutta myös mahdollisuus.

Tieteen ja teknologian vihreät Heli Järviselle: verkkoyhteyden katkaisu ei ratkaise piratismiongelmaa

Viite - Tieteen ja teknologian vihreät ry suhtautuu kriittisesti Vihreiden naisten puheenjohtaja, kansanedustaja Heli Järvisen (vihr.) tekijänoikeuspoliittisiin näkemyksiin.

23.10.2009 päivätyssä blogimerkinnässään (http://www.vihreat.fi/node/4575) Järvinen esittää, että "viime kädessä [piratismiin syyllistyneeltä] nettiyhteyden voi myös katkaista, jos laiton toiminta ei lopu". Tieteen ja teknologian vihreiden mielestä verkkoyhteyksien katkaiseminen ei ratkaise piratismiongelmaa, vaan on erittäin ongelmallista muun muassa kansalaisten perusoikeuksien kannalta. Samaa mieltä Tieteen ja teknologian vihreiden kanssa ovat muun muassa Euroopan vihreät[1].

- Yhteys Internetiin on yhä useammalle välttämättömyys esimerkiksi opiskelu- tai työasioiden hoitamiseen. Yhteyden katkaisu ei ratkaise piratismiongelmaa, vaan hankaloittaa tarpeettomasti jokapäiväistä elämää, jopa kansalaisten perusoikeuksia. Verkkoyhteyden katkaisulla uhkailu ei ole vihreää, kansalaisoikeuksia kunnioittavaa politiikkaa - emmehän vaadi sähköjenkään katkaisemista rikoksiin syyllistyneiltä, huomauttaa Tieteen ja teknologian vihreiden varapuheenjohtaja Jani Moliis.

Tieteen ja teknologian vihreät suhtautuu kriittisesti myös Järvisen esitykseen siitä, että niin sanottu hyvitysmaksu voidaan laajentaa muun muassa matkapuhelimiin. Yhdistyksen mielestä koko hyvitysmaksujärjestelmä saattaa olla aikansa elänyt, ja sen korvaamista jollakin muulla, paremmin tähän aikaan sopivalla järjestelmällä, esimerkiksi veroperustaisella mallilla, tulee harkita.

Viite huomauttaa myös Järviselle, että verkossa toimivassa musiikkipalvelu Spotifyssa ei ole mitään laitonta. Palvelu on tehnyt sopimuksia lukuisten levy-yhtiöiden kanssa, ja se maksaa oikeuksien haltijoille sopimusten mukaisia korvauksia.

- Spotify on hyvä esimerkki uuden ajan palvelusta, josta hyötyvät niin tekijät kuin kuluttajatkin. Palvelu on kuluttajille helppo ja monipuolinen, ja levy-yhtiöille se saattaa olla pitkällä tähtäimellä jopa pelastus, arvioi Moliis.

Tieteen ja teknologian vihreät kiittää kansanedustaja Järvistä tekijänoikeuspoliittisen keskustelun avaamisesta.

- Järvisen keskustelunavaus osoittaa selvästi, että näistä asioista ei ole keskusteltu vihreissä tarpeeksi. On siksi hyvä, että Järvisen puheenvuoro heikkouksineenkin herätti keskustelua. Onneksi vihreissä on keskustelun puute huomattu ja ryhdytty valmistautumaan uusien tietoyhteiskunta- ja tekijänoikeuspoliittisten asiakirjojen, esimerkiksi uuden tietoyhteiskuntapoliittisen ohjelman valmisteluun, kiittää Moliis.


LISÄTIETOJA:

Viite - Tieteen ja teknologian vihreät ry
http://www.viite.fi

Jani Moliis
varapuheenjohtaja, Viite - Tieteen ja teknologian vihreät ry
jani@moliis.fi

Lähteet:
[1] http://www.greens-efa.org/cms/pressreleases/dok/303/303777.internet_copyright@en.htm

(Julkaistu blogissani http://marisaario.livejournal.com/)

Tuulivoimalle ja biokaasulle maksettavasta sähköntuotannon ns. takuuhintajärjestelmästä eli syöttötariffista on tullut ulos työryhmän ehdotus. Palautteen aiheellinen kärki kohdistuu suunnitelmiin, joiden mukaan tariffi koskisi vain verrattain suuria laitoksia, eli lakiin tulisi tuotantotehoa koskeva raja.

Tällainen rajoitus jättäisi alkuperäisen idean tyngäksi ja loisi hankalia kannustin- ja teknologialoukkuja.

( Miksi ei saisi rajoittaa... )

Ja kun sementtiin päästiin, niin se tuntuu olevan paras termi kuvattaessa sitä joustavuutta, millä olemme valmiita vastaanottamaan tuulivoimaa. Nimby (not in my back yard) ei ole enää mitään. Kun maakuntakaavassa tehtiin varauksia tuulivoimaan, alkoivat virkamiesten puhelimet soida. Yleensä helsinkiläiseksi juristiksi itsensä esittelevä mökkiläinen on sitä mieltä, että sähkö läppärin lataamiselle ja taulutelkkarille tulee jo hyvin mökin töpselistä eikä merinäköalaa ja mökin arvoa tule missään nimessä pilata häiritsevällä tuulivoimalalla. Jota siis ei vielä olla rakentamassa, vaikka maakuntakaavassa onkin alueita varattu.

( Banana...rajoittunutta toimintaa )

(Julkaistu facebookissa ja blogissani http://marisaario.livejournal.com/41063.html)

Teknologiateollisuus lomauttaa ja irtisanoo, mutta varoja on kuitenkin riittänyt kansanvalistukseen netissä. Hyvinvointitehdas ei puhu hyvinvoinnista saati siitä, millaisia mahdollisuuksia teknologia-alalla olisi luoda uutta liiketoimintaa esimerkiksi energiatehokkuuden, säätöteknologian tai uusien energiamuotojen alalla. Ei suinkaan. Keskeinen viesti on, että on ihmisoikeus saada edelleen törsätä rajallisia reusrsseja liikaa. "Sinun ja minun oikeus käyttää energiaa sisältyy YK:n ihmisoikeuksien julistukseen. Samalla kun meillä on oikeus riittävään elintasoon, on meillä oikeus riittävään ja kohtuuhintaiseen energiaan. " (En puutu tässä tekstin viestinnällisiin heikkouksiin, vaikka olisikin meidän oikeutemme saada lukea hyvää suomenkieltä.)

Itse istun paraikaa Göteborgissa EU:n perifeeristen rannikkoalueiden konferenssissa, jossa talouskriisin ja ilmastonmuutoksen uhkia käsitellään siinä selkeässä hengessä, että meidän osuutemme tulee olemaan maksaa aiheuttamistamme ongelmista, velvollisuutemme tulee olemaan etsiä uusia kestävän talouden malleja ja mahdollisuutemme tulee olemaan luoda uudesta taloudesta hyvinvointia ja työpaikkoja.

Hyvinvointiehdas ei ota kantaa esimerkiksi bangladeshilaisten oikeuksiin saada riittävää ja kohtuuhintaista energiaa, riittävää elintasoa tai vaikkapa puhdasta vettä, vaikka ilmastonmuutos uhkaa vähentää alueen jokien virtaamaa kriittisesti. Se ei kai ole meidän ongelmamme. Eii, vaikka edustaisimme vientivetoista teollisuutta, jota luulisi kiinnostavan, käytetäänkö maailman BKT:stä ilmastonmuutoksen torjuntaan prosentti nyt vain kymmenen myöhemmin.

Sivusto mainitsee liittojen edustajien lisäksi asiantuntijaksi Banjo Consulting Oy:n Pekka Paunion, jolta googlaamalla löytyy ilmastonmuutoskriittisiä kirjoituksia. Myös löytyi artikkeli, joissa hän luonnehtii työtään näin: ”Kun näen hajallaan olevia asioita joita on mahdollista synergisesti yhdistää, pyrin lyömään niistä dealeja. Olen siis ennen kaikkea kiinnostunut hajallaan olevien assettien yhdistämisestä niin että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. En ole sitoutunut yhteen teknologiaan tai metodiin. Tilastotaustani ansiosta pystyn myös ymmärtämään ja tulkitsemaan tuloksia.” 

Hyvin on yhdistetty ja tulkittu. Tuulivoima on turhaa ja vaatii hiilivoimaa säädökseen. Aurinkoenergia, vesivoima, biomassa, kaatopaikkakaasut ja muut merkilliset uudet innovaatiot loistavat poissaolollaan. Samaten kuin ajatus siitä, että jos ja kun uusimme eurooppalaisen sähköverkon vähentäen hävikkiä pääsemme tilanteeseen, jossa säätäminen tapahtuu maanosanlaajuisesti.

Myönnän täysin, että tunnetasolla ärsyttää eniten pienen lapsen kuva etusivulla. Sivuston sisältöä ei ole tarkoitettu siihen, että lapsen vanhuudessa hänellä olisi riittävä elintaso tai energiaa. Se on tarkoitettu siihen, että änkyrät voisivat jatkaa elämäänsä ajattelematta ja muuttumatta. Jos ilmastonmuutos on (muka) kiistanalainen asia, minusta paljon kiistanalaisempi on väite, että vanhaan takertuminen täyttäisi liikkeen tavoitteen "puolustaa suomalaista teollisuustuotantoa ja sen toimintaedellytyksiä". Niinpä esimerkiksi tuulivoiman rakentamisen kannalta keskeinen teollisuudenala valittaa, miten tuulivoimaa tehdään ja tuetaan liikaa ja sen piirissä pyörivät liiat rahat.

Äh. Änkyryydellä on monia muotoja.

Suosittelelen tutustumaan Osmo Soininvaaran blogitekstiin, joka ei ehkä suoraan ehdota vihreiden avaavan täys-GMO-kielteistä kantaansa, mutta tekee sentään aiheellisen ja tervetulleen avauksen.

Olen samaa mieltä monessa kohtaa. Soininvaara on taas erinomaisen analyyttinen luokitellessaan GMO-kielteisyyden syitä. On suoraa ja rehellistä niputtaa kaikki "mutku se ei ole luonnollista" -mielipiteet uskonnollisten ajatusten kategoriaan. Me hyväksymme luonnottomuuksia sujuvasti joka päivä. Keisarinleikkaus ei ole luonnonmukaista ja se jättää elämään minunkaltaisiani luonnottomia ja epäkelpoja yksilöitä, jotka eivät itsekään kykene synnyttämään normaalisti. Maailmanlaajuinen kauppa ja logistiikka, jossa jokainen kuorma-auto voi kuljettaa mukanaan toistasataa vierasta ötökkää uuteen ympäristöön, ei ole luonnollista.

