Perussuomalaisten varapuheenjohtajistoon kuuluva Vesa-Matti Saarakkala ilmoitti toiveena olevan viherverojen ajamisen marginaaliin. Samassa puheessa hän totesi, että katteettomien vaalilupausten sijaan tulee keskustella siitä, mistä on otettava pois, jotta talous saadaan tasapainoon.

Viherveron määritelmä jäi hiukan hämäräksi. Onko polttoainevero vihervero? Entä kaatopaikkomaksuissa maksettava jätevero? Pakkauksia markkinoille valmistavien yritysten maksama pakkausmateriaalien hyötykäyttömaksu? Kaikki nämä maksut ovat olleet voimassa jo pitkään ja niiden tarkoituksena on kerätä valtiolle rahaa ja vähentää polttoaineiden ja materiaalien kulutusta.

Poistettakoon siis vaikkapa polttoainevero. Autoileville Suomen kansan edustajille jäisi enemmän rahaa käyttöön. Sen jälkeen ainoa ansaitseva olisi ulkomainen polttoaineyhtiö. Ja koska polttoaineen kulutus kasvaisi, yhä suurempi osa rahasta valuisi "öljysheikeille".  Samaan aikaan valtion kassaan jäisi hiukan reilu 300 miljoonan euron lovi, joka pitäisi kattaa jollain muulla. Leikkaamalla ehkä peruspalveluista? Miksi yhteisen ympäristön kuluttamista tarvitsisi tukea mummojen vaippoja vähentämällä, kysyisi populisti.

Mitä tiukemmin vihervero suunnataan todellisiin ympäristövaikutuksiin ja aineelliseen kuluttamiseen, sitä enemmän hyötyä siitä jää kotimaahan. Perustoimeentulon päälle tuleva kulutus perustuu paljolti ulkomaisiin tuontihyödykkeisiin enkä näe, että politiikan tähtäimessä tulisi olla mahdollisuus ostaa yhtä enemmän halpatuontimaissa tehtyjä turhakkeita. Lisäksi toisin kuin palkkaveroon, viherveroon voi nopeammin itse kukin vaikuttaa suuntaamalla omaa kuluttamistaan.

Lisäksi tulee yhteisen ympäristöämme etu, koska sinilevää emme voi ulkoistaa. Perussuomalaisten suhtautuminen ympäristösuojeluun on jäänyt vielä epäselväksi. Ituhippipuheiden ohellakin tekisi toki mieli kuvitella, että suomalainen luonto ja sen vaaliminen olisi perustavanlaatuinen suomalainen arvo eikä marginaalia. Unohdettu kansa tuskin haluaisi asua sellaisilla viherveroista ja ympäristönsuojelusäätelyistä täysin vapailla alueilla kuin esimerkiksi entisistä sosialistimaista aikoinaan löytyi.

Entä energiansaanti. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä oli miltei yksimielisesti ydinvoiman lisärakentamista vastaan. Bioenergian, uusiutuvan energian tai energiatehokkuuden kehittämisen tukeminen viherveroilla on selvästi poissuljettua. Energiansäästö ei ole ollut esillä heidän politiikassaan. Mistä tulee sähkö perussuomalaiseen töpseliin? Turpeesta?

Lopuksi vielä ajatus suomalaisen työn puolesta. Yhtään elinkeinoa ei ole tähänkään mennessä maahan luotu ilman valtion tukitoimia, ei elektroniikkateollisuutta tai metsäteollisuuttakaan. Niiden seurauksena osaamme muokata puuta, metallia ja bittejä. Tuolla osaamisella ja tukemalla kehitystyötä viherveroilla voidaan rakentaa järjestelmiä, joilla esimerkiksi "paskalain" keskeisin tuote muuttuu polttoaineeksi ja lannoitteeksi maailmassa, josta sekä öljy että fosfaatti ovat loppumassa.  Se työllistäisi metallinvääntäjiä tulevaisuudessakin.

- Lapsettomana opiskelijana tai eläkeläisenä olisi niin paljon helpompaa tehdä politiikkaa, puuskahti tuttu valtakunnanvaikuttaja.

Ohijuostu sanavaihto ei antanut periksi väittää vastaan, että esimerkiksi opiskelijapoliitikon budjetti ei välttämättä kestä edes bussimatkaa toiselle paikkakunnalle eikä seniori taas voi varastaa yön pikkutunteja vaaliteemojen muotoiluun.

Mutta kyllä, juuri tänään elämä häiritsee politiikkaa, sillä huomenna on ehdokaskuvaus. Ja vaikka toivoisi, ettei se kuvallinen osuus vaikuttaisi, niin kyllä se vaikuttaa. Joten täydellisessä maailmassa kuvausta edeltävä päivä (tai ehjehkä koko kuukausi) kuluisi pudottaen muutaman kilon, kuntoillen ja ulkoillen poskille punaa ja sitten vähitellen laskeutuen hyvän levon ja terveellisen ravinnon myötä erilaisiin ihonhoitoihin ja hampaanvalkaisuihin.

Aloitin oman aamuni työmatkalla Helsiniin ja takaisin niin, että ehdin hakemaan lapset hoidosta. Junassa töitä mennen ja tullen ja nyt on yhden säätelymekanismin vaikutuksia yritysten toimintamahdollisuuksiin alustavasti arvioitu ja laitettu yksi työsuunnitelma uusiksi ja pohjustettu paria muuta. Sitten hakemaan lapset ja kun he syövät välipalaa, teen keiton puolivalmiiksi. Sitten toisen lapsen viikottaiseen harrastukseen, jonka ajan vietän nuorimmaisen kanssa kirjastossa (mikä on kivaa) ja kotiin tekemään soppa valmiiksi ja syömään. Esikoisella on huomenna koe, joka vaatii kuulustelua. Lapset sattuvat olemaan kaikki kolme vastuullani paremmn puoliskon opiskelujen vuoksi, joten nukkumaanlaitto yleensä hiukan viivästyy.

Yöllä pitäisi nukkua kunnolla, ettie huomenna kompastu silmäpusseihin. Ja sitä ennen nyppiä kulmakarvat (kerran viidessä vuodessa tulee sekin tehtyä, kammottaa jo etukäteen). Matkalla rautatieasemalle ostin bodyshopista kuorintavoiteen ja toivon todella, että se sopii atooppiselle iholle. Vaatteet on valittu mutta kenkiä ei. Ai niin, ne piti kiillottaakin.

Minä en pidä itseäni parempana tai huonompana kuin ne ihmiset, jolle ulkonäön trimmaus mahtuu joka päivään. Minun rauhan hetkeni oli ostaa pokkari asemalta ja istua kahvilassa parikymmentä minuuttia ennen junan lähtöä. Eri prioriteetit. Mutta en saa kyllä jatkaa pokkarin lukemista tätä iltana tai en nuku koko yönä.

Mutta se politiikka. Aamulla junan ravintolavaunussa kävin keskustelua siitä, pitäisikö aseman lähellä olla ilmaisia parkkipaikkoja (pitäisi). Matkalla sähköpostilla välitin yhteystietoja toimittajalle, joka tekee juttua Tom of Finlandista ja millaista poliittista näkökulmaa voisin tyrkyttää mukaan. Niin ja se kirjoitus yrittäjien hyvinvoinnista ja mahdollisuuksista työterveyshuoltoon sai toisesta lehdestä vihreä valoa ja ilmestynee pian. Postilaatikon päällä odottaa kotona ilmoitus lähileikkikentän katselmoinnista, suljetaanko vai kunnostetaanko. Ja kun pilkon muutamia nakkeja juuresten seuraksi kattilaan mietin että pitäisi kirjoittaa juttua siitä, miten lihansyöntiä voi vähentää ja palauttaa lihatuote lisäkkeeksi, ei pääruoaksi.

Siksi jatkan tätä työtä politiikassa. Koska en itse haluaisi elää maassa, jossa asioista päättävillä ei olisi muuta elämää tai jossa pelkkä kulmakarvojen nyppiminen ratkaisee.

 Nyt vesipullo mukaan, kirjastonkirjat reppuun, kuopukselle housut jalkaan ja liikkelle. Esikoinen tuo pari kaveria käymään, joten saavat syödä omenia, kunnes saan lämmitettyä keiton valmiiksi.

Ehkä ne kengät saa kiiltäviksi Photoshopillakin. Ja jos siis näytän kuvissa elokuvatähdeltä, olen onnistunut ylipuhumaan valokuvaajan.

"Kerran luulin olevani väärässä, mutta erehdyin." Koska en hienommin jaksa asiaa piilottaa riviväleihin niin sanon suoraan, että minusta vihreiden viime aikoina esillä olleista tekijänoikeusryhmän jäsenistä Kaisa Rastimo on ollut monessa kohtaa väärässä.

( Vihreää kantaa ja geek pridea... )

Kiitos upean kesäloman perheen ja muiden hauskojen ihmisen kera tuli pitkästä aikaa pohdittua monia asioita aivan arkikiireitä syvällisemmin. Politiikkakin typistyy arjen puristuksessa helposti päätösjatkumoiksi ja euroniistämiseksi.

Politiikalta kaivataan konkretiaa. Äänestäjän pitää saada konkreettisesti tietää, mitä joku henkilö tai puolue haluaa tehdä. Mutta mikä on tällaisen halun motiivi, sen taustalla vallitseva filosofia. Onko pyrkimys mahdollisimman suureen yksilönvapauteen avoin valtakirja siihen, että kukin saa kahmia itselleen kakusta mitä pystyy. Tarkoittaako perhearvopuhe tukea horjuville vai halua rajata epäkelpoja oman ideaalin ulkopuolelle? Pitääkö kriittisyyden olla aina toisen mitätöimistä?

( Jos tähtäisi onnellisuuteen... )

Vaalikuume osoittaa kesähelteillä nousuansa, joten tässäpä kevyttä kesäspekulointia päivän kuumista aiheista.

( Asia- vai arvovaalit? )

Johdanto: Tämän tekstin kirjoitin alunperin toukokuussa, kun Heikki Metsäheimo pohjusteli yhtä puoluekokousaloitettaan lehtikirjoituksella. Hän kannusti vihreää puoluetta luopumaan seksuaalisen tasa-arvon edistämisestä sekä raamatullisista että reaalipoliittisista syistä. Heikin puoluekokousaloite on kohtana 10 tässä listassa ja Oulun vihreiden Langassakin julkaistu vastine tässä. Vihreä lanka ei valitettavasti julkaise paperiversion mielipidekirjoituksia netissä.

Tänään 18.6. Langassa oli Metsänheimon seuraava teksti, jossa hän selitteli tekstiään. Eritoten kohtaa, jonka mukaan vihreiden ei tulisi kantaa kilvessään homo-, lesbo- ja ateistipuolueen vakavaa saastetarhaa. Metsänehimo todistelee uskonnollisuuden lähtökohtaisesti sulkevan pois homoseksuaalien avio-oikeuden hyväksymisen ja että vihreiden maine tahriutuu lopullisesti, mikäli puolue on aloitteellinen sukupuolineutraalissa avioliittoasiassa.

Tekstini oli alunperin tarkoitettu vastineeksi Metsänheimon alkuperäiseen tekstiin, mutta nyt se oli julkaistu Langassa eräänlaisena vastinparina tuohon tuoreempaan kirjoitukseen.

( Yhdenvertaisuus on vihreälle pyhää )

(Tämä teksti on julkaistu 4.6. Kaarinan Uutisissa sekä blogissani http://marisaario.livejournal.com/)

Sain taannoin kutsun eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan järjestämään edelläkävijyysseminaarin, jossa erilaisten yhteiskunnallisten tahojen edustajat antoivat ryhmätyöllä ideoita ja ehdotuksia tulevaisuusvaliokunnalle tulevaisuuden työpaikoista ja elineinotoiminnasta.

Alustajijna olivat mm. Teknologiateollisuuden puheenjohtaja Jorma Eloranta, Helsingin yliopiston tutkija Annukka Berg, Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto J. Penttilä ja kansanedustaja Kyösti Karjula.

Tilaisuudessa pohdittiin erilaisia tulevaisuusvaihtoehtoja. Nämä skenaariot tuovat esiin valintoja, joita on tehtävä kulutuksen, energian ja aluesuunnittelun suhteen kansallisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Erityisesti Kiinan ja yleensä Aasian tulevan suunnan nähtiin vaikuttavan suuresti myös suomalaiseen elinkeinoelämään.

Suomessa voidaan lähinnä päättää, suhtaudutaanko muutokseen positiivisesti vai kriittisesti. Kuten tuulivoimaloita myyvän yrityksen toimitusjohtaja sanoi: - Kriittiset asenteet esim. tuulivoimaan tai bioenergiaan häiritsevät, se on maailmalla iso bisnes, sama se mitä viisi miljoonaa suomalaista sanovat.

Erityisesti ympäristöteknologiaan ja -osaamiseen liittyvän uuden liiketoiminnan kehittyminen koettiin olevan herkässä tilanteessa. Isot yritykset laajentavat toimintaansa ympäristöalalle, pk-yritykset ja aivan uudet yritykset kehittävät uusia tuotteita ja innovaatioita. Tyypillisesti tavoitteena on heti kansanvälistyminen. Seminaarin osallistujat kokivat, että pienikin panostus alalle on tuottoisa, mikäli se kohdennetaan oikein. Erityisesti yhteiskunnallisten toimijoiden rooli korostuu yritysten tukemisessa ja toiminnan mahdollistamisessa.

Bioalan tuotannossa mittakaava on erilainen. Suomessa ei ole mahdollista kilpailla suurimmista yksiköistä vaan elinkeinotoiminnan pohjaksi nähtiin paikallisuus ja erikoisosaamisen. "Skaalaherruuden" sijaan tulee hakea "osaamisherruutta".

Tulevaisuuden arki poikkeaa nykyisestä. Arvellaan, että hiilestä tulee henkilökohtaista, henkilökohtaiset päästökiintiöt tai ilmastolaki ovat mahdollisia. Toisaalta hitaus nähtiin kasvavana trendinä. Suomessa ei vielä ole ns. Slow Cityjä, joita Euroopassa jo on, ne hakevat etua leppoisamman elämänrytmin tukemisesta. Huomisen maailmassa ei myöskään uutta keksitä vanhalla tavalla, innovaatioita ei tuoteta tekemällä raportteja ja suunnitelmia. Haastettiin testaamaan kokeiluyhteiskuntaa, jossa tekeminen ratkaisee ja tuottaa uutta.

Onko Kaarina matkalla kohti uskallusyhteiskuntaa? Toistaseksi ei siltä näytä.

Tiedote 23.05.2010

Viite - Tieteen ja teknologian vihreät:

Nano, bio, neuro - teknologian kehitys haastaa politiikan

Viite - Tieteen ja teknologian vihreät on hyväksynyt ensimmäisen periaateohjelmansa "On myöhäistä katsoa taaksepäin". Ohjelman lähtökohtana on, että ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin turvaaminen tulevaisuudessa vaatii uusia teknologisia ratkaisuja. Teknologia ei kehity itsestään, vaan toimivien ratkaisujen löytämiseksi on panostettava tutkimukseen.

Tieteen vapaus ja perustutkimukseen panostaminen luo edellytykset uusille keksinnöille. "Lainsäädännöllä ei tule rajoittaa mitään tiettyjä teknologisia ratkaisuja vaan haittavaikutuksia ja riskejä. Lähtökohtana tulee olla teknologian kehittämisen ja soveltamisen vapaus", linjaa yhdistyksen puheenjohtaja Jani Moliis.

Koska poliittisilla päätöksillä vaikutetaan teknologian kehittämiseen ja tieteen toimintaedellytyksiin, päätöksentekijöiltä vaaditaan ymmärrystä teknologian mahdollisuuksista ja vaikutuksista. Nykytekniikka on niin monimutkaista, että poliitikot joutuvat turvautumaan asiantuntijoiden lausuntoihin päätöstensä pohjaksi. "Eduskunnan käyttämien asiantuntijoiden valinnan tulee olla läpinäkyvää ja puolueetonta ja lausuntojen julkisia", vaatii Viitteen perustajajäsen ja hallituksen jäsen Mari Saario. Uusi teknologia haastaa vanhat toimintatavat eikä lainsäädäntö pysy kehityksen vauhdissa. "Joudumme pohtimaan myös uusia eettisiä kysymyksiä. Kehityksen haasteet on kohdattava rohkeasti", kiteyttää Saario. - "Vihreiden tulee olla jatkossakin Suomen johtava teknologiapuolue."

Viite - tieteen ja teknologian vihreät on perustettu vuonna 2008 edistämään vihreitä arvoja tieteessä ja tekniikassa sekä tuomaan näiden alojen asiantuntemusta vihreän päätöksenteon tueksi. Valtakunnallisesti toimivan yhdistyksen jäsenistö on vihreille poikkeuksellisesti miesenemmistöinen, naisia jäsenistä on noin neljännes.

Periaateohjelma on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa http://viite.fi/?page_id=149.

Lisätiedot:
Puheenjohtaja Jani Moliis, puh. 040 772 6290
Hallituksen jäsen Mari Saario, puh. 045 652 6529

(Tämä kirjoitus on julkaistu Kirjoittajavieras-palstalla Turun Sanomissa 23.6.2010)

Poliisi epäilee yhdeksi syyksi mopo-onnettomuuksiin, että osa mopokuskeista ei enää harjoittele lainkaan liikenteessä polkupyörällä. He siirtyvät vanhempien auton takapenkiltä ja rallipelin ohjaimista suoraan mopoiluun.

Kun kunnassa mietitään vesimaksun tai kiinteistöveron korottamista, ollaan sitä mieltä, ettei poloista kuntalaista saa enää rasittaa. Autoilua halvemman joukkoliikenteen järjestäminen katsotaan kuitenkin lähinnä rasitteeksi. Lapsiperheen on fiksuinta rakentaa talo yli viiden kilometrin päähän lähikoulusta, jotta koulukyyti on varma. Kunnissa kuljetuksia järjestetään muun muassa sosiaalipalveluissa, koulutoimessa ja omana toimintana, eikä kokonaiskuva ole selvä kenellekään.

Korkeakoulutetuillaan ylpeilevän maakunnan pienemmissä kunnissa keskeisin asiantuntijan rekrytointiperuste on ajokortti, kaksi autoa ja halukkuus käyttää ajamiseen 1–3 tuntia päivittäin. Kokonaisedullisempaa olisi ajattaa vaikka tyhjiä busseja työmatkavähennyksistä säästyvillä rahoilla.

Paljon meitä köyhemmät sukupolvet rakensivat rautatiet, joita meillä ei ole varaa käyttää. Kun Helsingin pendolinossa on istunut odottelemassa ohittavaa junaa muutaman kerran, iskee helposti houkutus viedä verorahat lähemmäs pääkaupunkiseutua.

Autoilupuolueen ympäristömyönteisin siipi luottaa siihen, että öljy pysyy kohtuuhintaisena siihen asti, kunnes joka perheen pihalla on kaksi sähköautoa ja maassa riittävän monta liki ilmaista sähköä jauhavaa ydinmyllyä. Joka tapauksessa maakunnan tärkein edunvalvonta on saada valtiolta mahdollisimman monta tiekilometriä.

Joukkoliikennettä ei tietenkään ole järkevää järjestää kaikkialle ja koko Suomi halutaan pitää asuttuna. Mutta tämä ei ole peruste olla kehittämättä joukkoliikennettä sinne, missä käyttäjiä on. Pakon, ammatin tai vakaumuksen puolesta autoilevan luulisi arvostavan sitä, että mahdollisimman moni olisi poissa kasvattamasta teiden korjausvelkaa ja ruuhkia.

Minä odotan, että Turun kaupunkiseudulla saadaan pystyyn seudullinen joukkoliikenneorganisaatio ja runkolinjat ensin trollikoille ja sitten raitiovaunuille. Sitten paikallisjuna alkaa kulkea Turusta Saloon, Loimaalle, Uuteenkaupunkiin ja joskus lasketaan uudet raiteet sieltä eteenkinpäin. Rakastamaani Italiaan voin ehkä eläkevuosinani lähteä käymään luotijunilla Helsingin, Tallinnan ja Rail Baltican kautta.

Kun joukkoliikenteen Eurooppa toimii, minä väitän, että tuskin niitäkään harmittaa, jotka silloin autoilevat uuden sukupolven Thinkeillään Louheen.

Kirjoittaja on Varsinais-Suomen maakuntaliiton hallituksen jäsen ja Kaarinan kaupunginhallituksen 3. varapuheenjohtaja (vihr).

Mari Saario

(Tämä teksti on julkaistu Kaarinan Uutisissa, blogissani ja facebookissa)

Mitä seuraa, kun täytyisi yrittää ylittää kunnan sisäisiä toimialarajoja?

Syksyllä 2009 vihreä valtuustoryhmä teki ideani pohjalta aloitteen Piikkiön alueen koululaisten (ja muidenkin) mahdollisuuksista joukkoliikenteeseen.Syynä tähän oli, että Piikkiön Hakametsän ja Kirismäen aluetta koulupäivien mukaan kiertänyt TLO:n linja päättyi liikennöitsijän luvan rauetessa. Tältä osin tarina on luettavissa aiemmasta merkinnästä.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että TLO itse aktiivisesti lisäsi linjan kannattamattomuutta. Mutta ainakaan koulua ei linjan loppuminen juuri kiinnostanut, ekaluokkalaisten infoillassa todettiin, että koulukyytien ulkopuoliset kulkemiset ovat vanhempien vastuulla.

"Koulukyyti" on terminä kunnan järjestämä kuljetus, josta vanhemmat eivät suoraan maksa. Sen ostaa sivistystoimi, oikeudesta väännetään lapsi lapselta Koululiituohjelmaa käyttäen ja kulku toteutetaan taksilla, joka vie ovelta ovelle. Taksissa voi pahimmillaan olla vain yksi lapsi, kaverit tai aikuiset eivät pääse mukaan. Koulukyyti ei ole joukkoliikennettä.

Koululaisten kuljetusten puute lisää epävirallisia iltapäiväkerhoja kauppojen pihoilla. Aikataulultaan tarkka linja-auto on paras kotiintuloaika. Toisaalta lapsillakin tulee olla oikeus ulkoilla työmatkaansa hyvällä säällä.

Kun Piikkiön kaupunginosaan saatiin palvelulinja tänä keväänä, sitä sunnitellessa ja toteutettaessa ei huomioitu koululaisten kulkemistarpeita. Sivistystoimi ei ollut mukana linjan suunnittelussa. Suunnittelun perustana oli käytetty kesällä 2009 tehtyä palvelutarvekartoitusta, jolloin alueen perheet olettivat vielä, että TLO:n linja liikennöisi.  Sen sijaan vanhempainydistys Yy-Kaa-Koon syksyllä 2009 tekemään kuljetustarvekyselyyn ei viitattu lainkaan.

Luottamushenkilönä minua kiinnostavat myös kaupungin talous ja toiminta. Koko tarina on huono esimerkki siitä, että eri toimialat eivät keskustele keskenään ja termit ratkaisevat. Koulukyydit, palvelulinjat ja joukkoliikenne hoidetaan eri paikoissa kilpailuttaen. Lopputulos on kallis, ekologisesti huono ja heikentää mahdollisuuksia joukkoliikenteeseen.

Syntyy kehä, jossa joukkoliikenteen puutteessa kannattaa koulukyyti varmistaa rakentamalla talo yli 5 km:n päähän koulusta. Yhdyskuntarakenne hajaantuu ja joukkoliikenteen kannattavuus laskeeedelleen. Henkilöautot pörräävät koulun pihoilla ja yhä useampi lapsi vaihtaa mopon satulaan suoran auton takapenkiltä, harjoittelematta liikennekäyttäytymistä muualla kuin tietokoneen rallipelissä.

Lapset oppivat nopeasti käyttämään bussia, huolehtimaan aikatauluista ja rahan arvoisesta bussikortista ja toimimaan turvallisesti liikenteessä.  Joukkoliikenne nimittäin tukee myös kevyttä liikennettä. Lasten hyötyliikunnan estäminen taas lisää ylipainoa ja terveysongelmia, joiden kanssa lapsi joutuu kamppailemaan jopa koko loppuikänsä. Jääkiekon MM-kisojen ollessa käynnissä voinee muistuttaa myös, että urheiluharjoitukset montakaan kertaa viikossa eivät takaa huippu-urheilun vaatimaa liikuntamäärää, vaan se vaatii arkiliikuntaa.