Harva on myöskään kiinnostunut siitä, millaisia koristekasvien siemeniä saa tilata netistä ja kylvää vapaasti kotimaiseen luontoon. Voimme ostaa kaupasta luomuna kasvatettuja sitrushedelmiä, joiden siemenet on aikoinaan tehty sattumanvaraisella geenimanipulaatiolla eli esimerkiksi säteilyttämällä ja tsekkaamalla, mitä jännää sattui syntymään. Soininvaara ottaa esille minusta koko GMO-keskustelun räikeimmän ristiriidan eli sen, miten erilaiset riskitarkasteluvaatimukset ovat ns. perinteisellä kasvinjalostuksella ja geenimuuntelulla.

Kaikessa en ole samaa mieltä. Soininvaara luokittelee sukulaislajien väliset geenisiirrot jotenkin turvallisemmiksi kuin muut. Monilla viljelykasveillamme on ihmiselle myrkyllisiä sukulaislajeja ja toisaalta erisukuisilla kasveilla voi olla käytössään samankaltaisempia mekanismeja kuin lähisukulaisilla. Minusta sukulaislajivaatimus on sitä samaa "uskonnollista" ajattelua, että sehän on vähän jotenkin niinkuin luonnollisempaa niin. Tämä estäisi myös esimerkiksi A-vitamiinia sisältävän kultaisen riisin kaltaiset innovaatiot.

Valitettavasti Soininvaarakin väläyttää Monsanto-korttia. Emme tuomitse tietokoneiden käyttämistä vaikka Microsoft on pyrkinyt tekemään siitä monopolinsa. Emme räjähdysaineiden kehittämistä ja käyttöä, vaikka niillä tapetaan ihmisiä. Monsanton väärinkäytökset eivät ole pitävä peruste laittaa pannaan kokonaista teknologiaa eikä sillä voi argumentoida. Sen sijaan meidän pitää pikaisesti ryhtyä luomaan geneettiseen koodiin liittyviä avoimen lähdekoodin käytäntöjä. Julkista rahaa tulee lisätä GMO-ravinnon kehittämiseksi ja tutkimiseksi sekä ei-toivottujen yhteiskunnallisten vaikutusten estämiseksi.

Lopuksi blogitekstissä vaaditaan GMO-ruokien merkitsemistä kuluttajalle. Soininvaara ei sano, mitä rajausta hän tähän kannattaa. Vihreillähän on esillä ollut esimerkiksi vaatimus siitä, että GMO-rehulla ruokittu liha tulee merkitä. Tämä on kuitenkin asia, mitä on täysin mahdotonta testata, koska ravinnosta ei siirry mitään "geeniä" sen syöjään. Tällöin ollaan siis kosher-tyyppisessä merkinnässä. Haluaisin myös tietää, mihin saakka GMO:n saastuttava vaikutus ulottuu. Miten GMO-rehulla ruokitun lehmän maidosta tehdystä juustosta tehty pizza? Entä ko. lehmän vasikka? GMO-ruokitun kanan munat? Entä GMO-rehulla ruokitun naudan lannalla lannoitetut kasvit?

Viime kädessä minusta on kyse myös vihreiden suhtautumisesta tieteeseen. Jos haluamme ilmastonmuutoskeskustelussa tukeutua tieteelliseen konsensukseen ja käyttää sen tuottamia tietoja perusteina, emme voi ajaa geenimanipulaation totaalikieltoa tukeutuen vastavirtatutkijoihin tai GMO-skeptikoihin. Ja samalla tavalla kuin on syytä tutkia GMO:n puolesta puhuvien tutkijoiden rahoituslähteitä, on syytä selvittää myös, tuleeko esimerkiksi maailmaa kiertävän geeniskeptikon leipä nimenomaan aiheen vastustamisesta.

Viihreät ovat kasvava puolue ja on selvää, että tulemme olemaan montaa mieltä monista perinteisistä aiheista. On hienoa, että myös puolueen veteraanit ovat valmiita sparraamaan asioissa. Siitä(kin) minä tässä porukassa tykkään.

Audimies, tule takaisin. Korkokenkiä käytän muutenkin ja korekeakoulututkinto on. Silittämisestäkin voin neuvotella, jos kotiisiivous voidaan ostaa alan ammattilaiselta. Nähtyäni sunnuntain Hesarissa vaihtoehdon koin nimittäin valaistumisen hetken ja totesin, että paljon pahempaakin voisi olla.

Hesarin sunnuntaidebatti on netissä vain maksullisessa digilehdessä. Ko. foorumi on avoin, sinne saa tarjota mielipiteitänsä kuka tahansa. Juttu ei siis edusta Hesaria eikä siksi tarvitse tehdä "Annoja", vaikka herneitä on nenässä hyvinkin kevyen kettäsoppatykin tarpeiksi.

Tittelillä Filosofian tohtori ja Pohjois-Amerikan kirkkohistorian sekä Yhdysvaltain ja Britannian historian dosentti varustettu Markku Ruotsila otsikoi tekstinsä "Valtion ei tulisi enää rahoittaa abortteja".  Todellinen tahtotila on aborttien täyskielto. Koska hän itsekin pahoittelee sen olevan epärealistinen vaihtoehto, on "lasten laillistettujen murhien" ainoa ehkäisykeino Yhdysvaltain kristillisen oikeiston hahmottelema malli.

( Pärräämistä ja spekulatiivinen idea aborttien vähentämiseksi )

Ecogeek on ihastuttava sivusto. Vaikkei saisikaan suunnata innostusta kuluttamiseen, voisin silti ostaa Ecogeek-paidan. Ekogeekki on paljon parempi nimitys kuin viherteknokraatti, mutta hyvä suomennos olisi silti tarpeen. Nerd-geek -jako on englannissa selvä mutta suomessa me kai ollaan nörttejä kaikki, kun oikein näyttöön katsotaan.

Vihernörttisivustojen lukeminen tekee joka tapauksessa hyvää. Se on oivaa vastapainoa kaikille niille s******n ekofemakko -purkauksille vakuuttaessaan, että maailmassa on myös lukuisa joukko fiksuja ihmisiä. Ja että kaikkialla maailmassa suuri josa näistä fiksuista ihmisistä tekee töitä parannellakseen näitä maapalleroisemme vakavia ympäristövaivoja.

Pidempi sessio on katsoa netistä Chris Martensonin dokumentti Crash Course. Osittain epämiellyttävä mutta suositeltava teos, jota tosin itse en ole vielä ehtinyt selata kokonaan, valottaa talouden ja ympäristön liitosta ja murrosta.

Jos taas itse kokee luovaa oloa, osallistukaa ihmeessä Cleantech Finlandin tarinakilpailuun suomalaisesta ympäristöosaamisesta. Dedis on jo 2.10. ja luvassa rahapalkkioita.

Itse kirjoitan novelleja huvin, lukijoiden ja pienten palkintojen toivossa, joten olen onnellinen jokaisesta levityskanavasta. Mutta jos jossain vaiheessa saan julkaistuksi kokonaisen teoksen, en varmaankaan osaisi suhtautua kovinkaan tyynesti piraattiversioihin.

Toisaalta kolmenkympin kirjasta jää kirjoittajalle käteen pari euroa ja kisa tähtipaikoista kirjakaupoissa tai marketeissa on armotonta. Muutaman euron maksava sähköinen lataus voisi hyvinkin kannattaa.

Kukaan ei kuitenkaan löydä kirjaani ilman markkinointia. Ehkä olisikin parasta jakaa itse teos ilmaiseksi ja nimeä saatuaan ryhtyä pitämään mainoksilla varustettua blogia, jonka artikkelin lukeminen maksaa sentin kymmenesosia, myydä nettikaupasta siteerauksilla varustettuja mukeja ja hiirimattoja, kaupata kolumneja ja yrityskoulutuksia ja muutenkin tuotteistaa itsensä.

( Pelkkiä hankalia kysymyksiä... )

Omenat kypsyvät puissa ja käsittämättömän nopeasti kulunut vuosi 2009 antaa hienovaraisesti vinkkiä siitä, että loppupuolisko on edessä. On siis aika koota työn hedelmiä ja suunnitella syyskylvöjä. Koska koko tonttini on täynnä sekalaista rakennustarviketta ja pihan perusparannus on edessä vasta ensi kesänä, on tämän vuoden ihmettely enemmänkin organisatorista laatua. Eli missä olisi hyödyksi eniten tulevina vuosina.

( Uncle Sam ry wants you )

Nyt kiukuttaa. Piikkiön Hakametsän ja Kirismäen aluetta koulutuntien alun ja lopun mukaan kiertänyt TLO:n linja loppui. Lopetus tehtiin jo keväällä, lääninhallitus ei nähnyt tarvetta linjaa kilpailuttaa eikä kukaan ajatellut infota vanhempia. Tieto tupsahti esile päivää ennen koulun alkua. Hyvää yllätystä vain kaikille perheille, joissa arjen logistiikka oli suunniteltu sen varaan, että kauniilla säällä kävellään tai pyöräillään ja huonommalla käytetään bussia. Ihan niin kuin kunnolliset aikuisetkin tekevät muutaman kilometrin työmatkoillaan.

( Valitusta ja ehdotuksia... )

Meistä on tulossa lohtusyöjien kansakunta. Joten joko loogisena kaarena tai kaksinaismoralismin kukkasena päätän tämän kirjoituksen ihanimpaan jälkiruokareseptiini, joka ei ole terveyssuosituksia nähnytkään.

Mutta sitä ennen on hiukan ihmeteltävä tätä nykymeininkiä, jossa ruoan hinta laskee mutta kuntapalvelut supistuvat. Koska alv-alennus iskee tasaisesti kautta linjan, säilyy edelleen se vääristymä, että epäterveellinen ruoka on terveellistä halvempaa. Melassi ja palmuöljy pitävät jatkossakin huolta suomalaisen kääntöpiirin riittävyydestä ja verisuonien jäykkyydestä.
( yliannostuksen uhallakin... )


(Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin blogissani http://marisaario.livejournal.com/ josta ne siirtyvät automaattisesti myös facebookiin. Kommentit eivät siirry sovellusten välillä)

Kiitoksia kommenteista edelliseen entryyn. Keskustelu käy vilkkaana myös Facebookissa, jonne tämän blogini tekstit kopioituvat automaagisesti.  Koetan ehtiä kommentoimaan myös täällä blogissa, vaikka asiaa vaikeutetaan haluamalla jatkuvasti varastoida autoja ja villieläimiä näppäimistön alla olevaan laatikkoon (hitusen vajaa kaksivuotias jälkikasvun versio 3.0 ymmärtää olla mustasukkainen äidin tietokoneelle, joka rikkoo törkeästi lapsen oikeutta vanhempiin).

Kommenttini naistutkimuksen lopettamista ja verovarojen säästöä koskeviin kommentteihin kuitenkin laajeni yhtäkkiä kokonaiseksi artikkeliksi, joten pitäkää hyvänänne.

HUOM! Jos seuraavassa paljastan syvällisen asiantuntemattomuuteni naistutkimuksesta, myönnän inkompetenssini ehdottomasti todelliseksi ja tuntemukseni mutu-pohjaiseksi. Koska toisaalta myös suuri osa aiheen kritiikistä on mutua, olen siltä osin de facto erinomainen kommentoija.

HUOM2! Olen aina valmis puolustamaan yhden tai kahden isän oikeutta lapsiinsa ja lasten oikeuksia isiinsä. Isäaktivistit yleensä osallistuvat aktiivisesti keskusteluun ja pari linkkiäkin on jo ilmestynyt edellisen tekstin kommentteihin, mutta en käsittele aihetta tässä sen enempää. Paitsi että viina vie lapsilta isiä tässä maassa enemmän kuin yksikään feministisalaliitto ikinä ja että lasiseen lapsuuteen tulisi suhtautua kuin mihin tahansa lapsen henkeä ja terveyttä uhkaavaan sairauteen. Että naisten tasa-irvoistuminen päihderintamalla on surkeaa. Että biologia ei takaa vanhemmuutta mutta toisaalta myös huostaanottoihin kätkeytyy monia yksittäistapauksia, jotka kyseenalaistavat nykyjärjestelmän mielekkyyttä ja vanhempien ja lasten ihmisoikeuksia. Mutta kuten ylläolevasta huomaa, tunteikasta ja turhan lähelle itseä osuvaa tekstiä syntyisi yhtäkkiä muutaman liuskan verran. Se ei sovi kevyeen kesäaiheeseenne ja siksi on parempi säästää kaikki siltä ja tuoda asia esille joskus vähän stilisoidummin.

( Kaikenlaisten ihmisten tutkimisesta... )

Kesällä on hiukan enemmän aikaa seurailla keskustelupalstoja ja tämän kesän jälkeen on taas tullut sellainen olo, että loppujen lopuksi ei talvella menetä mitään.

Takapenkin yleisin lastenlauluhitti on viime aikoina ollut smurffilaulu, jonka kertosäe toistettuna n. 15001 kertaa on "smurffit ärsyttää". Tämä mielentila kuvaa melko lailla korrektisti omaa oloani, kun aina välillä kaipaisin ihan oikeaa, hyvää, uuttaluovaa jaa laadukasta tasa-arvokeskustelua myös netissä. Palstoille meneminen on kuitenkin henkinen itsemurha, sillä syy kaikkeen ja vähän muuhunkin on yleisesti ottaen aina joko 1) suomalainen mies tai 2) suomalainen (vihreä ja/tai lesbo) feministi.

Koska jaan elämän, tuplapussilakanan ja ison kasan arkipäivän haasteita ryhmän 1 edustajan kanssa ja samaistun varsin vahvasti itse ryhmään 2, ei liene ihme, että smurffit ärsyttävät oikein olan takaa. Oli uutinen, artikkeli tai kolumni mikä tahansa, heti ryntää paikalle kylällinen pieniä samannäköisiä hahmoja smurffaamaan smurffia oikealta ja vasemmalta. Lopputuloksena ovat aina samanlaiset taisteluhaudat, marttyrointi ja loanheitto. Jos saadaan mukaan vielä homofobia ja rasismi, on soppa täydellinen ja lukuhalut tiessään.

( Uudenlaisia radikaaleja etsimässä... )

No niin. Kotona taas Finncon-viikonlopun jälkeen. Coni meni kuten perinteisesti menee tällaiselta jermulta eli ohjelmaa seuraa vähemmän ja enemmän aikaa menee pöydän takana päivystäessä ja ihmisiä tavatessa.

Yhteistapahtuma Finncon & Animecon rikkoi kävijämääräennätykset, Kaapelitehdas oli yllättävän toimiva paikka ja ohjelma monipuolista. Animecon oli tavanomainen karnevalistinen ja värikäs itsensä, joka tietysti ärsytti vanhaan tapaan vanhan liiton ihmisiä. Minua tungos ja animeteinit eivät edeleenkään häiritse, varsinkin kun jokaisessa scifipuolen ohjelmankin yleisössä näkyi animepukeutunutta kansaa. Pidän yhteisyyttä harrastuspuolen jatkuvuuden vuoksi tärkeänänä ja isolle tapahtumalle on myös helpompi saada sponsoreita, tukijoita ja esimerkiksi myyjiä. Tapahtumien eriyttämistä kokeillaan ensi vuonna mutta tarkoitus on jatkaa yhteiseloa esimerkiksi Turussa vuonna 2011.

Tällä kertaa päivystin vihreiden pöydän takana. Piraattipuolue oli conissa jo viime vuonna ja me Viitteessä päätimme kopioida idean. Vihreän Langan kanssa järjestetty yhteispöytä keräsi todella kivasti väkeä ja kävin monta hyvää keskustelua. Viite sai uusia jäsenkandidaatteja ja käsitykseni potentiaalistamme tiede- ja teknologiamyönteisten ihmisten keskuudessa vahvistui.

Jyrki Kasvin estymisen vuoksi edustin vihreitä lennosta myös paneelissa, joka käsitteli tekijänoikeuksia ja sananvapautta. Kirjailija ja tutkija Markku Soikkeli, piraattien Kaj Sotala, Hesarin Jussi Ahlroth sekä sarjakuvataitelija Reima Mäkinen olivat todella teräviä paneelikumppaneita emmekä tunnin aikana päässeet kuin hätinä alkuun. Suuri sali oli täynnä ja yleisö aktiivista mutta itse ongelma on niin laaja ja monisyinen että saimme sen oikeastaan vasta alustetuksi.

Piraatteja mätkittiin yllättävän voimakkaasti, itse kuitenkin pidän hyvänä asiana moista kansalaisaktivismia. Jonkinlaisena lopputulemana paneelissa oli se, että tekniset rajoitukset eivät tule onnistumaan mutta niitä edelleen yritetään ja ainakin lähivuodet edetään suuryritysten ehdoilla, lainsäädäntö laahaa aina jäljessä ja paras ratkaisu taiteilijoiden ja kulttuuriväen toimeentulon turvaksi olisi perustulo (hear, hear!) sekä mikromaksujen yms. uusien puoltavien menetelmien kehittäminen. Niin kauan kuin niitä ei ole, tekijänoikeuksia ei ole minustakaan syytä purkaa.Itse nostin esilel myös kysymyksen lasten laillisuuskasvatuksesta, miten ongelmia käsitellään kun uusi varhaislapsuudesta alkaen nettiä käyttänyt sukupolvi kasvaa. Mutta kuten loppukevennykseksi heitin, singulariteetti tulee ja ratkaisee kaikki nämäkin ongelmat ja tulevaisuudessa kulttuuria luodaan tavoilla, joita emme pysty nyt edes kuvittelemaan.

Henkilökohtaisesti isoin juttu oli kuitenkin tietysti Atorox-palkinto, jota en vielä edes usko todeksi. Jos ette tiedä, mistä on kysymys, tutustukaa aiheeseen Turun scifiseuran sivuilla. Palkinto on siis tunnustus "loppukäyttäjiltä", lukijoilta, ja sellaisena aivan valtavan arvokas. Atoroxin aiemmin voittaneiden lista on komeaa luettavaa: Isomäki, Jääskeläinen, Sinisalo, Leinonen...

Paineita tämä asettaa. Seuraavaksi on pakko ryhtyä hakemaan sitä kirjaa. Siltäkin saralta kuulin rohkaisevasti kulissin takaa, että romaaniksi jalostettu novellikokoelmani oli päässyt Parnasson ja Atenakustannuksen taannoisessa suuressa Proosakisassa "varsin pitkälle". Kisaan tuli käsikirjoituksia melkein 700 joten siitä pinosta oli komeata nousta edes jotenkin esille, varsinkin kun kyseessä oli selkeästi genreen kuuluva kässäri. Nyt se pitää ottaa vielä uudestaan editointipöydälle ja varmaankin laittaa sitten kustantajille katsastettavaksi. Mielenkiintoisimpia ovat kuitenkin koneellani olevat 50 liuskaa, alku ihan uudelle romaanimittaiselle tarinalle, joka on teemoiltaan melko lailla valtavritaa. Voi olla, että sen kanssa menee vuosi, viisi tai kymmenen, mutta se on kuitenkin asia, johon pitää nyt alkaa panostaa. Palaamme nahan myyntiin, kunhan karhu on ensin kaadettu.

Tiedot julkaistuista novelleistani ja saamani palkinnot löytyvät kotisivuiltani. Voittajanovelli nimeltä Kenkänaula on julkaistu Portti-lehdessä 1 / 2008. Se löytynee suurimmista kirjastoista tai lehden voi tilata myös irtonumerona. Novelli tuli aikoinaan niukasti kakkoseksi Portin novellikilpailussa vuonna 2007. Netissä novellia ei ole julkaistu mutta saattaa olla, että saatan sen vielä julki. Ilmeisesti se tullaan myös kääntämään englanniksi, mutta siitä lisää myöhemmin.

Eräs unelmani on toteutunut. Uusi syntyy. On tämä hienoa.

Kantaani piraatteihin on kysytty aina välillä ja tylsästi myönnän, että se on ehdoton ehkä. Selitykseksi paljon toisaalta-toisaalta -poliitikkopuhetta.

( piraateista yleensä ja lääkepatenteista erityisesti... )

Piraattipuolueen olemassaolo on joka tapauksessa merkittävää. Kuten vihreät syntyivät siitä syystä, että ympäristön pilaamisen ongelmia ei tajuttu tai haluttu tajuta, piraatit herättävät meidät tajuamaan tietoyhteiskunnan aiheuttaman murroksen. Jää nähtäväksi, onko edessä nuorsuomalaisten vai vihreiden kaltainen kohtalo. Paljon huonompiakin lisiä suomalaiseen puoluekenttään voisin kuitenkin kuvitella.