 Koululaisista saadaan hyvää pohjaa kaikelle julkiselle liikenteelle. Samassa autossa kulkevat paikalliseen keskustaan myös muut autoilemattomat, eikä ajokortti silloin enää ole välttämätön vaatimus Kaarinaan muuttavalle.

Reittien olemassaolosta tulee aktiivisesti tiedotettaa mm. koulun kautta ja varmistaa, että aikataulut ja reittikartta ovat netissä ja linkitetty myös koulun ja kaupungin sivuille. Ne voisivat löytyä jopa pysäkkitolpista, sillä suuressa maailmassa kun on tapana noita bussiaikatauluja jopa julkistaa. Ja korostaa, että niitä saavat käyttää kaikki.

Tältä pohjalta kaupunginhallitus palautti lautakunnan käsittelyyn Vihreän valtuustoryhmän syksyllä 2009 tekemän aloitteen ja toivoo, että elokuuhun mennessä palveluliikennettä kehitetään myös koululaisten tarpeisiin. Samaan aikaan tiedän myös vanhempainyhdistyksen jälleen aktivoituneen. Lisäksi kaupungin kaikkea logistiikkaa tullaan tarkastelemaan kokonaisuudessaan tulevaisuudessa ja tämä yhteistyö toivottavasti auttaa sektorirajoja ylittymään.

Eija-Riitta Korhola luopuu kokoomuksen varapuheenjohtajuudesta energia- ja ilmastopoliittisista syistä.
http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/

Suosikkisiteeraukseni tietysti on, että "vihreät kannattavat uusiutuvia uskonnollisista syistä". Nyt siis lienee aika hiljentyä kuulemaan vihreä uskontunnustukseni :)

( bioenerginen uskontunnustus )

Hyvää kevättä kaikille!

(Tämä kirjoitus on julkaistu blogissani http://marisaario.livejournal.com/ ja facebookissa)

Tästä alkaa eräänlaisten esseiden sarja Politiikkaa 2011. Hahmotan sillä linjauksiani ensi vuoden eduskuntavaaleihin. Pyrin keskittymään niihin asioihin, joista tiedän. Asiapohjalta on voitava vaikuttaa ja myös suuret arvosidonnaiset linjanvedot lopulta muodostuvat loppumattomasta määrästä pieniä käytännön päätöksiä.  Niinpä tulen kampanjassani varmaankin puhumaan eniten tieteestä, teknologiasta, elinkeinoista ja ympäristöstä, miettimään maakuntamme tulevaisuutta sekä korostamaan arvoina yhdenvertaisuutta, käytännöllisyyttä ja vapautta/vastuita. Arkistoin tänne blogiini parhaani mukaan aiheeseen liittyviä pohdintoja otsikolla Politiikkaa 2011.

. . .

KULUTTAMISESTA ELÄMISEEN


( Lisää... )


(Tämä kirjoitus on julkaistu Turun Sanomien kirjoittajavieras-palstalla 24.3.2010 ja blogissani http://marisaario.livejournal.com/)

PITKÄÄ VAI PAKSUA TYÖURAA?

Sukupolveni jaksamiseen kohdistuu tällä hetkellä suuria yhteiskunnallisia toiveita. Työuria pitäisi pidentää.

Työuramme eivät ole pitkiä. Ne ovat pätkiä ja paksuja. Jos toimihenkilö tekee epävirallista ylityötä päivässä tunnin ja viikonloppuisin pari, se tekee 40-50 ylimääräistä päivää vuodessa. Viidessä vuodessa kuuden vuoden työura. Sama koskee sairaanhoitajaa, jonka työviikkoon mahtuu yksi kahvitauko ja monta juostessa syötyä sämpylää.

Vanha sanonta on, että jos työ olisi herkkua, herrat tekisivät sen itse. Avainhenkilöyhteiskunnassa työntekijän korkea koulutustaso lisää alkoholinkulutusta. Samaan aikaan pitkäaikaistyöttömän on taloudellisesti helpompaa  juoda itsensä hengiltä kuin tehdä jotain rakentavaa.

Yksi ryhmä voi turvallisesti harjoittaa yritystoimintaa voimavarojensa rajoissa ja huolehtien samalla hyvinvoinnistaan perustoimeentulon
turvin. Nimittäin nykyisin eläköityvistä huomattava osa siirtyy vapaaherraksi hyväkuntoisena ja hyödyntää osaamistaan vielä pitkään.
Tämä toivottavasti muokkaa yhteiskunnallista ilmapiiriä suopeammaksi perustulolle.

Vastaava turvallisuus ei ole mahdollista niille, joiden henkinen tai fyysinen terveys ei riitä pitkään ja paksuun työuraan ilmaisine ylitöineen. Kuitenkin meidän pienenevien ikäluokkien tulee kasvattaa läsnäolevasti lapset, innovoida ja oppia 4-5 uutta ammattia työuran varrella.  Ei ihme, että työelämä pelottaa lapsia ja nuoria.

Työurien venyttäminen tulee aloittaa niiden ohentamisella. Ilmaiset ylityöt tulee karsia ottamalla käyttöön työaikapankkien kaltaisia järjestelmiä, valtio ja kunnat etunenässä. Perustuloa tulee harkita hyvänä tapana varmistaa jaksaminen, elinikäinen oppiminen ja yrittäjyyden turvaaminen. Työhyvinvointi-investoinnit tulee nähdä muiden investointien kaltaisina korkean tuoton sijoituksina, joihin yhteiskunta kannustaa.

Pätkääkin työuraa voi jaksaa. Paksua ei kovin kauaa.

Mari Saario, Kaarinan kaupunginhallituksen ja Varsinais-Suomen
maakuntaliiton hallituksen jäsen

JULKILAUSUMA 6.3.2010

Vihreiden puoluevaltuuskunta Salossa:
VIHREÄT VASTUSTAVAT KAIKKIA YRITYKSIÄ KOULUTUKSEN MAKSUTTOMUUDEN
MURENTAMISEKSI
- Puolueiden ilmoitettava linjansa ennen vaaleja

Vihreiden puoluevaltuuskunta katsoo, että tutkintoon johtavan
koulutuksen maksuttomuus kaikilla asteilla ja kaikille opiskelijoille
on perusarvo, josta ei tule tinkiä.

( Lisää... )

Ai kuka presidentti? No jos netistä katsotaan niin kuka tahansa. Salaliittoteoriota riittää Obaman syntyperästä betonin pulveroitumiseen, kaiken ollessa vaihtelevasti maahanmuuttajien, amerikkalaisten, öljyteollisuuden ja/tai punaviherlesbofeministien syytä.

Ei se minua yleensä huolestuta, ellei ole huono päivä. Minua huolestuttaa se, että toimittaja, päättäjä tai kansalainen lukee päivälehden kuolemantuomio-artikkeliin liittyvää keskustelupalstaa, jonka kommenteista yhdeksän kymmenesosaa kannattaa kuolemantuomioita käyttöönotettaviksi myös Suomessa. Ja että lukija kuvittelee sen kuvaavan yleistä mielipidettä. Pian toimittaja tekee jutun, jonka mukaan "yhä useampi kannattaa kuolemanrangaistusta" ja siteeraa jutussa nimimerkkiä "saunan takana on tilaa".

( Lisää... )

Viite - Tieteen ja teknologian vihreät ry on kasvanut vauhdilla. Jäseniä on jo useita kymmeniä. Yhdistys on järjestänyt tilaisuuksia, tapahtumia - pikkujoulutkin. Ja lisää on tulossa, yhdistys on vasta tiensä alussa!

Tapahtumien järjestämisen ohella on tärkeää, että Viite pystyy vaikuttamaan Vihreiden politiikkaan mahdollisimman tehokkaasti. Siksi: mikäli et ole maksanut Viitteen jäsenmaksua tältä vuodelta, nyt on aika se tehdä, liittymällä Viitteen jäseneksi.

Se onnistuu sähköisesti muutamassa minuutissa osoitteessa http://www.vihreat.fi/liity-jaseneksi

Mini-FAQ seuraa:

Q: Miksi nyt eikä vasta tammikuussa?

A: Tärkein areena, jossa Vihreiden politiikkaan vaikutetaan, on puoluekokous. Se, kuinka monta edustajaa Viitteellä on Vihreiden seuraavassa puoluekokouksessa, määritellään tämän vuoden jäsenmäärän perusteella. Siten liittymällä Viitteen jäseneksi *nyt* jäsenyytesi vaikuttaa Viitteen positiivisesti puoluekokousedustajien määrään seuraavassa puoluekokoukssa. Siten jäsenyytesi kasvattaa Viitteen vaikutusvaltaa Vihreiden sisällä.

Q: Miksi on tärkeää, että Viitteellä on vahva edustus seuraavassa puoluekokouksessa?

A: Seuraavassa puoluekokouksessa Vihreät hyväksyy uuden poliittisen ohjelman, jossa linjataan Vihreiden poliittisia tavoitteita kaudelle 2011-2015. On ensiarvoisen tärkeää, että näissä linjoissa näkyy Viitteen kädenjälki mahdollisimman voimakkaasti. Mukana on runsaasti mm. tiede-, tietoyhteiskunta-, ja teknologiapoliittisia teemoja.

Q: En halua maksaa täyttä hintaa nyt, kun kuitenkin ensi vuonna pitää maksaa.

A: Jos olet uusi jäsen, saat tämän vuoden jäsenmaksun puoleen hintaan! Jäsenyys maksaa siis 12,5 euroa tai 5 euroa (vähävaraiset). Ei ole iso paukku.

Q: Mitkä ovat jäsenetuni?

A: Saat viikoittain kotiisi mainion Vihreä Lanka -lehden. Pääset osallistumaan jäsenille tarkoitettuihin tilaisuuksiin. Pääset mukaan Vihreiden sisäiselle keskustelupalstalle. Ja niin edelleen - onhan näitä.

Q: Puolue epäilyttää, mutta haluan tukea viitettä!

A: Voit ilmoittaa halutessasi olevasi sitoutumaton. Tällöin sinua ei lasketa Vihreiden jäsenmäärään etkä saa muita Vihreiden jäsenetuja. Vaihtoehto sopii ihmisille, joita Vihreät yleisesti epäilyttää mutta jotka haluavat tukea Viitettä. Valitettavasti tällöin kuitenkaan jäsenyytesi ei vaikuta Viitteen puoluekokousedustajiin, joten Viitteen vaikutusvalta puolueen sisällä ei tällä kasva. Silti vaihtoehtoa kannattaa harkita, jos haluaa tukea spesifisti Viitettä mutta ei syystä tai toisesta halua sitoutua Vihreisiin.

Q: Miten voin liittyä?

A: http://www.vihreat.fi/liity-jaseneksi

Olin kaupungin edustajana laskemassa Piikkiön hautausmaan muistomerkeille seppeleitä. Sulassa sovussa saivat seppeleensä niin karjalaiset, punaiset kuin talvi- ja jatkosodan vainajatkin. Toisin kuin monella läsnäolijalla, minulla ei ollut mitaleita rintapielessä saati omakohtaisia muistoja sieltä jostain.

Koska se tuntui oikealta, laitoin takin alle kaulaketjuun sormuksen, jonka joko taatani tai mummuni veli on rintamalta tuonut. Lentokonemetallista kaiverrettu puhdetyö on ainoa konkreettinen asia, joka piironginlaatikkoon oli sodasta talletettu. Kunniamerkit kannetaan julkisesti, muistoesineet ovat itseä varten, muistamisen vuoksi.

Mutta se messu. Seppeleiden laskua edeltänyt jumalanpalvelus järjestettiin Piikkiön kirkossa Lasse Heikkilän säveltämän ja sanoittaman suomalaisen messun mallilla. Täytyy rehellisesti sanoa, että moista sisäistä jytinää en ole kirkossa kokenut sitten Mikaelin kirkossa järjestetyn metallimessun.