Kiitoksia kaikille vihreille vaalityöläisille!

Molemmat "omat" ehdokkaani eli Elina Rantanen varsinaissuomalaisena ja Jyrki Kasvi Viitteestä tekivät upeat kampanjat ja saivat painoa ja pääomaa jatkoon. Satu Hassi ja Heidi Hautala olivat suomalaisiksi vihermepeiksi yllätyksetön mutta varmasti todella tuloksekas pari.

Vihreille kaksi paikkaa ja kannatuksen kasvu olivat todellinen työvoitto. Vihreät tekivät ja näkyivät ja jos verrataan budjettia niinikään kaksi paikkaa saaneisiin dermareihin niin saadaan aika hyvä kuva siitä, missä iskussa vihreä kenttäväki tällä hetkellä on. Olemme ulkona kaapeista, toimimme luontevasti verkossa ja kohtaamme ihmisiä kaduilla.

Aina voi kuitenkin parantaa. Varsinais-Suomessa äänestysprosentti jäi alhaiseksi, joten erityisesti nukkuvien puolue vei jonkin verran ääniä, ja myös prosentuaalinen kannatus tipahti pari kymmenystä. Positiivisia tuloksia saatiin pikkukunnista, joissa on löytynyt uusia vihreitä äänestäjiä. Heidät pitäisi löytää mukaan kenttätyöhön. Turussa makea osatulos oli SDP:n ohittaminen. Linja toivottavasti pitää myös seuraavissa vaaleissa.

EU vihertyi myös muualla. Paikkoja tuli parlamenttiin yhteensä 50, lisäystä peräti yhdeksän. Vihreillä on paikkoja seuraavasti (jälkimmäinen luku kuvaa muutosta):
Itävalta 1  -1
Belgia 3 +1
Tanska 2 +1
Suomi 2 +1
Ranska 14 +8
Saksa 14 +1
Kreikka 1 +1
Latvia 1
Luxembourg 1
Alankomaat 3 +1
Espanja 3 +1
Ruotsi 2 +1
Iso-Britannia 5

Nyt tämä on matematiikkaa ja valtapeliä. Mahdollisimman pian sen on syytä muuttua käytännöksi ja työksi ihmisoikeuksien ja ympäristön puolesta.

Hyvää Onnea Eurooppa, olkoon  vaalikrapulasi kohtuullinen ja huominen valoisampi.

Vuoden projektihomma Uudenkaupungin ammattiopisto Novidan hankevastaavana on päässyt alkuun ja saan sekaantua vahvasti alueen liiketoimintaan sekä hiilineutraali kunta -hankkeeseen. Kaikki on mielenkiintoista ja oivaa oppia myös vihreälle poliitikolle.

Tämänhetkinen ajatukseni on tiivistettävissä seuraavaan: ympäristön suojeleminen vaatii liiketoimintaa, jota syntyy, kun annetaan mahdollisuuksia ja poistetaan esteitä.

Nyt ei puhuta viherpesufirmoista, jotka mainostavat kertakäyttöekohirvitystrendituotettaan vihreänä, kun kolmannen pakkauskerroksen materiaalin painoväristä on poistettu 5 % liuottimesta. Eikä niiistä elektroniikkaromun kierrättäjistä, joiden ympäristöteot tehdään polttamalla kuparilangan päältä muovikuoret pakistanilaisen ali-ali-ali-alihankkijan takapihan tynnyrissä.

Keskitytään sen sijaan yrityksiin, jotka korjaavat ympäristöhaittoja, palauttavat materiaalia kiertoon ja siinä sivussa luovat paikallista työtä ja hyvinvointia. Samaan nippuun voidaan laittaa sellaiset hyvät asiat kuin huoltovarmuus ja maaseudun elävänä pitäminen.

Olen nyt saanut tutustua tällaisiin eri vaiheissa oleviin yrityksiin. Toiset toimivat täyttä häkää (ei kirjaimellisesti), toiset ovat tulossa ulos kahden korvan välistä jopa ilman kansallista innovaatiostrategiaakin. Johtavana ajatuksena on se, että maa on täynnä biomassaa, jota kukaan ei halua ja josta pitää päästä eroon. Koska massa = energia = raha, yhtälönratkaisjat ovat liikenteessä.

Parhammillaan yksikään hiili ei pääse karkuun ja tuottaa rahaa sekä mennessään että tullessaan. Otetaan siis kasvisjätettä, kalanperkaamon suolia, teurastamon roippeet, järviruokoa, lietelantaa tai puhdistamolietettä ja tehdään rasvasta biodieseliä, hiilihydraateista bioetanolia ja lopuista hiilistä biokaasua. Jäljelle jäänyt aines levitetään ilman öljyä valmistettuna lannoitteena pellolle tuottamaan mutkan kautta lisää em. raaka-aineita ja kierros jatkuu. Sivubisneksenä voi tuottaa vaikkapa hukkalämmöllä kasvihuonevihanneksia tai kalaa.

Todellisuus on kuitenkin aloittavalle yritykselle karu. Kaupallistaminen, patenttisuojaus ja muu vaatisivat täyttä työpäivää jo muutenkin 24/7 uurastavalta innovaattorilta. Asioita uudella tavalla yhdistelevä yritys voi myös joutua asioimaan pahimmillaan kolmen eri tason ympäristöviranomaisen kanssa.

Kun jokin materiaali on luokiteltu jätteeksi, sen käsittely päätyy luvituksessa helposti raskaimpaan luokkaan. Esimerkiksi eläinperäisestä jätteestä tehdyn, raskaan polttoöljyn korvikkeeksi kelpaavan öljyn polttaminen olisi jätteenpolttoa. Öljystä jalostettu biodiesel sen sijaan ei enää ole. Uuden EU:n jätedirektiivin myötä tuotteen ja jätteen rajanveto kuitenkin selkenee. Sivutuotteen määritelmä selkeytyy ja tiettyjen hyödyntämistoimien jälkeen jäte lakkaa olemasta jätettä, mutta tekemistä lainsäädännössä riittää tuon jälkeenkin.

Olisi väärin sanoa, että ympäristöteknologiassa hautuu uusi Nokia. Olemme Suomessa turhan rakastuneet ajatukseen yhdestä megafirmasta, joka tulee ja pistää kansantalouden kuntoon. Tukitoimet ja elinkeinopolitiikka on rakennettu pitkälti suurten yritysten ehdoilla. Kunnat ovatkin uuden liiketoiminta-alan tukemisessa paljon vartijoina. Rohka ja ennakkoluuloton kunta hautoo nyt viheralan yrityksistään tulevien vuosikymmenien menestyjiä. Toivottavasti vihreät ovat osaltaan tässä kehityksessä vahvasti mukana.

EDITOITU: Elinkeinoelämän Keskusliiton Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala käsittelee näköjään samaa asiaa Suomen ympäristöpolitiikan OECD-arvioinnin julkistamistilaisuudessa. EK on perinteisesti kuitenkin lobannut nimenomaan suurliiketoiminnan puolesta ja sen huolta ympäristöstä pitää tarkastella koko EK:n toiminnan valossa eikä vain heidän ympäristölausuntojensa mukaan. Mutta aiheellisia ajatuksia nuo silti ovat.

Kynäilin kasaan seuraavan kirjoituksen, jolla on takanaan koko valtuustoryhmämme tuki. Teksti saatiin jo julki keskiviikon Kaarina-lehdessä ja toivottavasti myös seuraavan perjantain Kunnallislehdessä. Viestiä saa levittää.

- - -

Kuntalisä tulee käsittelyyn sivistyslautakuntaan tiistaina 2.6. ja valtuustoon 15.6. Me vihreän valtuustoryhmän edustajat olemme saaneet Kaarina-lisän puolesta paljon yhteydenottoja kuntalaisilta turuilla, toreilla ja tapahtumissa. Otamme vastaan edelleen palautetta päätöstemme tueksi ja uskomme myös muiden ryhmien kuuntelevan uusien kaarinalaisten viestejä avoimin korvin.

Juuri nyt on siis aika muistaa omaa valtuutettua tai lautakunnan jäsentä. Kaikilla luottamushenkilöillä on käytössään sähköposti muotoa etunimi.sukunimi@kaarina.fi, sivistyslautakunnan jäsenet löytyvät netistä.

Kaarinalisän todelliset kustannusvaikutukset selviävät vain ottamalla järjestelmä käyttöön määräajaksi. Kuntalisä on käytössä lähiseudulla muun muassa Liedossa, Paimiossa ja Naantalissa, eli mitään ennenkuulumatonta ei olla ottamassa käyttöön. Kuntalisä parantaa perheiden valinnanvapautta, jaksamista ja hyvinvointia. Se on yksi tärkeä pala siinä palapelissä, jota pienten lasten vanhemmat kokoavat joka päivä arjessaan.

Kuntalisä houkuttaa kotiin kaikkein pienimpien lasten vanhempia, juuri niitä lapsia, jotka saavat eniten hyötyä jokaisesta lisäkuukaudesta kotona. Kuorma on pois päivähoidosta ja kuntalisän puoltaminen on näin ollen myös jokaisen päivähoitolapsen vanhempien etu.

Hyvinvoivat lapset koituvat edelleen jokaisen kuntalaisen ja veronmaksajan eduksi. Kuntalisä houkuttelee seudulle myös lisää hyvinvoivia perheitä, jotka netistä parilla klikkauksella valitsevat veroeurojensa tulevan kohteen.  Lisäsatsaus lapsiin on sosiaalinen investointi, joka tuottaa vaurautta paremmin kuin paperikone.

Useat puolueet olivat ennen vaaleja kuntalisän kannalla. Toivotamme tulevat kuntalisän käyttäjät vanhempineen  tervetulleeksi valtuuston kokoukseen 15.6. kaupungintalolle seuraamaan näiden vaalilupausten pitämistä ja luottamushenkilöiden toimintaa.

Parhain terveisin vihreä valtuustoryhmä;  Hannu, Mari, Tomi, Niina, Milla, Terttu ja Anneli

Tuli vallan nostalginen olo, kun luin pitkästä aikaa lehteä nimeltä Maaseudun Tulevaisuus.

Lapsuudenkodissa se oli yksi päälehdistä, jonka tosin itse muistan lähinnä siitä, että siinä oli huonot sarjakuvat. Nyt olivat sarjikset parantuneet ja muutenkin lehden lukeminen on avartava kokemus kaikilla tavoin. Kollaja, saimaannorppa ja kansallinen tavoite kivihiilestä luopumiseksi ovat kansijuttuja, mikä kuvaa hyvin sitä, miten oleellinen osa ympäristöasioilla nyt on yhteiskunnassamme.

( Ihmisten, suomenlampaiden ja saimaanhylkeiden arvosta... )

Eilisen jälkeen olen taas aivan mykistynyt siitä, miten paljon hyvyyttä ihmisistä löytyy. Olimme suunnitelleet autotallin tyhjennystalkoot tulevaa remonttia varten ja kutsuneet kavereita apuun. Kun tulin kotiin töistä, tajusin kauhean sähläykseni. Uuden työn aloittaminen oli sitonut ajatukseni niin, että olin unohdellut läppäreitä ja kännyköitä sinne sun tänne mutta se oli pientä siihen verrattuna, että eilisen lahopäisyyteeni vuoksi koiramme Netta oli päässyt karkaamaan. 11-vuotias umpikiltti, neuroottinen ja tapoihinsa piintynyt shetlanninlammakoirarouvamme oli kostanut piittaamattomuuteni lähtemällä katsastamaan maailmaa.

( Onneksi onnellinen loppu... )

Tervetuloa Jyrki Kasvin virtuaalivaalitilaisuuteen:

VAPAUS VAI KONTROLLI VIRTUAALIMAAILMASSA

Aika: Maanantaina 11.5. kello 20
Paikka: EduFinland I:n keskustelukehä, Second Life -virtuaalimaailma
Tilaisuuden järjestäjä: Viite - tieteen ja teknologian vihreät, <http://viite.fi/>

Virtuaalimaailmat tarjoavat ihmisille paikan, jossa he voivat tehdä virtuaalisesti asioita ja tavata ihmisiä, joita eivät koskaan todellisessa elämässä tekisi tai tapaisi. Virtuaalimaailmat ovatkin monille tärkeä itsensä toteuttamisen muoto ja terapeuttinen harrastus.

Heti virtuaalimaailmojen synnyttyä alkoi kuitenkin esiintyä väitteitä myös siitä, että virtuaalimaailmojen vapaus johtaa moraalin rapautumiseen myös todellisessa elämässä. Lisäksi kansalaisten kontrollia ja totalitarismia kannattavat poliittiset tahot kokevat uhkaksi virtuaalimaailmojen demokraattisuuden. Virtuaalimaailmojen suosion kasvaessa vaatimukset virtuaalimaailmojen saattamisesta kontrolliin ovatkin lisääntyneet.

Jyrki kasvi puhuu Second Life -virtuaalimaailmassa pidettävässä tilaisuudessa siitä, miksi virtuaalimaailmojen vapaus koetaan uhkana. Kasvi esittää näkemyksiään muun muassa virtuaalimaailman vaikutuksia demokratialle ja pohtii sitä, millaisia seurauksia olisi yrityksillä pystyttää virtuaalimaailmojen kontrollijärjestelmiä. Lisäksi Kasvi pohtii erilaisia suhtautumistapoja virtuaalimaailma ääri-ilmiöihin ja sitä, miten virtuaalinen yhteisö voi kontrolloida jäseniään.

Tilaisuuden osallistujilla on mahdollisuus esittää Kasville kysymyksiä ja tilaisuuden jälkeen hän voi antaa tiedotusvälineille haastatteluja Second Lifessä.

Tilaisuuden pitopaikka löytyy Second Lifestä syöttämällä Second Lifen paikkahakuun "EduFinland I". Kun olet siirtynyt sinne, klikkaa vierestä löytyvästä opaskartasta punaista pistettä, joka on merkitty keskustelukehäksi. Ongelmatapauksissa ota yhteyttä SL:ssä Quintus Yebutiin.

Second Life on virtuaalimaailma, jonka sisällön luovat käyttäjät. Second Lifen vaatiman ohjelmiston voi ladata koneelleen osoitteessa www.secondlife.com. Ohjelma ja Second Lifen käyttö ovat ilmaisia. Kirjautuessasi sisään ensimmäisen kerran sinulle luodaan virtuaalihahmo eli avatar. Aloitusavatarit valitaan rajallisesta määrästä perusvaihtoehtoja, mutta omaan avatariaan voi muokata lähes loputtomiin.

Lisätietoja:

Quintus Yebutiin alias Tino Warinowski, Viitteen puheenjohtaja
+358 40 5456 998

Jyrki Kasvi
+358 +358 50 511 3120

Kiirettä pitää. Olen vaihtamassa työpaikkaa ja niinpä nyt pitää käyttää pari päivää kaikenlaisiin rästihommiin, jotta voi sitten keskittyä perehtymään uuteen tehtävään.

Jos kaipaatte sillä välin laadukasta lukemista kriittisen näkemyksen saralta, laittakaapa listallenne Juha Leinivaaran todella runsas blogi Paholaisen asianajaja.

Tykkäsin Juhan tyylistä niin paljon, että laitoin jopa fanipostia facebookin kautta. Itse pidän linjani polliittisesti korrektimpana mutta jestas että on mukavaa lukea kunnon skeptikko-hardcorea, jota eivät kuitenkaan vaivaa ne muutamat ärsyttävät piirteet, joiden vuoksi emme enää tilaa talouteemme Skepsis ry:n lehteä. Se antoi liiaksi tilaa suoranaiselle naisvihamielisyydelle mm. naistutkimuskritiikin varjolla ja valitettavasti välillä skeptisyyteen liittyi kiinteästi suvaitsemattomuus tai suoranainen punaniskaisuus.

Blogissa on myös erinomainen asiasanahaku, josta riittää hupia pitkäksi aikaa.

Nyt visioidaan vihreiden tulevaisuutta. Anni Sinnemäki, puoluesihteeriehdokas Panu Laturi sekä kaksi vpj-ehdokasta Mikko Airto ja Touko Aalto ovat varsinaissuomalaisten tentattavana ravintola Kertussa. Mieluusti olisi nähnyt kaikki vpj-ehdokkaat, sillä joukosta on poissa monta vahvaa ehdokasta (onko niitä muitakin?) mutta hyvä näinkin. Kirjaan tekstiä lennossa eli se ei välttämättä ole aivan koherenttia.

Ehdokkaita haastattelee eurovaaliehdokkaamme Elina Rantanen, joka minusta parantaa koko ajan uskottavuuttaan poliitikkona. En ole ehtinyt kauheasti Elinaa kuunnella mutta mitä enemmän kuuntelen, sitä enemmän pidän. Elinalla on arvot kohdallaan eikä hän häpeile niitä mutta samaan aikaan hän oikein huokuu halua oppia uutta ja kehittää mielipiteitään. Tykkään.

Paneeli pitää sisällään parin minuutin poliittiset puheenvuorot kaikilta. Annin puheenvuoro käsitteli vihreiden saavutuksia nimenomaan ympäridtöpolitiikasta ja laittoi sitä aikaperspektiiviin. Näin Koijärvi-liikkeen vuosipäivänä on entistä selvempää, miten tärkeä vihreiden panostus on. Panu puhu vihreiden vaalivoiton 2011 toteuttamisesta, Mikko vihreästä tasa-arvosta ja arvoista, Touko maakunnista, vihreästä viestistä ja ympäristöstä.

Punaisilla ja vihreillä lapuilla äänestettiin erilaisista arvokysymyksistä, naisten kutsunnoista, turkistarhauksen kiellosta, vaalirahoituskatosta ja henkilökohtaisesta päästökiintiöstä. Olin itse viimeisessä kysymyksessä vastaan syistä, joita pitää miettiä jossain blogitekstissä myöhemmin.

Fiilis jäi, että kaikki ehdokkaat ovat osaavia ja molemmat jalat maassa. Touko oli minulle vierain ja paransi siksi eniten, vaikka onkin kammottavan puhelias. Runsaiden sanojen takana on kuitenkin myös paljon asiaa, myös Viittellisillä korvilla kuultuna. Toukotyöt voivat viedä Aallon vielä korkealle tulevina vuosina. Täytyy myöntää, että symppaan myös henkilökohtaisesti. Lisäksi meidän tulee olla yhteydessä myös piiritasolla vaihtaaksemme ideoita ja hyviä käytäntöjä Turku-Tampere-Jyväskylä-Oulu -linjalla, koska kohtaamme kaikki samat haasteet.

Heittolaukauksia:

- Panu Laturi: "Olen 37-vuotias..."
- Kansanedustaja yleisössä. "Onko Panu niin vanha?"

- Panu Laturi: "Ihanteellinen hallituskokoonpano oli keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto, koska sillä saataisiin ehkä voimaan perustulo."

- Mikko Airto: "Meikäläisen tasa-arvopolitiikan keskiössä tulisi olla, että selvitetään molempien sukupuolten tilanteisiin  kohdsituvat ongelmat ja ratkaistaan ne. En sitoutuisi vihreään feminismiin, jos se von veren kaivamista nenästä."

- Touko Aalto: "Vihreiden tulisi ottaa oma poliittinen tilansa keskustelussa ja terävöittää viestiään."

- Touko Aalto: "Puoluejohdon tulisi voimaannuttaa maakuntia. On yleinen ennakkoluulo, ettei voi tehdä vihreää politiikkaa, ellei ole Helsingissä ja kaikkien kaveri."

- Anni Sinnemäki: "2019 eduskuntavaaleissa saavutamme keskustan kannatuksen."

- Mari Saario: "Vihreiden tulisi terävöittää susiin liittyvää viestiään. Kuten isäni aikoinaan sanoi, hän uskaltaa kyllä päästää kolme tytärtänsä metsään suunnistamaan yksin kolmeksi vartiksi muttei yksin Mannerheimintielle. Riskejä pitää osata suhteuttaa viestinnässä."

- Anni Sinnemäki: "Kuntoutukseen on satsattava. Tälläkin hetkellä kunnissa makaa sellaisia ihmisiä terveyskeskusten vuodepaikoilla, joita ei vaivaa muu, kuin että he eivät pysty kävelemään, koska he makaavat vuodepaikoilla."

- Touko Aalto: "Kuntien tulisi nähdä sosiaali- ja terveyspalveluissa sosiaalisten investointien hyödyt ja kehittää energiatehokkuutta. Vähemmän päästöjä, enemmän säästöjä."