Tavallisen sunnuntain bulkkiseremonia ja virsikirja, jonka viesti on vaihdellen vuosikymmeniä tai vuosisatoja vanhentunut, ei kyllä väräytä enää minuakaan, niitä tiettyjä jouluvirsiä lukuunottamatta. Mutta suomalaisessa messussa haastettiin, mentiin mukavuusalueen ulkopuolelle ja tarjottiin enemmän kysymyksiä kuin valmiita vastauksia. Kotimaisella kielellä ja mallilla, ei amerikkalaisena, minua vaivaannuttavana import-evankelis-elämyksenä.

Esimerkeiksi elämäniloiset, kansanmusiikkielementtejä käyttävät laulut ja tanssit. Jep, Piikkiön kirkossa tanssittiin alttarilla, omankin tyttöni tanssinopettaja vetää aikuisten naisten Pyryharakat-tanssiryhmää, joka säesti useita lauluja. Riehaikkaimmassa hypittiin ja huudahdelttin eikä se näyttänyt silti suurempaa tapainturmelusta levittävän. Itse olen aina kokenut, että tanssikielteisyys on huivipakon lähisukulainen, eritoten naisen ruumiillisuuteen liittyvää vallankäyttöä. Ihanat Pyryharakat saisivat minun puolestani tanssia seuraavaksi vaikka Tuomiokirkon alttarilla.

Messun synkemmissä sävyissä oli silkkaa Rautiaista ja Niskalaukausta. Tympeä omissa ja muiden synneissä kieriskely on oman kirkkomme epämiellyttäviä piirteitä, mutta voimalla tehty rytistely on eri juttu ja puhdistavaa. Tajusin, että nykymaailmassa vikana on se, että yhteisen tulee aina olla kivaa ja mukavaa ja suru, kärsimys ja katkeruus on yksityistetty. Ei ole sama asia jakaa tunnetta tosi-tv:tä katsoen kuin istua porukalla laulamassa "Eilen nousin huipulle vuoren, nytkö jo uhoan, itseni tuhoan? Surkeus alla mahtavan kuoren, ihmisen kokoinen ei milloinkaan".

Vihreätä tietysti miellytti myös vahva ympäristöviesti. Elämänlaatuun ja maailman rakkauteen oli vahvasti sidottu luonto. Punatulkkuperhe pakkasessa istuu, lumihuntu luontoa lohduttaa. Neljä vuodenaikaa ja kämmen suuren luojan, voiko olla paikkaa sen rakkaampaa. Ulkona valitettavasti ei ollut tietoa lumihunnusta tai neljännestä vuodenajasta. Kuten sanoin aiemmin, ei ole talvisodan vuosipäivänä tietoa sodasta eikä talvesta. Maamme seuraava kohtalonkysymys on sota talven puolesta. Nyt itsenäisyyspäivää vietetään sodan muistoksi. Onko se 70 seuraavan vuoden kuluttua talven muistoksi?

Vielä yksi aivan erinomainen teema, jota käsittelivät sekä naispappi että mieslaulajat. Eli se isätön sukupolvi, joka syntyi sodan vuoksi. Eikä nyt glorifioitu saati pönötetty vaan laulettiin kantelesta, jonka poika sai rintamalta isältään tämän kaaduttua. Mutta pojan oli pakko kasvaa nopeasti aikuiseksi, eikä hänellä ollut aikaa soittaa. Yleisössä ei juuri ollut kuivaa silmää, kun kurkihirren alta nosti kanteleen vasta pojanpoika, jolla itselläkään ei juuri ehtinyt olla isää. Aivan suoraan sanottiin laulussa "Missä kulkee isät maan", että vaikka mies raataisi työssä kuinka, hän on korvattavissa niin työssä kuin vaimon viereltä. Ainoa kärsijä on poika, joka opettelee yksin onkimaan ja poikien opettaessa toisiaan "naisen ruumis kyllä tunnetaan, mutta sielua ei milloinkaan". Tätä siis laulettiin kirkossa itsenäisyyspäivänä, totuutta siitä sankaritarinasta ja sen todellisesta, kolmanteen polveen asti kannetusta hinnasta.

Koko messu kosketti. Pohojalaasmurteella laulettu uskontunnustus yhtä laillakuin esirukouslaulu joka käsitteli työttömyyttä, lohdun hakemisesta päihteistä, elämäntapojen muuttumista ja yksinäisyyttä.

Minusta on oikein ja hyvää, että nykymaailmassa ihmisillä on oikeus ja mahdollisuus etsiä elämisen eväitä monista uskoista tai uskomattomuuksista oman sisimpänsä mukaan. Omasta puolestani toivon vain, että jokainen joskus kokisi sen tunteen, että olisi Astrid Lingrenin Joonatan Leijonamielen sanoin rohkeasti ihminen eikä vain rikkahippunen. Rikkahippunen kantaa katkeruutta ja vihaa, pelkää uutta ja ulkopuolista ja takertuu omaansa peloissaan menettämisestä. Rohkea ihminen uskoo, että suomalaisuudesta on varjeltavissa ja kasvatettavissa parhaat osat tulevaisuudessakin, myöls uusia ja erilaisia ihmisiä kohdatessa. Kirkollinen väkeä sai evästä tuohon ajatteluun tänään Piikkiössä, toivottavasti viestiä jaettiin muuallakin.

"Huominen päivä jos kädestä Herran
joillekin meistä viel lahjoitetaan,
rukoillaan rohkeutta ihmisen verran
sielulla sielua koskettamaan."

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja voimia taisteluun suomalaisen talven puolesta. Jaksamista jokaiselle vuoden pimeimpiin päiviin.

Työn, kunnallispolitiikan ja satunnaisen elämän kammottavien kiireiden vuoksi en ole ehtinyt paneutua ilmastoväittelyyn taas vähään aikaan, vaikka mieli olisi tehnyt. Remontti ja lapset ovat hetkittäin menneet jopa oikeassa olemisen tarpeen tilalle, vaikkei niin suinkaan aina käy :)

Mutta kun ehdin taas hiukan lueskella, löysin yhden hersyvän ihastuttavan ja yhden äärettömän asiallisen nettisivuston.

Jääkiekkomailojen uudelleenmuotoilua, auringonpilkkujen laskentaa ja ennen kaikkea erinomaisia lähdeviitteitä ja ilmastoskeptisyyden tieteellisesti perusteltua skeptisyyttä harjoitetaan täällä. Hyviä artikkeleita ja argumentaatiota, jossa ei väitetä, että kaikki tiedetään ja tunnetaan ja tutkijat ovat virheettömiä pyhimyksiä, mutta vedetään faktoja ja teorioita erinomaisesti nippuun ja skeptisiä väitteitä vastaan.

Tässä taas pannaan halvalla jotakuta. Päällisin puolin Newtonia, joka kirjeenvaihdossaan on selkeästi syyllistynyt tulosten manipulointiin, eri mieltä olevien mustamaalaamiseen ja kaikenlaiseen muuhun epäilyttävään. Tästä syystä koko hänen työhönsä ohjautuva fysiikka on siis perin epäilyttävää ja epäluotettavaa. Odotan, koska kivet alkavat tipahdella ylöspäin.

Sitten takaisin kiireiseen elämään. Keittön tyhjentäminen, projektien loppuraportit, lasten kaikkien harrastusten joulujuhllat ja muuta pientä. Huokaus, vuodenvaihteen jälkeen pitäisi hiukan helpottaa.

Viite - Tieteen ja teknologian vihreät ry
GM-PERUNALLE ESITETYT SUOJAKAISTAT OVAT LIIOITTELUA
Kannanotto

Suomen hallituksen esityksessä laiksi muuntogeenisestä kasvintuotannosta on määritetty geenimanipuloidulle tärkkelysperunalle 18 metrin suojakaista tavanomaiseen tuotantoon ja 30 metrin suojakaista luomutuotantoon. EU on hyväksynyt nyt viljelyskäyttöön tulevat perunalajikkeet, eikä Suomella ole mahdollisuutta kieltää niiden käyttöä. Nyt kansallisesti määriteltävänä olevia suojakaistoja ei voi perustella tutkimuksella, ja ne käytännössä tekevät geenimanipuloidun tärkkelysperunan viljelyn Suomessa kannattamattomaksi. Tästä johtuen tulevaisuudessa Suomen paperiteollisuus, joka on tärkkelysperunan suurin käyttäjä, ostaa tärkkelyksensä ulkomailta.

Suomen Elintarviketurvallisuusvirasto on tehnyt yli miljoonan perunan aineistoon perustuvan tutkimuksen eri perunalajikkeiden sekoittumisesta pellossa. Tutkimuksessa saatiin selville, että vieraan perunalajin yksilöiden sijainti pellossa ei ole lainkaan riippuvainen etäisyydestä naapuripellosta. (TUOMISTO, J. 2006. Co-existence of GM and non-GM potato varieties on Finnish potato farms - potential costs and remedies. In: NJF seminar 379. Aspects of Growing Transgenic Crops. 7-8 March, 2006. Denmark.) Peruna on myös suvuttomasti lisättävä kasvi, joten siitepölyn leviämistä ei tässä tapauksessa tarvitse edes ottaa huomioon. Näinollen mikäli GM-perunalle ylipäätään halutaan määritellä suojakaista, olisi Ruotsin käyttämä kolme metriä hyvä lähtökohta.

Viite - Tieteen ja teknologian vihreät ry. vaatii, että tässäkin tapauksessa lain valmistelun on perustuttava saatavissa olevaan tutkimustietoon. Asiaan liittyviin pelkoihin ja epätietoisuuteen tulee vastata avoimella valmistelulla ja hyvällä tiedottamisella. "Lajien, lajikkeiden ja geenien leviäminen on kaikkien eliöiden yleinen ominaisuus, eikä geeniteknologia muuta tätä asiaa mitenkään", korostaa Viitteen puheenjohtaja Tino Warinowski.

Tino Warinowski

Puheenjohtaja, Viite - Tieteen ja teknologian vihreät ry
www.viite.fi
040 5456 998
tino@iki.fi

Minä en oikein tiedä, olenko pragmaattinen idealisti vai idealistinen pragmaatikko. Enkä olen ihan vain pelkkä idiootti, kun en tajua sitä intoa, jolla nykyhallituksen vähemmät vihreät teot kaadetaan nimenomaan vihreiden niskaan.

Sen sijaan tajuan varsin hyvin, kenelle siitä on etua ja että jos jokainen keskustelupalstojen "ennen äänestin vihreitä mutten enää" -anonyymi olisi ollut puolueen jäsen, olisi ensi vaaleissa odotettavissa noin kymmenen ääntä ja sekin vain sillä ehdolla, että joku puoluetoimistolta puhuu yhden kaverinsa ympäri.

Koetan löytää analogiaa. Lähtisikö itse taloyhtön hallituksesta, kun sen enemmistö hyväksyttää pykälän, että vastedes yhtiö hankkii vain ydinsähköä, sulkee leikkipaikan, lopettaa kompostoinnin ja päättää vuokrata asuntoja vain vähintään kolmannen polven suomalaisille? Vai pitäisikö asiaa niin tärkeänä, että jäisi yrittämään muutosta, vaikka pihalla naapurit huutelisivat Virtasenkin myyneen vallanhalun vuoksi periaatteensa.

Mutta millainen vaikutusvalta sitten olisi vihreille paras?
* hallituksen suurin puolue
* hallituksen vähemmistöpuolue
* oppisition tiukka vaihtoehtolinjan vetäjä
* yhden ympäristöasian kansalaispuolue
* ei puolue vaan kansalaisliike

Hallituksen päätökset ovat koko hallituksen päätöksiä. Niin valtiossa kuin kunnissakin. Yhteispeliä, jota toinen kutsuu periaatteiden myymiseksi, tarvitaan. Ainoa tapa kasvattaa valtaa hallituksessa on kasvattaa valtaa eduskunnassa. Vihreiden kannatus ja jäsenmäärä on ollut kasvussa, mikä tietysti toisille on ilmeinen osoitus laimentumisesta. Mitkä sitten ovat vaihtoehtoja?

Hallituksesta lähteminen vie oppositioon. Toisaalta omaa linjaa saa vetää niin kirkkaasti ja terävästi kuin sielu sietää. Olisiko parasta, että olisimme kuin vasemmistoliitto nyt?

Vai suoritammeko uskonpuhdistuksen (jolloin minäkin taidan jo tippua kelkasta) ja pienemmällä asialle omistautuneella joukolla koetamme vaikuttaa niihin muutamiin mielestämme kriittisimpiin asioihin. Olisimmeko siis kuin perussuomalaiset tai piraattipuolue?

Vai pitäisikö olla puolivallaton kansalaisliike? Toisin kuin liiton syntyaikoina, nykyään on niin monia hyviä kansalaisliikkeitä ja yhdistyksiä, että itse en näe vihreillä olevan enää juurikaan vapaata ekokogista lokeroa siellä. Vihreän puolueen jäseniähän niistä löytyy edelleen runsaasti.

Vai onko jollakulla tiedossaan minulle tuntematonta tapaa, jolla pieni joukko voi pyörittää koko maan päätöksiä vihreästi hyväksyttävissä oleville keinoilla (s.o. Kehittyvien Maakuntien Suomi -metodi on siis poisluettu)?

Radikaalivihreiden diktatuuri on tietysti yksi vaihtoehto. Mutta parlamentaristisesti siihen ei aivan helpolla vaalien kautta päästä. Vallankumous lienee ainoa keino, mutta pitäisi siihenkin saada ne massat mukaan, enkä heidän julkisuudessa olleessa ohjelmassaan oikein näe sille mahdollisuuksia. Joten siksikin lienee hyvä, ettei näillä radikaalivihreillä ole mitään historiallisia yhteyksiä vihreisiin. Jäämme odottamaan myös radikaalikokoomuksen, radikaalipersujen ja radikaalidemareiden perustamista ja vastavallankumousta.

Oman kokemukseni mukaan vihreissä toimimalla voi myös vaikuttaa niin paljon kuin oma jaksaminen ja kalenteri ikinä antaa periksi, tekijöille on aina tilaa. Vaikka sitten onkin valitettavasti pakko niellä hetkellistä homeopatiaa tai jotain muuta oman vakaumuksen vastaista.

Niinpä itse henkilökohtaisesti kannatan tylsää, hidasta ja epäseksikästä puoluepoliittista toimintaa ja rakennan parhaani mukaan pieneltä osaltani vihreistä vihreää yleispuoluetta. Minusta olisi kiinnostavaa asua maassa, jossa vihreät muodostaisivat hallituksen ja nimittäisivät pääministerin.

Sitä odotellessa kritisoidaan toki toisiamme. Mutta mietitään myös, kenen laariin se sataa ja mitkä poliittiset tahot ovat suurimmista ympäristöongelmista päävastuullisia.

Viite - Tieteen ja teknologian vihreät ry
KIISTÄÄKÖ YLEISRADIO ILMASTONMUUTOKSEN?
Kannanotto

Ilmastonmuutos haastaa paitsi yhteiskunnan, myös median. Miten suhtautua erittäin monimutkaiseen ilmiöön, jolla on maailmanlaajuisia vaikutuksia? Toimittajan asettuminen erikoisasiantuntijaksi sekä pyrkimys kumota tuhansien tieteellisesti pätevien artikkelien sisältö muutaman tieteeseen väistämättä kuuluvan vastavirtatutkijan ja -tutkimuksen avulla ei ole oikea tapa vaan johtaa salaiittoteorioiden ja huuhaan suosimiseen.

Viite – Tieteen ja teknologian vihreät ry katsoo, että YLE:n MOT-dokumentissa “Ilmastokatastrofi peruutettu”  9.11.2009 kello 20 TV1:ssä  esitetyt virheelliset ja puutteelliset väitteet loukkaavat seuraavia Julkisen sanan neuvoston journalistin ohjeita:

Kohta 8: “Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.”

Kohta 12: “Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.”

Kohta 15: “Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.”

Ohjelmassa esitettiin väitteitä, jotka perustuvat hyvin niukkaan materiaaliin. Esimerkiksi “jääkiekkomailakuvaajan” uusimpiin, monia eri lähteitä yhdisteleviin versioihin ei viitattu mitenkään. Keskittyminen muutaman puuluston tai sedimenttinäytteen ominaisuuksien vertailuun on juuri sitä tarkoitushakuista vääristelyä, josta ohjelma syyttää muita.

Lisäksi ohjelmassa tehtiin muutaman viime vuoden lämpötiloihin ja pohjoisen Jäämeren jääoloihin perustuva johtopäätös, että ilmastonmuutos on pysähtynyt. Ilmasto määritellään kuitenkin yleisesti säätilan 30 vuoden keskiarvoksi eikä muutaman vuoden heilahteluista voi tehdä mitään päätelmiä. Jo ohjelman nimi “Ilmastokatastrofi peruutettu” on virheellinen, sillä ohjelman sisällöstä ei voi tehdä tällaista johtopäätöstä.

Kyseessä oleva dokumentti perustuu käytännössä vain kahden tutkijan, Stephen McIntyren ja Richard Lindzenin, kritiikittömään esittelyyn. Ohjelmassa ei millään lailla asetettu kyseenalaiseksi näiden tutkijoiden tiedeyhteisön valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä.

Maailmalta löytyy asiantuntijoita kaikkiin journalistisiin tarpeisiin, esimerkiksi todistamaan ufosieppausten ja illuminaattien maailmanhallituksen olemassaolo tai rotusyrjinnästä luopumisesta johtuva yhteiskunnallinen rappio. Viite kysyykin, onko Yle valmis takaamaan vastaavasti kritiikitöntä media-aikaa myös näille toisinajattelijoille?

Viite – Tieteen ja teknologian vihreät ry toivoo yhteisesti rahoitettavalta Yleisradiolta näkemystä, mikä sen rooli on ilmastonmuutoksen torjumisessa ja siihen varautumisessa. Onko Yleisradion näkemys, että valheellisten tietojen levittäminen ilmastonmuutoksesta kuuluu yhtiön toimenkuvaan?

(Kirjoitus on julkaistu Kunnallislehdessä 30.10.09 sekä blogissani http://marisaario.livejournal.com/)

Millaista elämä on kolmenkymmenen vuoden kuluttua?

Olin tuossa taannoin vähän kriittisellä tuulella. Tuntuu, että Kaarinassa poliittinen visio ja päätöksenteko rakentuu edelleen pitkälti sille, että pienen vauvan vanhempi tulevaisuudessakin käväisee toisella autoistaan hakemassa mangososepurkin moottoritien rampin megamarketista ja ruoan pyöriessä mikrossa on heti aikaa varata perheen seuraavan etelänmatka. Ympäristövastuuksi nähdään se, että tyhjä lasipurkki viedään seuraavan kerran autoillessa lasinkeräykseen.

Uusin Suomen kuvalehti esitteli toisenlaisia skenaarioita. Siinä pienet yhteisöt elävät niukassa omavaraistaloudessa. Aurinkopaneelisähkö on luksusta. Synkempiäkin arvioita löytyy.

Tällä välillä siis liikutaan. Viimeisen muutaman viikon aikana olen kuunnellut erilaisia ammattimaisia ennusteita lähivuosikymmenistä. Puhujien joukossa ovat olleet niin Kiinan Tanskan suurlähettiläs kuin Hampurin yliopiston professorikin. Viesti on yhtenäinen, ilmastonmuutos on uhka. Mutta myös mahdollisuus.

Tieteen ja teknologian vihreät Heli Järviselle: verkkoyhteyden katkaisu ei ratkaise piratismiongelmaa

Viite - Tieteen ja teknologian vihreät ry suhtautuu kriittisesti Vihreiden naisten puheenjohtaja, kansanedustaja Heli Järvisen (vihr.) tekijänoikeuspoliittisiin näkemyksiin.

23.10.2009 päivätyssä blogimerkinnässään (http://www.vihreat.fi/node/4575) Järvinen esittää, että "viime kädessä [piratismiin syyllistyneeltä] nettiyhteyden voi myös katkaista, jos laiton toiminta ei lopu". Tieteen ja teknologian vihreiden mielestä verkkoyhteyksien katkaiseminen ei ratkaise piratismiongelmaa, vaan on erittäin ongelmallista muun muassa kansalaisten perusoikeuksien kannalta. Samaa mieltä Tieteen ja teknologian vihreiden kanssa ovat muun muassa Euroopan vihreät[1].

- Yhteys Internetiin on yhä useammalle välttämättömyys esimerkiksi opiskelu- tai työasioiden hoitamiseen. Yhteyden katkaisu ei ratkaise piratismiongelmaa, vaan hankaloittaa tarpeettomasti jokapäiväistä elämää, jopa kansalaisten perusoikeuksia. Verkkoyhteyden katkaisulla uhkailu ei ole vihreää, kansalaisoikeuksia kunnioittavaa politiikkaa - emmehän vaadi sähköjenkään katkaisemista rikoksiin syyllistyneiltä, huomauttaa Tieteen ja teknologian vihreiden varapuheenjohtaja Jani Moliis.

Tieteen ja teknologian vihreät suhtautuu kriittisesti myös Järvisen esitykseen siitä, että niin sanottu hyvitysmaksu voidaan laajentaa muun muassa matkapuhelimiin. Yhdistyksen mielestä koko hyvitysmaksujärjestelmä saattaa olla aikansa elänyt, ja sen korvaamista jollakin muulla, paremmin tähän aikaan sopivalla järjestelmällä, esimerkiksi veroperustaisella mallilla, tulee harkita.

Viite huomauttaa myös Järviselle, että verkossa toimivassa musiikkipalvelu Spotifyssa ei ole mitään laitonta. Palvelu on tehnyt sopimuksia lukuisten levy-yhtiöiden kanssa, ja se maksaa oikeuksien haltijoille sopimusten mukaisia korvauksia.

- Spotify on hyvä esimerkki uuden ajan palvelusta, josta hyötyvät niin tekijät kuin kuluttajatkin. Palvelu on kuluttajille helppo ja monipuolinen, ja levy-yhtiöille se saattaa olla pitkällä tähtäimellä jopa pelastus, arvioi Moliis.

Tieteen ja teknologian vihreät kiittää kansanedustaja Järvistä tekijänoikeuspoliittisen keskustelun avaamisesta.

- Järvisen keskustelunavaus osoittaa selvästi, että näistä asioista ei ole keskusteltu vihreissä tarpeeksi. On siksi hyvä, että Järvisen puheenvuoro heikkouksineenkin herätti keskustelua. Onneksi vihreissä on keskustelun puute huomattu ja ryhdytty valmistautumaan uusien tietoyhteiskunta- ja tekijänoikeuspoliittisten asiakirjojen, esimerkiksi uuden tietoyhteiskuntapoliittisen ohjelman valmisteluun, kiittää Moliis.


LISÄTIETOJA:

Viite - Tieteen ja teknologian vihreät ry
http://www.viite.fi

Jani Moliis
varapuheenjohtaja, Viite - Tieteen ja teknologian vihreät ry
jani@moliis.fi

Lähteet:
[1] http://www.greens-efa.org/cms/pressreleases/dok/303/303777.internet_copyright@en.htm

(Julkaistu blogissani http://marisaario.livejournal.com/)

Tuulivoimalle ja biokaasulle maksettavasta sähköntuotannon ns. takuuhintajärjestelmästä eli syöttötariffista on tullut ulos työryhmän ehdotus. Palautteen aiheellinen kärki kohdistuu suunnitelmiin, joiden mukaan tariffi koskisi vain verrattain suuria laitoksia, eli lakiin tulisi tuotantotehoa koskeva raja.

Tällainen rajoitus jättäisi alkuperäisen idean tyngäksi ja loisi hankalia kannustin- ja teknologialoukkuja.

( Miksi ei saisi rajoittaa... )

Ja kun sementtiin päästiin, niin se tuntuu olevan paras termi kuvattaessa sitä joustavuutta, millä olemme valmiita vastaanottamaan tuulivoimaa. Nimby (not in my back yard) ei ole enää mitään. Kun maakuntakaavassa tehtiin varauksia tuulivoimaan, alkoivat virkamiesten puhelimet soida. Yleensä helsinkiläiseksi juristiksi itsensä esittelevä mökkiläinen on sitä mieltä, että sähkö läppärin lataamiselle ja taulutelkkarille tulee jo hyvin mökin töpselistä eikä merinäköalaa ja mökin arvoa tule missään nimessä pilata häiritsevällä tuulivoimalalla. Jota siis ei vielä olla rakentamassa, vaikka maakuntakaavassa onkin alueita varattu.