Jos haluaa viihdyttää itseään argumentoinnin kukkasilla, voi tutustua eduskunnan keskusteluun liittyen Oras Tynkkysen tekemään aloitteeseen avioliittolain muuttamisesta sukupuolineutraaliksi.

Vaikka arvostakin äidinkieltäni syvästi, on minusta ihastuttava ajatus, että yhteiskunnallisia aloitteita vastustetaan sanojen pyhän ja muuttumattoman merkityksen perusteella. Esim. "Kielessä sanoilla on tietty, vakiintunut vastine. Pöytä on pöytä, tuoli on tuoli jne. Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Se on vakiintunut tähän, tämä sana, ja silloin meidän tulee kyllä samanlaisesti pysyä käsitteissä kiinni, mitä tämä sana merkitsee, kuin vaikkapa äsken mainituissa esimerkeissä. "

Tähän nojautuen tulee meidän välittömästi kieltää sakkorangaistuksen uhalla käyttämästä väärin ja yhteiskunnan perinteisiä arvoja rapauttavasti esimerkiksi sanaa "kontti", jossa käsityötaidon mestarinäyte on julmasti alistettu autoteollisuuden orjaksi (takakontti). Puhumattakaan sellaisista agraariyhteiskuntaan kuuluvista sanoisa kuin "pohtia" tai "seuloa".

No, oli siellä hyviäkin mielipiteitä. Kehitys kehittyy vähitellen, muutosvastarinnasta huolimatta.

Jos laitan tähän linkin Pirate Bay-sivustolle, syyllistynkö silloin tekijänoikeusrikoksessa avustamiseen?

Tällaista kamaa taas löytyy, jos lyön Googleen hakusanat Star Wars torrent ja esitän valistuneen arvauksen, että joukossa saattaapi olla tekijänoikeuden alaista materiaalia. Jos näin on, syyllistyy Google nähdäkseni tekijänoikeusrikoksessa avustamiseen.

Koska verorahoillani maksetaan osaltaan myös teitä, syyllistynen rattijuopumuksessa avustamiseen.

Tekijänoikeuksien hallitseminen on yksi asia, lakien rikkominen toinen ja oikeustaju kolmas. Pirate Bayn vankilatuomiot eivät pätkän vertaa edistä ensimmäistä, ovat turhan tulkinnanvaraisia toisen suhteen ja rikkovat esimerkiksi edellämainitun Google-esimerkin vuoksi räikeästi kolmatta.

Itse peräänkuuluttaisin esimerkiksi enemmän puolueetonta tutkimusta internetlevityksen eri puolista. Tällä hetkellä keskitytään poteroiden kaivamiseen ja niistä huutelemiseen tekniikan kehittyessä ja yhä useamman ihmisen päätyessä tahallaan tai ajattelemattomuuttaan rikolliseksi ja yhä useamman inhimillisen luomisvoiman tuloksen saavuttaessa suurempia yleisöjä ja markkinoita kuin koskaan aiemmin.

Blogissa alfa_london on kerrottu juttu hyvin, joten mitäpä sitä kokonaisuudessan toistamaan. Mutta kiroilla tekisi mieli.

Ydinkohdat siis seuraavassa:
Amazon on poistanut tiettyjen kirjojen myyntitilastot näkyvistä. Koska listoja käytetään hakujen tietokantana, valitut kirjat poistuvat myös listoilta ja hauista, vaikka ne ovatkin edelleen myynnissä.

"Yllättävää kyllä", sensuurin kohteeksi ovat joutuneet erilaiset seksuaalivähemmistöjä koskevat teokset, sensuurin parhaiden perinteiden mukaisesti laajalla ja epäloogisella systeemillä, jonka on kuitenkin onnistunut ihmeesti välttämään esimerkiksi teos "A Parent's Guide to Preventing Homosexuality".

Metelin vuoksi sensuurilistaus on nyt selitelty tekniseksi ongelmaksi mutta pitäkääpä silmällä Amazonia ja miettikää, mihin rahanne kannatte.

EDITOITU:
Netistä löytyy hyviä selityksiä asialle. Paras vastaan tullut arvio osoittaa, että diskvalifiointi on tehty eri teoksiin liitettyjen hakukategorioiden perusteella ja "adult content" -luokkaa on sitten listattu sanojen "sex" ja "erotica" lisäksi mm. "gay" ja "Lesbian". Näin aikuisten sisällöksi on siis listattu esimerkiksi sateenkaarenkirjavat lastenkirjat, jotka on luokiteltu vähemmistökirjallisuudeksi. Kärsivien joukossa ovat myös vammaisten seksuaalisuudesta kertovat tietokirjat, eli todellista hardcorea, etten sanoisi.

On avoin kysymys, onko tämä soppa osoitus Amazonin suorasta fobisuudesta, sisäisestä sähläämisestä, epäonnistuneesta siivousyrityksestä vai mistä, mutta se tuo esille Suomessakin yleisen ongelman. Koska seksuaalisuus kuuluu vain aikuisille ja homoseksuaalisuus on seksuaalisuutta niin kaikki missä on sana "homo" on lähtökohtaisesti K18-kamaa, aikuisten juttu ja samassa kategoriassa pornon kanssa. Muistanemme turkulaisen tapauksen, jossa opettaja joutui vaikeuksiin ilmituotuaan puolisonsa olevan samaa sukupuolta, koska hän siis esitteli seksuaalisuuttaan lapsille. Gaah.

Amazonin hakujärjestelmiä laajempi muutostarve koskee nimenomaan asennetta, joka sulkee osan elämän monimuotoisuudesta liian helposti sensuroitavaksi aikuisten asiaksi. Tekisi mieli verrata asiaa uskonnolliseen vakaumukseen, mutta koska moni voi olla jopa aiheellisesti sitä mieltä, että sen vasta pitäisikin olla varta K18-juttu niin vertaan mieluummin vasenkätisyyteen. Synnynnäinen piirre, joka konkretisoituu tietyissä elämänaiheissa ja pysyy piilossa toisissa. Viime vuosisadalla sen vuoksi olisi piiskattu tai rangaistu koulussa, vielä aiemmin pidetty luonnonvastaisena tai jopa saatanallisena. Nykyään ihan tavallisissa kirjoissa lapsille ja aikuisille esiintyy vasenkätisiä hahmoja ja lapsi saa rauhassa kasvaa senkätiseksi kuin haluaa ja aikuinen valita itselleen sopivia ratkaisuja helpottamaan enemmistön mukaan rakennetussa maailmassa elämistä. Eikä minun ja yhtä lailla täysvasurin puolisoni edes tarvitse kutsua avioliittoamme esimerkiksi laissa erikseen määritellysti vasemmistoliitoksi (hahhah) ja saisimmme jopa adoptoida lapsia ilman epäilyksiä siitä, että he voisivat vääristyä vasenkätisiksi vastoin normaaleja taipumuksiaan.

Toinen juttu tässä Amazon-showssa on netin vaikutus, tällä kertaa nimenomaan pikaviestipalvelu Twitter räjäytti potin. Mutta siitä on lisää monessa muussa blogissa, esimerkiksi täällä. Nettimaailman hallitseminen alkaa käydä yrityksille yhä haasteellisemmaksi ja haasteellisemmaksi.

Täytyy myöntää, että elämääni on mahtunut miehiä (ja jos tuo ei ole myyvä alkulause niin ei mikään :)

Ainoa veljeni eli aikoinaan vain kymmenen päivää mutta onneksi oli serkkuja ja kylän poikia, joiden kanssa kaiveltiin purot ja ojat. Esitän anteeksipyynnön sille poikaparalle, jonka usutin pissimään sähköpaimenlankaan hänen retosteltuaan, että pojilla se on helppoa kun osuu minne vain. Toisaalta otsassani on edelleen arpi kun erään kaverin kanssa väsäsimme puupyssyjä ja hän vastasi vasarointihommista onnistuen siinä sivussa iskemään otsaani melkoisen lommon.

Luistella "kaunoa" en osaa kunnolla vieläkään koska halusin mieluummin pelata tossupalloa tai höntsäkiekkoa poikien kanssa. Minulla oli pirunmoinen näyttämisentarve jätkäporukassa pärjäämisestä murrosikään asti ja myöhemmin sitten taas opiskeluvuosina. Piti tehdä samat typeryydet kuin muidenkin äijien ja mieluiten vielä korkokengissä. Lapsena ja nuorena halveksin syvästi barbeja, kimittäviä tyttöjä, kasarimuotinukkeja ja avuttomiksi heittäytyviä fritsukauloja vaikka samaan aikaan myönnän olleeni myös rehdisti kateellinen, kun en missiainesta ollut itse koskaan.

Sujuvasti opin myös mallin, jossa tytön kuuluu pärjätä koulussa ja ysipuoli on katastrofi mutta pojille se kasikin oli hieno onnistuminen. Symppasin syvästi entisiä kavereita, joiden murrosikä otti koville ja annoin heidän kopsia oikeat vastaukset ja neuvoin kielentunneilla minkä pystyin. Lukiossa jumaloin miespuolista kemianopettajaani, koska hän antoi minulle aina vain vaikeampia tehtäviä haasteeksi. Siinä sivussa toimin pitkän matikan luokan poikien sparraajana, joita samainen opettaja suoraan nokitteli, että kuinka te parille tytölle häviätte.

Opiskeluvuosina kohtasin useita miehiä, joista tuli parhaita ystäviäni. Maalaistyttö löysi uuden maailman, johon kuuluivat siviilipalvelusmiehet, seksuaalivähemmistöt ja anarkistit siinä kuin nörtit, larppaajat ja tulevat valkoiset heterot valkokaulusinsinööritkin. Samaan aikaan moni lapsuuden ystävistä ajeli hiuksensa ja tatuoi hakaristejä hauiksiinsa toisaalla.

Työelämässä en ole kohdannut poikkeuksellista syrjintää, tytöttelyä kylläkin ja kolmen perhevapaan aiheuttaman "normaalin" uran jämähtämisen. Ja on siis täysin epätervettä, että moisia "normaaleja" ilmiöitä edelleen on. Työyhteistöt ovat olleet joko sekalaista seurakuntaa tai miesvaltaisia ja myönnän täysin lipsuvani helposti melkoiseen äijäilyyn, jos en pidä varaani. Aikoinaan hyvä jätkä oli meriitti, nyttemmin olen tullut toisiin ajatuksiin.

Politiikan löydettyäni olen nyt sitten usean valkoisen heteromiehen mielestä pahin mahdollinen eli vihreä telaketjuja heiluttava feministi. Nettikiihkoilijat pystyn yleensä kohtuullisesti jättämään omaan arvoonsa eli en kiellä heidän (ihmis)arvoaan, jos he eivät kiellä minun. Ajoittain päädyn sen sijaan ankarasti riitelemään joidenkin (sinkkujen) kaverimiesten kanssa aiheesta naisten seksuaalinen ylivalta ja vaikka yritän kovasti aihetta ymmärtää, en sitä lopulta tajua, hahmota enkä hyväksy. Varsinkin kun samaan aikaan tunnen niin monia valkoisia heteroita etc... miehiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa ko. teoriat ja joille nainen ei muodosta myyttis-mysteeristä ongelmakenttää. Onnellisena saan elää ystäväpiirissä, jossa tasa-arvo on eräällä tavoin taaksejäänyttä elämää ja ihmiset ensisijaisesti ihmisiä.

Tältä pohjalta toivotan elämääni sydämellisesti tervetulleeksi taas uuusia hienoja miehiä, joita vihreä miesliike toivottavasti nostaa framille. Kunhan saan aikaiseksi, koetan muistaa ehkä myös liittyä heihin n (siis yhdistykseen :), vaikka noita eri yhdistysten jäsenyyksiä alkaa olla jo melkoinen liuta. Uskon kuitenkin, että uusi yhdistys voi muuttaa suosikkipuoluettani sellaiseen suuntaan, josta minä tykkään. Unohtamatta kuitenkaan sitä, että kyllä vihreissäkin tilaisuuksissa on monesti ollut se ilmapiiri, että yksi tai kaksi miestä puhuu ja kymmenen naista kuuntelee... Mutta tervetuloa ja -menoa mukaan.

Vihreästä miesliikkessä lisätietoa vaikkapa tätä kautta.

Blogasin aiheesta aiemmin epähenkilökohtaisemmasta ja olen edelleen samaa mieltä. Voi siis tutustua aiheeseen "Miten tuet miehiä, vihreä nainen"

Vihreässä langassa 3.4. Suomen Homeopaatit ry:n puheenjohtaja Irmeli lehtioksa ja hallituksen jäsen Irmeli Sääksjärvi puolsivat homeopatiaa "useissa tapauksissa hoidollisesti ja kustannuksellisesti tehokkaampana" kuin perinteistä lääketiedettä. Tarkkaan ottaen voisi  kai 1700-1800 -lukujen tieteellisiin käsityksiin perustuvaa homeopatiaa pitää perinteisempänä kuin 2000-luvun tutkimukseen perustuvaa.

Suomen homeopatia -yhdistyksen nettisivuilla voi tutustua pitkiin kirjoituksiin siitä, miten on mahdollista, että olemattomiin laimentaminen voimistaa. Myös silloin, kun homeopatiasivujenkin mukaan on laimennettu niin paljon, että alkuperäistä ainetta ei ole jäljellä molekyyliäkään. Eli "korkeissa potensseissa ei ole enää jäljellä aineen materiaa, ainoastaan sen parantava voima.” Käsitteinä tuodaan esiin mm. orbitaalienergiateoria sekä molekyylien karakteristiset värähtelyt.

Haluaisin kovasti vajavaisilla aivoillani ymmärtää, onko minulle siis valehdeltu peruskoulun, lukion ja yliopiston kemiantunnit? Vesi siis kykenee tietyllä tavalla käsiteltynä uuttamaan itseensä aineen vaikutuksen, oli kyseessä sitten etelänarnikki (kukka) tai arsenikki (perinteiseen homeopatian farmakopeaan kuuluva myrkky).

Ei nyt piitata kuitenkaan tieteellisestä pohdiskelusta. Jos tämä ilmiö on olemassa, tulee Suomen olla etunenässä uudistamassa peruskoulujen ja lukioiden oppimäärää sekä perustaa perinteisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten rinnalle uudet laitokset, jossa tiedettä tehdään homeopaattisten periaatteiden mukaan.

Jos ilmiö on toteutettavissa homeopaattisissa valmistuspaikoissa liuotinta tietyllä tavoin manipuloimalla, kyseistä vahvistamisen periaatetta tulee alkaa tutkia ja soveltaa viipymättä myös muilla aloilla. Kuten aiemmassa kirjoituksessa todettiin, homeopatia voi auttaa suojelemaan luontoa ja ilmastoa. Potensoinnin käyttöönottoa tulee välittömästi selvittää esimerkiksi materiaalitieteessä ja elintarviketeollisuudessa. Laimentamalla homeopaattisesti sokeria voisi olla mahdollista luoda esimerkiksi täysin energiattomia mutta makealta maistuvia laihdutuselintarvikkeita ilman keinotekoisia lisäaineita. Myös homeopaattiset lannoitteet, torjunta-aineet sekä elintarvikkeiden säilyvyyttä lisäävät aineet tulisivat tarpeeseen.

Tai sitten kyseinen ilmiö tapahtuu vain asiaan vihkiytyneiden homeopaattien käsissä mystisellä tavalla eikä ole monistettavissa teolliseen tuotantoon. Tällöin homeopaattien koulutusta tulisi lisätä jotta heitä riittäisi em. uusiin kouluihin, oppilaitoksiin ja tutkimuslaitoksiin sekä tuottamaan uusia ekotehokkaita tuotteita.

Tai sitten kyseistä ilmiötä ei ole olemassa ja homeopaattisen valmisteen vaikutus perustuu joko lumevaikutukseen, itsesuggestioon tai valmisteeseen sekoitettuun perinteisen lääketieteen aineeseen tai luontaisvalmisteeseen. Tällöin homeopatia on pelkkä uskomushoito ja sitä tulee sellaisena yhteiskunnallisesti kohdella. Ja minun kemiantutkinnollani on jotain arvoa.

Oli mielenkiintoinen tilaisuus. Istuskelin eilen työn puolesta Elinkeinoelämän Keskusliiton seminaarissa aiheena CleanTech Suomessa. Alaotsikkona kutkuttavasti Ympäristöstä ytyä liiketoimintaan. Sain halpahintaista huvia bongaamalla tilaisuudesta fraaseja ja mielipiteitä, jotka voisivat olla suoraan vihreistä pamfleteista.

• "Tietyillä osa-alueilla maassamme on maailman johtavaa osaamista: mm. energiatehokkuus, energian säästö, teollisuuden puhtaat prosessit, bioenergia ja tuulivoima."
• "Ilmastonmuutos ja tietoisuus niukkenevista uusiutumattomista resursseista ovat muuttaneet liiketoimintakenttää."
• "Ympäristöstä huolehtiminen voi olla kannattavaa liiketoimintaa ja sillä voi rakentaa kannattavaa liiketoimintaa."
  

Puoluesihteeri Panu Laturia siteeratakseni:

Ensi kesäkuun seitsemäntenä päivänä käyvät eurovaalit ovat meille hyvin tärkeät: vaaleissa tullaan ratkaisemaan esimerkiksi se, onko EU tulevaisuudessa ilmastonsuojelun edelläkävijä vai perässähiihtäjä, ja miten ihmisoikeuksien toteutuminen Euroopassa ja maailmalla etenee.

Vihreiden kannalta asetelmat näyttävät hyviltä: olemme saamassa vaaleihin kautta aikojen parhaan ehdokaslistan. Tavoitteenamme vaaleissa on kaksi europarlamentaarikon paikkaa. Tavoitteen saavuttaminen merkitsisi enemmän vaikutusvaltaa sekä europarlamentissa että parlamentin Vihreässä ryhmässä.

Eurovaaleissa ratkaistaan myös, millaisissa asetelmissa lähdemme vuoden 2011 eduskuntavaaleihin. Meillä on nyt mahdollisuus nousta uudelle tasolle Vihreässä historiassa, haastamaan kolmea suurinta puoluetta.

Tämän tavoitteen tiellä on yksi suuri este; olemme selviä altavastaajia kampanjabudjetissa. Emme yllä kampanjarahoituksessa kolmen suurimman lähellekään, ja myös vasemmistoliitto ja RKP lähtevät paremmista taloudellisista asemista vaaleihin. Meillä ei ole takanamme yrityksiä, ay-liikettä tai Kehittyvien maakuntien Suomea. Kampanjabudjetin pienuus on erityisen suuri ongelma eurovaaleissa niiden valtakunnallisuuden takia.

Siksi pyydän, että päättäisit tukea vaalityötämme vaikka vain pienellä lahjoituksella. Jo viisi euroa auttaa meitä onnistumaan tavoitteissamme, puhumattakaan viidestäkymmenestä. Lahjoituksen voi tehdä yhtä hyvin puolueelle kuin jollekin ehdokkaistamme. Ohjeet lahjoituksen tekoon löydät alta.

Meillä on näissä valeissa mahdollisuus tehdä yhdessä historiaa. Kaikki tuki tulee tarpeeseen.

Vihreiden eurovaalisivut löydät osoitteesta www.vihreat.fi/eurovaalit

- - -

Tuen maksaminen tapahtuu Vihreiden tilille: 800019-68819 (Rahankeräystili).
Keräysluvan numero: OKU 72 A – Etelä-Suomen lääninhallitus
Keräysluvan tarkoitus: Vihreiden eurovaalikampanja

Tukiessasi käytä seuraavia viitenumeroita
- Nyt mukana jo nimetyt ehdokkaat, uusille ehdokkaille viitenumerot
tulevat aina sitä mukaa kun ehdokas nimetään

Puolueen kampanjan tukeminen: viite 22090 00003

Ehdokkaiden tukemisen viitenumerot
Aalto Touko, viite 22091 25496
Hassi Satu, viite 22090 13375
Hautala Heidi, viite 22090 03602
Holopainen Hanna, viite 22090 19308
Kari Emma, viite 22090 94255
Kasvi Jyrki, viite 22090 26634
Lawson Hellu Latekoe, viite 22090 76914
Puoskari Mari, viite 22090 47260
Räsänen Terhi, viite 22091 00217
Sumuvuori Johanna, viite 22090 18024

Tarinan opetus. Ei kannattaisi tuhlata lounastuokiotansa Hesarin keskustelupalstan lukemiseen.