( Banana...rajoittunutta toimintaa )

(Julkaistu facebookissa ja blogissani http://marisaario.livejournal.com/41063.html)

Teknologiateollisuus lomauttaa ja irtisanoo, mutta varoja on kuitenkin riittänyt kansanvalistukseen netissä. Hyvinvointitehdas ei puhu hyvinvoinnista saati siitä, millaisia mahdollisuuksia teknologia-alalla olisi luoda uutta liiketoimintaa esimerkiksi energiatehokkuuden, säätöteknologian tai uusien energiamuotojen alalla. Ei suinkaan. Keskeinen viesti on, että on ihmisoikeus saada edelleen törsätä rajallisia reusrsseja liikaa. "Sinun ja minun oikeus käyttää energiaa sisältyy YK:n ihmisoikeuksien julistukseen. Samalla kun meillä on oikeus riittävään elintasoon, on meillä oikeus riittävään ja kohtuuhintaiseen energiaan. " (En puutu tässä tekstin viestinnällisiin heikkouksiin, vaikka olisikin meidän oikeutemme saada lukea hyvää suomenkieltä.)

Itse istun paraikaa Göteborgissa EU:n perifeeristen rannikkoalueiden konferenssissa, jossa talouskriisin ja ilmastonmuutoksen uhkia käsitellään siinä selkeässä hengessä, että meidän osuutemme tulee olemaan maksaa aiheuttamistamme ongelmista, velvollisuutemme tulee olemaan etsiä uusia kestävän talouden malleja ja mahdollisuutemme tulee olemaan luoda uudesta taloudesta hyvinvointia ja työpaikkoja.

Hyvinvointiehdas ei ota kantaa esimerkiksi bangladeshilaisten oikeuksiin saada riittävää ja kohtuuhintaista energiaa, riittävää elintasoa tai vaikkapa puhdasta vettä, vaikka ilmastonmuutos uhkaa vähentää alueen jokien virtaamaa kriittisesti. Se ei kai ole meidän ongelmamme. Eii, vaikka edustaisimme vientivetoista teollisuutta, jota luulisi kiinnostavan, käytetäänkö maailman BKT:stä ilmastonmuutoksen torjuntaan prosentti nyt vain kymmenen myöhemmin.

Sivusto mainitsee liittojen edustajien lisäksi asiantuntijaksi Banjo Consulting Oy:n Pekka Paunion, jolta googlaamalla löytyy ilmastonmuutoskriittisiä kirjoituksia. Myös löytyi artikkeli, joissa hän luonnehtii työtään näin: ”Kun näen hajallaan olevia asioita joita on mahdollista synergisesti yhdistää, pyrin lyömään niistä dealeja. Olen siis ennen kaikkea kiinnostunut hajallaan olevien assettien yhdistämisestä niin että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. En ole sitoutunut yhteen teknologiaan tai metodiin. Tilastotaustani ansiosta pystyn myös ymmärtämään ja tulkitsemaan tuloksia.” 

Hyvin on yhdistetty ja tulkittu. Tuulivoima on turhaa ja vaatii hiilivoimaa säädökseen. Aurinkoenergia, vesivoima, biomassa, kaatopaikkakaasut ja muut merkilliset uudet innovaatiot loistavat poissaolollaan. Samaten kuin ajatus siitä, että jos ja kun uusimme eurooppalaisen sähköverkon vähentäen hävikkiä pääsemme tilanteeseen, jossa säätäminen tapahtuu maanosanlaajuisesti.

Myönnän täysin, että tunnetasolla ärsyttää eniten pienen lapsen kuva etusivulla. Sivuston sisältöä ei ole tarkoitettu siihen, että lapsen vanhuudessa hänellä olisi riittävä elintaso tai energiaa. Se on tarkoitettu siihen, että änkyrät voisivat jatkaa elämäänsä ajattelematta ja muuttumatta. Jos ilmastonmuutos on (muka) kiistanalainen asia, minusta paljon kiistanalaisempi on väite, että vanhaan takertuminen täyttäisi liikkeen tavoitteen "puolustaa suomalaista teollisuustuotantoa ja sen toimintaedellytyksiä". Niinpä esimerkiksi tuulivoiman rakentamisen kannalta keskeinen teollisuudenala valittaa, miten tuulivoimaa tehdään ja tuetaan liikaa ja sen piirissä pyörivät liiat rahat.

Äh. Änkyryydellä on monia muotoja.

Suosittelelen tutustumaan Osmo Soininvaaran blogitekstiin, joka ei ehkä suoraan ehdota vihreiden avaavan täys-GMO-kielteistä kantaansa, mutta tekee sentään aiheellisen ja tervetulleen avauksen.

Olen samaa mieltä monessa kohtaa. Soininvaara on taas erinomaisen analyyttinen luokitellessaan GMO-kielteisyyden syitä. On suoraa ja rehellistä niputtaa kaikki "mutku se ei ole luonnollista" -mielipiteet uskonnollisten ajatusten kategoriaan. Me hyväksymme luonnottomuuksia sujuvasti joka päivä. Keisarinleikkaus ei ole luonnonmukaista ja se jättää elämään minunkaltaisiani luonnottomia ja epäkelpoja yksilöitä, jotka eivät itsekään kykene synnyttämään normaalisti. Maailmanlaajuinen kauppa ja logistiikka, jossa jokainen kuorma-auto voi kuljettaa mukanaan toistasataa vierasta ötökkää uuteen ympäristöön, ei ole luonnollista.

Harva on myöskään kiinnostunut siitä, millaisia koristekasvien siemeniä saa tilata netistä ja kylvää vapaasti kotimaiseen luontoon. Voimme ostaa kaupasta luomuna kasvatettuja sitrushedelmiä, joiden siemenet on aikoinaan tehty sattumanvaraisella geenimanipulaatiolla eli esimerkiksi säteilyttämällä ja tsekkaamalla, mitä jännää sattui syntymään. Soininvaara ottaa esille minusta koko GMO-keskustelun räikeimmän ristiriidan eli sen, miten erilaiset riskitarkasteluvaatimukset ovat ns. perinteisellä kasvinjalostuksella ja geenimuuntelulla.

Kaikessa en ole samaa mieltä. Soininvaara luokittelee sukulaislajien väliset geenisiirrot jotenkin turvallisemmiksi kuin muut. Monilla viljelykasveillamme on ihmiselle myrkyllisiä sukulaislajeja ja toisaalta erisukuisilla kasveilla voi olla käytössään samankaltaisempia mekanismeja kuin lähisukulaisilla. Minusta sukulaislajivaatimus on sitä samaa "uskonnollista" ajattelua, että sehän on vähän jotenkin niinkuin luonnollisempaa niin. Tämä estäisi myös esimerkiksi A-vitamiinia sisältävän kultaisen riisin kaltaiset innovaatiot.

Valitettavasti Soininvaarakin väläyttää Monsanto-korttia. Emme tuomitse tietokoneiden käyttämistä vaikka Microsoft on pyrkinyt tekemään siitä monopolinsa. Emme räjähdysaineiden kehittämistä ja käyttöä, vaikka niillä tapetaan ihmisiä. Monsanton väärinkäytökset eivät ole pitävä peruste laittaa pannaan kokonaista teknologiaa eikä sillä voi argumentoida. Sen sijaan meidän pitää pikaisesti ryhtyä luomaan geneettiseen koodiin liittyviä avoimen lähdekoodin käytäntöjä. Julkista rahaa tulee lisätä GMO-ravinnon kehittämiseksi ja tutkimiseksi sekä ei-toivottujen yhteiskunnallisten vaikutusten estämiseksi.

Lopuksi blogitekstissä vaaditaan GMO-ruokien merkitsemistä kuluttajalle. Soininvaara ei sano, mitä rajausta hän tähän kannattaa. Vihreillähän on esillä ollut esimerkiksi vaatimus siitä, että GMO-rehulla ruokittu liha tulee merkitä. Tämä on kuitenkin asia, mitä on täysin mahdotonta testata, koska ravinnosta ei siirry mitään "geeniä" sen syöjään. Tällöin ollaan siis kosher-tyyppisessä merkinnässä. Haluaisin myös tietää, mihin saakka GMO:n saastuttava vaikutus ulottuu. Miten GMO-rehulla ruokitun lehmän maidosta tehdystä juustosta tehty pizza? Entä ko. lehmän vasikka? GMO-ruokitun kanan munat? Entä GMO-rehulla ruokitun naudan lannalla lannoitetut kasvit?

Viime kädessä minusta on kyse myös vihreiden suhtautumisesta tieteeseen. Jos haluamme ilmastonmuutoskeskustelussa tukeutua tieteelliseen konsensukseen ja käyttää sen tuottamia tietoja perusteina, emme voi ajaa geenimanipulaation totaalikieltoa tukeutuen vastavirtatutkijoihin tai GMO-skeptikoihin. Ja samalla tavalla kuin on syytä tutkia GMO:n puolesta puhuvien tutkijoiden rahoituslähteitä, on syytä selvittää myös, tuleeko esimerkiksi maailmaa kiertävän geeniskeptikon leipä nimenomaan aiheen vastustamisesta.

Viihreät ovat kasvava puolue ja on selvää, että tulemme olemaan montaa mieltä monista perinteisistä aiheista. On hienoa, että myös puolueen veteraanit ovat valmiita sparraamaan asioissa. Siitä(kin) minä tässä porukassa tykkään.

Audimies, tule takaisin. Korkokenkiä käytän muutenkin ja korekeakoulututkinto on. Silittämisestäkin voin neuvotella, jos kotiisiivous voidaan ostaa alan ammattilaiselta. Nähtyäni sunnuntain Hesarissa vaihtoehdon koin nimittäin valaistumisen hetken ja totesin, että paljon pahempaakin voisi olla.

Hesarin sunnuntaidebatti on netissä vain maksullisessa digilehdessä. Ko. foorumi on avoin, sinne saa tarjota mielipiteitänsä kuka tahansa. Juttu ei siis edusta Hesaria eikä siksi tarvitse tehdä "Annoja", vaikka herneitä on nenässä hyvinkin kevyen kettäsoppatykin tarpeiksi.

Tittelillä Filosofian tohtori ja Pohjois-Amerikan kirkkohistorian sekä Yhdysvaltain ja Britannian historian dosentti varustettu Markku Ruotsila otsikoi tekstinsä "Valtion ei tulisi enää rahoittaa abortteja".  Todellinen tahtotila on aborttien täyskielto. Koska hän itsekin pahoittelee sen olevan epärealistinen vaihtoehto, on "lasten laillistettujen murhien" ainoa ehkäisykeino Yhdysvaltain kristillisen oikeiston hahmottelema malli.

( Pärräämistä ja spekulatiivinen idea aborttien vähentämiseksi )

Ecogeek on ihastuttava sivusto. Vaikkei saisikaan suunnata innostusta kuluttamiseen, voisin silti ostaa Ecogeek-paidan. Ekogeekki on paljon parempi nimitys kuin viherteknokraatti, mutta hyvä suomennos olisi silti tarpeen. Nerd-geek -jako on englannissa selvä mutta suomessa me kai ollaan nörttejä kaikki, kun oikein näyttöön katsotaan.

Vihernörttisivustojen lukeminen tekee joka tapauksessa hyvää. Se on oivaa vastapainoa kaikille niille s******n ekofemakko -purkauksille vakuuttaessaan, että maailmassa on myös lukuisa joukko fiksuja ihmisiä. Ja että kaikkialla maailmassa suuri josa näistä fiksuista ihmisistä tekee töitä parannellakseen näitä maapalleroisemme vakavia ympäristövaivoja.

Pidempi sessio on katsoa netistä Chris Martensonin dokumentti Crash Course. Osittain epämiellyttävä mutta suositeltava teos, jota tosin itse en ole vielä ehtinyt selata kokonaan, valottaa talouden ja ympäristön liitosta ja murrosta.

Jos taas itse kokee luovaa oloa, osallistukaa ihmeessä Cleantech Finlandin tarinakilpailuun suomalaisesta ympäristöosaamisesta. Dedis on jo 2.10. ja luvassa rahapalkkioita.

Itse kirjoitan novelleja huvin, lukijoiden ja pienten palkintojen toivossa, joten olen onnellinen jokaisesta levityskanavasta. Mutta jos jossain vaiheessa saan julkaistuksi kokonaisen teoksen, en varmaankaan osaisi suhtautua kovinkaan tyynesti piraattiversioihin.

Toisaalta kolmenkympin kirjasta jää kirjoittajalle käteen pari euroa ja kisa tähtipaikoista kirjakaupoissa tai marketeissa on armotonta. Muutaman euron maksava sähköinen lataus voisi hyvinkin kannattaa.

Kukaan ei kuitenkaan löydä kirjaani ilman markkinointia. Ehkä olisikin parasta jakaa itse teos ilmaiseksi ja nimeä saatuaan ryhtyä pitämään mainoksilla varustettua blogia, jonka artikkelin lukeminen maksaa sentin kymmenesosia, myydä nettikaupasta siteerauksilla varustettuja mukeja ja hiirimattoja, kaupata kolumneja ja yrityskoulutuksia ja muutenkin tuotteistaa itsensä.

( Pelkkiä hankalia kysymyksiä... )

Omenat kypsyvät puissa ja käsittämättömän nopeasti kulunut vuosi 2009 antaa hienovaraisesti vinkkiä siitä, että loppupuolisko on edessä. On siis aika koota työn hedelmiä ja suunnitella syyskylvöjä. Koska koko tonttini on täynnä sekalaista rakennustarviketta ja pihan perusparannus on edessä vasta ensi kesänä, on tämän vuoden ihmettely enemmänkin organisatorista laatua. Eli missä olisi hyödyksi eniten tulevina vuosina.

( Uncle Sam ry wants you )

Nyt kiukuttaa. Piikkiön Hakametsän ja Kirismäen aluetta koulutuntien alun ja lopun mukaan kiertänyt TLO:n linja loppui. Lopetus tehtiin jo keväällä, lääninhallitus ei nähnyt tarvetta linjaa kilpailuttaa eikä kukaan ajatellut infota vanhempia. Tieto tupsahti esile päivää ennen koulun alkua. Hyvää yllätystä vain kaikille perheille, joissa arjen logistiikka oli suunniteltu sen varaan, että kauniilla säällä kävellään tai pyöräillään ja huonommalla käytetään bussia. Ihan niin kuin kunnolliset aikuisetkin tekevät muutaman kilometrin työmatkoillaan.

( Valitusta ja ehdotuksia... )

Meistä on tulossa lohtusyöjien kansakunta. Joten joko loogisena kaarena tai kaksinaismoralismin kukkasena päätän tämän kirjoituksen ihanimpaan jälkiruokareseptiini, joka ei ole terveyssuosituksia nähnytkään.

Mutta sitä ennen on hiukan ihmeteltävä tätä nykymeininkiä, jossa ruoan hinta laskee mutta kuntapalvelut supistuvat. Koska alv-alennus iskee tasaisesti kautta linjan, säilyy edelleen se vääristymä, että epäterveellinen ruoka on terveellistä halvempaa. Melassi ja palmuöljy pitävät jatkossakin huolta suomalaisen kääntöpiirin riittävyydestä ja verisuonien jäykkyydestä.
( yliannostuksen uhallakin... )


(Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin blogissani http://marisaario.livejournal.com/ josta ne siirtyvät automaattisesti myös facebookiin. Kommentit eivät siirry sovellusten välillä)

Kiitoksia kommenteista edelliseen entryyn. Keskustelu käy vilkkaana myös Facebookissa, jonne tämän blogini tekstit kopioituvat automaagisesti.  Koetan ehtiä kommentoimaan myös täällä blogissa, vaikka asiaa vaikeutetaan haluamalla jatkuvasti varastoida autoja ja villieläimiä näppäimistön alla olevaan laatikkoon (hitusen vajaa kaksivuotias jälkikasvun versio 3.0 ymmärtää olla mustasukkainen äidin tietokoneelle, joka rikkoo törkeästi lapsen oikeutta vanhempiin).

Kommenttini naistutkimuksen lopettamista ja verovarojen säästöä koskeviin kommentteihin kuitenkin laajeni yhtäkkiä kokonaiseksi artikkeliksi, joten pitäkää hyvänänne.

HUOM! Jos seuraavassa paljastan syvällisen asiantuntemattomuuteni naistutkimuksesta, myönnän inkompetenssini ehdottomasti todelliseksi ja tuntemukseni mutu-pohjaiseksi. Koska toisaalta myös suuri osa aiheen kritiikistä on mutua, olen siltä osin de facto erinomainen kommentoija.

HUOM2! Olen aina valmis puolustamaan yhden tai kahden isän oikeutta lapsiinsa ja lasten oikeuksia isiinsä. Isäaktivistit yleensä osallistuvat aktiivisesti keskusteluun ja pari linkkiäkin on jo ilmestynyt edellisen tekstin kommentteihin, mutta en käsittele aihetta tässä sen enempää. Paitsi että viina vie lapsilta isiä tässä maassa enemmän kuin yksikään feministisalaliitto ikinä ja että lasiseen lapsuuteen tulisi suhtautua kuin mihin tahansa lapsen henkeä ja terveyttä uhkaavaan sairauteen. Että naisten tasa-irvoistuminen päihderintamalla on surkeaa. Että biologia ei takaa vanhemmuutta mutta toisaalta myös huostaanottoihin kätkeytyy monia yksittäistapauksia, jotka kyseenalaistavat nykyjärjestelmän mielekkyyttä ja vanhempien ja lasten ihmisoikeuksia. Mutta kuten ylläolevasta huomaa, tunteikasta ja turhan lähelle itseä osuvaa tekstiä syntyisi yhtäkkiä muutaman liuskan verran. Se ei sovi kevyeen kesäaiheeseenne ja siksi on parempi säästää kaikki siltä ja tuoda asia esille joskus vähän stilisoidummin.

( Kaikenlaisten ihmisten tutkimisesta... )

Kesällä on hiukan enemmän aikaa seurailla keskustelupalstoja ja tämän kesän jälkeen on taas tullut sellainen olo, että loppujen lopuksi ei talvella menetä mitään.

Takapenkin yleisin lastenlauluhitti on viime aikoina ollut smurffilaulu, jonka kertosäe toistettuna n. 15001 kertaa on "smurffit ärsyttää". Tämä mielentila kuvaa melko lailla korrektisti omaa oloani, kun aina välillä kaipaisin ihan oikeaa, hyvää, uuttaluovaa jaa laadukasta tasa-arvokeskustelua myös netissä. Palstoille meneminen on kuitenkin henkinen itsemurha, sillä syy kaikkeen ja vähän muuhunkin on yleisesti ottaen aina joko 1) suomalainen mies tai 2) suomalainen (vihreä ja/tai lesbo) feministi.

Koska jaan elämän, tuplapussilakanan ja ison kasan arkipäivän haasteita ryhmän 1 edustajan kanssa ja samaistun varsin vahvasti itse ryhmään 2, ei liene ihme, että smurffit ärsyttävät oikein olan takaa. Oli uutinen, artikkeli tai kolumni mikä tahansa, heti ryntää paikalle kylällinen pieniä samannäköisiä hahmoja smurffaamaan smurffia oikealta ja vasemmalta. Lopputuloksena ovat aina samanlaiset taisteluhaudat, marttyrointi ja loanheitto. Jos saadaan mukaan vielä homofobia ja rasismi, on soppa täydellinen ja lukuhalut tiessään.

( Uudenlaisia radikaaleja etsimässä... )

No niin. Kotona taas Finncon-viikonlopun jälkeen. Coni meni kuten perinteisesti menee tällaiselta jermulta eli ohjelmaa seuraa vähemmän ja enemmän aikaa menee pöydän takana päivystäessä ja ihmisiä tavatessa.

Yhteistapahtuma Finncon & Animecon rikkoi kävijämääräennätykset, Kaapelitehdas oli yllättävän toimiva paikka ja ohjelma monipuolista. Animecon oli tavanomainen karnevalistinen ja värikäs itsensä, joka tietysti ärsytti vanhaan tapaan vanhan liiton ihmisiä. Minua tungos ja animeteinit eivät edeleenkään häiritse, varsinkin kun jokaisessa scifipuolen ohjelmankin yleisössä näkyi animepukeutunutta kansaa. Pidän yhteisyyttä harrastuspuolen jatkuvuuden vuoksi tärkeänänä ja isolle tapahtumalle on myös helpompi saada sponsoreita, tukijoita ja esimerkiksi myyjiä. Tapahtumien eriyttämistä kokeillaan ensi vuonna mutta tarkoitus on jatkaa yhteiseloa esimerkiksi Turussa vuonna 2011.

Tällä kertaa päivystin vihreiden pöydän takana. Piraattipuolue oli conissa jo viime vuonna ja me Viitteessä päätimme kopioida idean. Vihreän Langan kanssa järjestetty yhteispöytä keräsi todella kivasti väkeä ja kävin monta hyvää keskustelua. Viite sai uusia jäsenkandidaatteja ja käsitykseni potentiaalistamme tiede- ja teknologiamyönteisten ihmisten keskuudessa vahvistui.

Jyrki Kasvin estymisen vuoksi edustin vihreitä lennosta myös paneelissa, joka käsitteli tekijänoikeuksia ja sananvapautta. Kirjailija ja tutkija Markku Soikkeli, piraattien Kaj Sotala, Hesarin Jussi Ahlroth sekä sarjakuvataitelija Reima Mäkinen olivat todella teräviä paneelikumppaneita emmekä tunnin aikana päässeet kuin hätinä alkuun. Suuri sali oli täynnä ja yleisö aktiivista mutta itse ongelma on niin laaja ja monisyinen että saimme sen oikeastaan vasta alustetuksi.

Piraatteja mätkittiin yllättävän voimakkaasti, itse kuitenkin pidän hyvänä asiana moista kansalaisaktivismia. Jonkinlaisena lopputulemana paneelissa oli se, että tekniset rajoitukset eivät tule onnistumaan mutta niitä edelleen yritetään ja ainakin lähivuodet edetään suuryritysten ehdoilla, lainsäädäntö laahaa aina jäljessä ja paras ratkaisu taiteilijoiden ja kulttuuriväen toimeentulon turvaksi olisi perustulo (hear, hear!) sekä mikromaksujen yms. uusien puoltavien menetelmien kehittäminen. Niin kauan kuin niitä ei ole, tekijänoikeuksia ei ole minustakaan syytä purkaa.Itse nostin esilel myös kysymyksen lasten laillisuuskasvatuksesta, miten ongelmia käsitellään kun uusi varhaislapsuudesta alkaen nettiä käyttänyt sukupolvi kasvaa. Mutta kuten loppukevennykseksi heitin, singulariteetti tulee ja ratkaisee kaikki nämäkin ongelmat ja tulevaisuudessa kulttuuria luodaan tavoilla, joita emme pysty nyt edes kuvittelemaan.

Henkilökohtaisesti isoin juttu oli kuitenkin tietysti Atorox-palkinto, jota en vielä edes usko todeksi. Jos ette tiedä, mistä on kysymys, tutustukaa aiheeseen Turun scifiseuran sivuilla. Palkinto on siis tunnustus "loppukäyttäjiltä", lukijoilta, ja sellaisena aivan valtavan arvokas. Atoroxin aiemmin voittaneiden lista on komeaa luettavaa: Isomäki, Jääskeläinen, Sinisalo, Leinonen...

Paineita tämä asettaa. Seuraavaksi on pakko ryhtyä hakemaan sitä kirjaa. Siltäkin saralta kuulin rohkaisevasti kulissin takaa, että romaaniksi jalostettu novellikokoelmani oli päässyt Parnasson ja Atenakustannuksen taannoisessa suuressa Proosakisassa "varsin pitkälle". Kisaan tuli käsikirjoituksia melkein 700 joten siitä pinosta oli komeata nousta edes jotenkin esille, varsinkin kun kyseessä oli selkeästi genreen kuuluva kässäri. Nyt se pitää ottaa vielä uudestaan editointipöydälle ja varmaankin laittaa sitten kustantajille katsastettavaksi. Mielenkiintoisimpia ovat kuitenkin koneellani olevat 50 liuskaa, alku ihan uudelle romaanimittaiselle tarinalle, joka on teemoiltaan melko lailla valtavritaa. Voi olla, että sen kanssa menee vuosi, viisi tai kymmenen, mutta se on kuitenkin asia, johon pitää nyt alkaa panostaa. Palaamme nahan myyntiin, kunhan karhu on ensin kaadettu.