Tällä kertaa aiheena oli se järjetön asiantila, että saimaannorppa on vaarassa kuolla sukupuuttoon, koska olemme niin köyhä, kurja ja kyvytön maa, ettemme kykene sitä suojelemaan. Aikoinaan laulujoutsen pelastettiin esteettisyyden, laulujen, runon ja imagon vuoksi, mutta nyt olemme ilmeisesti niin paljon köyhempiä kuin Yrjö Kokon aikaan. Ainakin henkisesti.

Keskustelupalstan kuningasajatuksen tiivistänee parhaiten seuraava lause: "Jos saimaannorppa tai vaikkapa liito-orava ei kykene sopeutumaan ilmastonmuutokseen tai ihmisen muokkaamaan ympäristöön, niin kuolkoon pois. Se on luonnon laki."

Monista typeristä perusteluista tämä on ehkä kaikkein älyttömin. Ymmärrän perverssisti jopa seuraavan viiden minuutin tulevaisuutta tai lompakkoaan ajattelevia ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että (kyseenalainen) rahallinen hyöty nyt on oleellisempi kuin muu hyöty nyt tai tulevaisuudessa.

Mutta epämäärinen ajatus luonnon "laista" on eräänlainen Disney-eläinajattelun kääntöpuoli. Toinen inhimillistää eläimet bambeiksi, toinen pitää luontoa jonkinlaisena supermiessarjakuvana, jossa isoin pahis tai vahvin monsteri voittaa.

Jos vedotaan tähän luonnonlakiin, tulee vastustaa tietysti myös mm. vanhustenhoitoa, synnytyslaitoksia, keskosten tehohoitoa ja tarkemmin ajateltuna myös normaalia ensiapua. Jos kahden yksilön taistelussa toinen haavoittuu auto-onnettomuudessa tai nakkikioskikärhämässä, niin mitä sitä paikkailemaan. Kuolkoon pois.

On täsmälleen yhtä "luonnonmukaista" maksaa minun verorahoillani keskustelupalstalla kekkaloivien ei-sukulaisteni (ainakin toivon niin :) autoilua tai terveydenhuoltoa kuin norpan suojelua. Todennäköisesti norpan suojelusta on minulle ja biologisille sukulaisilleni jopa enemmän hyötyä ja iloa nyt ja tulevaisuudessa. Jos siis toimitaan vain luonnon lain mukaan.

Eritoten ihmisten käyttämä ehkäisy on kaikkein törkein rikkomus luonnonlakeja vastaan. Luonnon lakihan on sinällään älytön. Jokainen laji lisääntyisi hallitsemattomasti, jos voisi. Luonnosta on paljon esimerkkejä siitä, että laji ajaa itsensä sukupuuttoon tähtäämällä vain kasvuun.  Jos ei törmätä rajoittavaan tekijään, syödään resurssit loppuun. Luonnonlakien mukaan.

Luonnon laki on pyrkiä maksimoimaan tässä ja nyt lyhyen tähtäimen etu minulle itselleni ja ehkä jossain määrin äidinpuoleisille verisukulaisilleni. Pitää huolta, että meillä ja vain meillä on mahdollisimman paljon resursseja, turvaa ja ennen kaikkea seksiä, tässä ja nyt. Tällaisessako maailmassa joku haluaa elää? Ilmeisesti.

Tai sitten voimme päättää, että pyrimme ns. ihmisyyteen, jossa kykenemme ajattelemaan tulevia sukupolvia, ei-sukulaisia ihmisiä, kaukaista tulevaisuutta ja toisten lajien asemaa.

Euroajattelijoiden taas kannattaa tajuta, että biodiversiteetti eli geneettinen monimuotoisuus on rahallisesti moninkertainen arvo verrattuna _mihin tahansa_ rahalliseen hyötyyn, joka näennäisesti ja hetkellisesti saadaan monimuotoisuuden vähentämisestä. Hylkeet ovat mestareita säätelemään ihonalaista rasvakerrosta. Piileekö siellä ratkaisu ihmiskunnan lihavuusongelmaan?

Biodiversiteetin hävittäminen on kuin polttaisi lämpimikseen tietokirjoja tai patentteja, joita kukaan ei ole lukenut. Jos siis haluaa ajatella pelkkää rahaa. Minä en halua.

En ole järin aktiivinen elokuvaihminen. Kun leffaan tulee lähdettyä, se voi olla sisällöltään yhtä hyvin popcorn-pöntön luokkaa olevaa viihdehöttöä, sujuvaa spefiä tai jotain elämää suurempaa.

Eilen illalla ihana puolisoni antoi minulle henkilökohtaista vapaata erinäisten sairauksien ja yhdistysongelmien painettua niskani kumaraan. Kun leffaliput olivat halpoja, päätin tempaista katsomaan Oscar-ehdokkuuksia kahmineen elokuvan nimeltä Milk. Aihe oli jonkin verran tuttu aiemmin katsomistani dokkareista ja olen muutenkin huomannut, että tämä aika vuodesta tuo naapurituppukylänkin megamenestyksiin keskittyneisiin teattereihin parhaat kuvat. Ne, jotka pääsevät sinne hötön rinnalle muutamaksi viikoksi saatuaan riittävästi palkintoja/ehdokkuuksia.

90 hengen sali oli miltei täynnä, enkä ollut ainoa, joka tarvitsi nenäliinaa. Elokuvan loputtua oli aivan hiljainen hetki, kun kukaan ei halunnut ensimmäisenä nousta penkistä. Se ei ollut elämää suurempi elokuva vaan kirjaimellisesti elämän kokoinen elokuva.

Tositapahtumissa vahvasti pitäytyvä Milk on miltei dokumentaarinen eikä hae shokkiarvoa väkivallalla saati seksillä. Pisteet siitäkin. Pisteet siitä, että koko elokuvassa ei ole yhtään päälleliimattua kiintiöheteroa parisuhteilemassa tai edes suutelemassa. Tapahtumat itsessään riittävät ja näyttelijät ovat niin hyviä, että unohtaa katsovansa tarinaa.

Tunnettu loppuratkaisu tehdään selväksi jo alkuminuuteilla. Harvey Milk puhuu nauhalle viestiä siltä varalta, että tulee joskus murhatuksi. Tämä viesti on todellinen, löytyy useina versiona mm. YouTubesta. Loppu elokuvasta on kahden tavallisen ihmisen uskottavaa matkaa kohti murhaa. Toinen on ihmisyyden puolestapuhuja, Yhdysvaltojen ensimmäinen poliittiseen virkaan nouseva avoimesti homo Harvey Milk, toinen tasa-arvon hämmentämä arvokonservatiivi Dan White.

Kaikkein kamalinta on, että elokuvan tapahtumat alkavat vuodesta 1973, josta on vain (minun kokoiseni) ihmisikä. Tilanteesta, jossa homomiehet kantavat vihellyspillejä saadakseen edes toisiltaan turvaa poliisin katsoessa päältä viharikoksia. Kun homobaareja ratsataan väkivaltaisesti, teinipoikia "parannetaan" sähköshokeilla ja johtavat poliitikot esittävät ratkaisuna ongelmaan homo-opettajien ja homoja tukevien opettajien erottamista kouluista (homot kun eivät lisäänny itse niin kun estetään heidän vaikutusvaltansa lapsiin, koko ongelma ratkeaa itsestään). Ja tämä kaikki tapahtuu San Fransiscossa, tuolla hetkellä ainakin Yhdysvaltojen homomyönteisimmässä kolkassa.

Reilun viikon päästä olen menossa juhliin, jossa (jos ihmisiä haluaa luokitella) kolmannes tai puolet osallistujista on ihmisiä, jotka monissa maissa kivitettäisiin. Joukossa on lääkäreitä, opettajia, insinöörejä, naimisissa olevia, perheellisiä ja sinkkuja. Kolmekymmentä vuotta sitten joku olisi voinut soittaa poliisille, joka olisi raahannut pampuilla hakaten meidät selliin.

Harvey Milkin johtaman liikkeen suurin saavutus oli, että he onnistuivat _torjumaan_ lakimuutoksen, joka olisi _sallinut_ homojen syrjinnän. Monelle kaapista ulostulo hankkeen kaatamiseksi maksoi perheen, suvun tai jopa hengen. En voi olla miettimättä, olisiko itselläni ollut moiseen rohkeutta.

Elokuva on myös oiva pätkä politiikasta, arvoista ja vähemmän arvokkaista vaikuttimista, jotka ohjaavat päätöksentekoa. Ihmisoikeuksilla ei pääse lehden kanteen, julkisuus on haettava aloitteilla koirankakan keräämisestä. 

Pelottavinta on, että homojen (tai minkä tahansa vähemmistön) oikeuksien vastustajien perustelut eivät ole kolmessa vuosikymmenessä muuttuneet mihinkään. Minulle ei ole edelleenkään valjennut, miten minun perheeni tai lasteni hyvinvointia uhkaavat toisten ihmisten ihmisoikeudet, mutta kummasti niillä vain edelleen ollaan innokkaita ratsastamaan.

Itse olen sitä mieltä, että ko. elokuva realistisen näköisine (joskin 70-lukulaisine) ihmisineen sopisi ihmisoikeus- ja seksuaalikasvatuksen oppimateriaaliksi jokaiselle 13-vuotiaalle. En edes sano, mitä mieltä olen mm. Youtuben kommenteissa esiintyvistä (jenkki?)äideistä, jotka eivät päästä lapsiaan katsomaan sinällään kehumaansa elokuvaa, kun siinä miehet suutelevat. Sus siunakkoon. Toivottavasti Harvey ehtisi jossain välissä kummittelemaan.

Tarvitaan siis edelleen Harvey Milkin kaltaisia ihmisiä. Toivottavasti ei tarvita enempää marttyyreitä. Ja jokaisen DTM:stä yöllä kotiin horjuvan sietäisi sytyttää kynttilä Mr. Milkin muistolle.

HUOM! Seuratkaapa näitä lähetysaikoja ja bongatkaa Lex Nokiaa kritisoiva vastamainos. Osallistuin itsekin parilla kympillä sen rahoittamiseen.

Vastamainos televisiossa:

• maanantaina 2.2.
  Huomenta Suomen yhteydessä klo 08:00 ja 08:45
  Seitsemän Uutisten yhteydessä klo 19:00.
• tiistaina 3.2.
  Huomenta Suomen yhteydessä klo 07:00 ja 08:00
  Uutisten yhteydessä klo 16:55
• keskiviikkona 4.2.
  Huomenta Suomen yhteydessä klo 06:25 ja 07:30
  Uutisten yhteydessä klo 16:55