Tiedot julkaistuista novelleistani ja saamani palkinnot löytyvät kotisivuiltani. Voittajanovelli nimeltä Kenkänaula on julkaistu Portti-lehdessä 1 / 2008. Se löytynee suurimmista kirjastoista tai lehden voi tilata myös irtonumerona. Novelli tuli aikoinaan niukasti kakkoseksi Portin novellikilpailussa vuonna 2007. Netissä novellia ei ole julkaistu mutta saattaa olla, että saatan sen vielä julki. Ilmeisesti se tullaan myös kääntämään englanniksi, mutta siitä lisää myöhemmin.

Eräs unelmani on toteutunut. Uusi syntyy. On tämä hienoa.

Kantaani piraatteihin on kysytty aina välillä ja tylsästi myönnän, että se on ehdoton ehkä. Selitykseksi paljon toisaalta-toisaalta -poliitikkopuhetta.

( piraateista yleensä ja lääkepatenteista erityisesti... )

Piraattipuolueen olemassaolo on joka tapauksessa merkittävää. Kuten vihreät syntyivät siitä syystä, että ympäristön pilaamisen ongelmia ei tajuttu tai haluttu tajuta, piraatit herättävät meidät tajuamaan tietoyhteiskunnan aiheuttaman murroksen. Jää nähtäväksi, onko edessä nuorsuomalaisten vai vihreiden kaltainen kohtalo. Paljon huonompiakin lisiä suomalaiseen puoluekenttään voisin kuitenkin kuvitella.

Kiitoksia kaikille vihreille vaalityöläisille!

Molemmat "omat" ehdokkaani eli Elina Rantanen varsinaissuomalaisena ja Jyrki Kasvi Viitteestä tekivät upeat kampanjat ja saivat painoa ja pääomaa jatkoon. Satu Hassi ja Heidi Hautala olivat suomalaisiksi vihermepeiksi yllätyksetön mutta varmasti todella tuloksekas pari.

Vihreille kaksi paikkaa ja kannatuksen kasvu olivat todellinen työvoitto. Vihreät tekivät ja näkyivät ja jos verrataan budjettia niinikään kaksi paikkaa saaneisiin dermareihin niin saadaan aika hyvä kuva siitä, missä iskussa vihreä kenttäväki tällä hetkellä on. Olemme ulkona kaapeista, toimimme luontevasti verkossa ja kohtaamme ihmisiä kaduilla.

Aina voi kuitenkin parantaa. Varsinais-Suomessa äänestysprosentti jäi alhaiseksi, joten erityisesti nukkuvien puolue vei jonkin verran ääniä, ja myös prosentuaalinen kannatus tipahti pari kymmenystä. Positiivisia tuloksia saatiin pikkukunnista, joissa on löytynyt uusia vihreitä äänestäjiä. Heidät pitäisi löytää mukaan kenttätyöhön. Turussa makea osatulos oli SDP:n ohittaminen. Linja toivottavasti pitää myös seuraavissa vaaleissa.

EU vihertyi myös muualla. Paikkoja tuli parlamenttiin yhteensä 50, lisäystä peräti yhdeksän. Vihreillä on paikkoja seuraavasti (jälkimmäinen luku kuvaa muutosta):
Itävalta 1  -1
Belgia 3 +1
Tanska 2 +1
Suomi 2 +1
Ranska 14 +8
Saksa 14 +1
Kreikka 1 +1
Latvia 1
Luxembourg 1
Alankomaat 3 +1
Espanja 3 +1
Ruotsi 2 +1
Iso-Britannia 5

Nyt tämä on matematiikkaa ja valtapeliä. Mahdollisimman pian sen on syytä muuttua käytännöksi ja työksi ihmisoikeuksien ja ympäristön puolesta.

Hyvää Onnea Eurooppa, olkoon  vaalikrapulasi kohtuullinen ja huominen valoisampi.

Vuoden projektihomma Uudenkaupungin ammattiopisto Novidan hankevastaavana on päässyt alkuun ja saan sekaantua vahvasti alueen liiketoimintaan sekä hiilineutraali kunta -hankkeeseen. Kaikki on mielenkiintoista ja oivaa oppia myös vihreälle poliitikolle.

Tämänhetkinen ajatukseni on tiivistettävissä seuraavaan: ympäristön suojeleminen vaatii liiketoimintaa, jota syntyy, kun annetaan mahdollisuuksia ja poistetaan esteitä.

Nyt ei puhuta viherpesufirmoista, jotka mainostavat kertakäyttöekohirvitystrendituotettaan vihreänä, kun kolmannen pakkauskerroksen materiaalin painoväristä on poistettu 5 % liuottimesta. Eikä niiistä elektroniikkaromun kierrättäjistä, joiden ympäristöteot tehdään polttamalla kuparilangan päältä muovikuoret pakistanilaisen ali-ali-ali-alihankkijan takapihan tynnyrissä.

Keskitytään sen sijaan yrityksiin, jotka korjaavat ympäristöhaittoja, palauttavat materiaalia kiertoon ja siinä sivussa luovat paikallista työtä ja hyvinvointia. Samaan nippuun voidaan laittaa sellaiset hyvät asiat kuin huoltovarmuus ja maaseudun elävänä pitäminen.

Olen nyt saanut tutustua tällaisiin eri vaiheissa oleviin yrityksiin. Toiset toimivat täyttä häkää (ei kirjaimellisesti), toiset ovat tulossa ulos kahden korvan välistä jopa ilman kansallista innovaatiostrategiaakin. Johtavana ajatuksena on se, että maa on täynnä biomassaa, jota kukaan ei halua ja josta pitää päästä eroon. Koska massa = energia = raha, yhtälönratkaisjat ovat liikenteessä.

Parhammillaan yksikään hiili ei pääse karkuun ja tuottaa rahaa sekä mennessään että tullessaan. Otetaan siis kasvisjätettä, kalanperkaamon suolia, teurastamon roippeet, järviruokoa, lietelantaa tai puhdistamolietettä ja tehdään rasvasta biodieseliä, hiilihydraateista bioetanolia ja lopuista hiilistä biokaasua. Jäljelle jäänyt aines levitetään ilman öljyä valmistettuna lannoitteena pellolle tuottamaan mutkan kautta lisää em. raaka-aineita ja kierros jatkuu. Sivubisneksenä voi tuottaa vaikkapa hukkalämmöllä kasvihuonevihanneksia tai kalaa.

Todellisuus on kuitenkin aloittavalle yritykselle karu. Kaupallistaminen, patenttisuojaus ja muu vaatisivat täyttä työpäivää jo muutenkin 24/7 uurastavalta innovaattorilta. Asioita uudella tavalla yhdistelevä yritys voi myös joutua asioimaan pahimmillaan kolmen eri tason ympäristöviranomaisen kanssa.

Kun jokin materiaali on luokiteltu jätteeksi, sen käsittely päätyy luvituksessa helposti raskaimpaan luokkaan. Esimerkiksi eläinperäisestä jätteestä tehdyn, raskaan polttoöljyn korvikkeeksi kelpaavan öljyn polttaminen olisi jätteenpolttoa. Öljystä jalostettu biodiesel sen sijaan ei enää ole. Uuden EU:n jätedirektiivin myötä tuotteen ja jätteen rajanveto kuitenkin selkenee. Sivutuotteen määritelmä selkeytyy ja tiettyjen hyödyntämistoimien jälkeen jäte lakkaa olemasta jätettä, mutta tekemistä lainsäädännössä riittää tuon jälkeenkin.

Olisi väärin sanoa, että ympäristöteknologiassa hautuu uusi Nokia. Olemme Suomessa turhan rakastuneet ajatukseen yhdestä megafirmasta, joka tulee ja pistää kansantalouden kuntoon. Tukitoimet ja elinkeinopolitiikka on rakennettu pitkälti suurten yritysten ehdoilla. Kunnat ovatkin uuden liiketoiminta-alan tukemisessa paljon vartijoina. Rohka ja ennakkoluuloton kunta hautoo nyt viheralan yrityksistään tulevien vuosikymmenien menestyjiä. Toivottavasti vihreät ovat osaltaan tässä kehityksessä vahvasti mukana.

EDITOITU: Elinkeinoelämän Keskusliiton Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala käsittelee näköjään samaa asiaa Suomen ympäristöpolitiikan OECD-arvioinnin julkistamistilaisuudessa. EK on perinteisesti kuitenkin lobannut nimenomaan suurliiketoiminnan puolesta ja sen huolta ympäristöstä pitää tarkastella koko EK:n toiminnan valossa eikä vain heidän ympäristölausuntojensa mukaan. Mutta aiheellisia ajatuksia nuo silti ovat.

Kynäilin kasaan seuraavan kirjoituksen, jolla on takanaan koko valtuustoryhmämme tuki. Teksti saatiin jo julki keskiviikon Kaarina-lehdessä ja toivottavasti myös seuraavan perjantain Kunnallislehdessä. Viestiä saa levittää.

- - -

Kuntalisä tulee käsittelyyn sivistyslautakuntaan tiistaina 2.6. ja valtuustoon 15.6. Me vihreän valtuustoryhmän edustajat olemme saaneet Kaarina-lisän puolesta paljon yhteydenottoja kuntalaisilta turuilla, toreilla ja tapahtumissa. Otamme vastaan edelleen palautetta päätöstemme tueksi ja uskomme myös muiden ryhmien kuuntelevan uusien kaarinalaisten viestejä avoimin korvin.

Juuri nyt on siis aika muistaa omaa valtuutettua tai lautakunnan jäsentä. Kaikilla luottamushenkilöillä on käytössään sähköposti muotoa etunimi.sukunimi@kaarina.fi, sivistyslautakunnan jäsenet löytyvät netistä.

Kaarinalisän todelliset kustannusvaikutukset selviävät vain ottamalla järjestelmä käyttöön määräajaksi. Kuntalisä on käytössä lähiseudulla muun muassa Liedossa, Paimiossa ja Naantalissa, eli mitään ennenkuulumatonta ei olla ottamassa käyttöön. Kuntalisä parantaa perheiden valinnanvapautta, jaksamista ja hyvinvointia. Se on yksi tärkeä pala siinä palapelissä, jota pienten lasten vanhemmat kokoavat joka päivä arjessaan.

Kuntalisä houkuttaa kotiin kaikkein pienimpien lasten vanhempia, juuri niitä lapsia, jotka saavat eniten hyötyä jokaisesta lisäkuukaudesta kotona. Kuorma on pois päivähoidosta ja kuntalisän puoltaminen on näin ollen myös jokaisen päivähoitolapsen vanhempien etu.

Hyvinvoivat lapset koituvat edelleen jokaisen kuntalaisen ja veronmaksajan eduksi. Kuntalisä houkuttelee seudulle myös lisää hyvinvoivia perheitä, jotka netistä parilla klikkauksella valitsevat veroeurojensa tulevan kohteen.  Lisäsatsaus lapsiin on sosiaalinen investointi, joka tuottaa vaurautta paremmin kuin paperikone.

Useat puolueet olivat ennen vaaleja kuntalisän kannalla. Toivotamme tulevat kuntalisän käyttäjät vanhempineen  tervetulleeksi valtuuston kokoukseen 15.6. kaupungintalolle seuraamaan näiden vaalilupausten pitämistä ja luottamushenkilöiden toimintaa.

Parhain terveisin vihreä valtuustoryhmä;  Hannu, Mari, Tomi, Niina, Milla, Terttu ja Anneli

Tuli vallan nostalginen olo, kun luin pitkästä aikaa lehteä nimeltä Maaseudun Tulevaisuus.

Lapsuudenkodissa se oli yksi päälehdistä, jonka tosin itse muistan lähinnä siitä, että siinä oli huonot sarjakuvat. Nyt olivat sarjikset parantuneet ja muutenkin lehden lukeminen on avartava kokemus kaikilla tavoin. Kollaja, saimaannorppa ja kansallinen tavoite kivihiilestä luopumiseksi ovat kansijuttuja, mikä kuvaa hyvin sitä, miten oleellinen osa ympäristöasioilla nyt on yhteiskunnassamme.

( Ihmisten, suomenlampaiden ja saimaanhylkeiden arvosta... )