Median(ko?) vika, että kaikenlaiset hihhulit otetaan vakavasti

Fundamentalismin riemusta ei sentään enää poltella maapalloteorian kannattajia, joskin aikoinaan tunnetusti oli täysin jumalatonta ehdottaa maapallon kiertävän aurinkoa. Miten se muka voisi, kun kerran Raamattu niin selvästi puhuu maasta ja taivaankannesta, jolle vasta sen jälkeen kutsutaan valo. Luonnontieteellisesti on melko lailla mahdotonta tehdä ensin kiertävää satelliittia ja sitten vasta radan keskipistettä. Jollei valon tuleminen sitten tarkoittanut auringon syttymistä. Siinäkin tapauksessa järjestys on väärä, koska todellisuudessahan maapallo tiivistyi vasta auringon jo hyvinkin hohdellessa. Pannukakkumaalle ja sen ylle kulhomaisena levittäytyvälle taivaankaarelle ei silti pystytetä oikeaa tiedettä puolustavia museoita. Ainoana syynä tähän lienee, että jokainen voi kohtuullisella vaivannäöllä vakuuttua maapallon (geoidin) muodosta. Tai painovoimasta, joskin toki senkin kumoajia löytyy jokaisesta mystisestä lahkosta.

Sen sijaan dinosaurusten luiden radiohiiliajoitus on vain numero tietokoneen ruudulla. Emme ykskaks näe hirvien metsissä muuttuvan hirveliöiksi, jotka ovat ilmastön lämpenemisen vuoksi ohutturkkisia ja suurikorvaisia eivät enää risteydy hirvien kanssa. Evoluution hyväksymisellä ei kuitenkaan lopulta ole mitään tekemistä argumenttien ja todisteiden kanssa. Jos fundamentalistille voitaisiin perustella asioiden oikea laita, maailma oliskin yksinkertainen paikka. Tämä keskustelu on kuitenkin käyty tuhansia ja miljoonia kertoja.

Suurelle neutraalille enemmistölle kärjitykset tuottavat ongelmia, joka puolelta. Jos evoluutiobiologi leimaa kaikki uskovat hulluiksi, kenen puolelle haluaa itsensä sijoittaa evoluutiota sinällään kovasti kannattava mutta toisinaan aidosti rukoileva perusluterilainen? Lisäksi uusi tieteellinen tutkimus on osoittanut, että ihmisellä voi olla synnynnäinen piirre tai tarve uskoa. Todisteet vahvistavat uskoa, mutta usko ei vaadi ulkoisia, tieteellisiä tai mitattavia todisteita. Siksi sitä kutsutaankin uskoksi. Tutkitusti uskova ei myöskään ole mitenkään oletusarvoisesti tyhmempi kuin arkkiateisti tai skeptikko. Jako kahtia on muutenkin kovin länsimaalainen ilmiö. Monissa aasialaisissa kulttuureissa usko ei mitenkään sulje pois tieteellistä maailmankuvaa. Mutta tästäkin löytyy paremmin kirjoitettuja artikkeleita.

Hesarin jutusta sattui toinen juttu vielä enemmän silmääni. Tietokirjailija Chris Hedges sanoo seuraavaa: ""He (fundamentalistiset oikeistolaiskristityt) pumppaavat ulos itse julkaisemiaan artikkeleita tarjotakseen 'todistusaineistoa' siitä, että homoseksuaalisuus voidaan parantaa, ilmastonmuutos on myytti, abortti voi aiheuttaa rintasyöpää – – nämä pseudotieteet uivat julkiseen keskusteluun, ja niitä levittää hermostunut media, joka yrittää antaa joka argumentille kaksi näkökulmaa."

Tämä on aivan liian totta. Ehkä pelko noitarovioista ja maapallon kannattajien vainoista on edelleen voimissaan. Tai tuoreemmat opit arjalaisen rodun ylemmyydestä ja kommunismin autuudesta. Suomessakin väitetään pitkään olleen vain yhden totuuden ja ehkä mediamme siksi haluaa nyt pysyä vimmaisen neutraalina, jopa järjenvastaisen näennäis neutraalina. Tai ehkä olemme tämänkin mallin (kirjaimellisesti) apinoineet Yhdysvalloista.

Joka tapauksessa nykymalli antaa yhden promillen vähemmistölle tai yksittäiselle hihhulille suunnattoman suuren painoarvon, koska yleisölle halutaan antaa "puoluteeton" kuva. Näennäisellä puolueettomuudella itse asiassa sivuutetaan konsensus ja asiasta saavutettu yhteisymmärrys. Ilmiöt ja asiat halutaan esitellä ääripäiden kautta ja nämä ääripäät esitetään tasaveroisina.

Ottakaamme esimerkki. Kaikkihan me todellisuudessa tiedämme, että Sauli Niinistö on vulkanuslaisten asettama kaksoisagentti. Ottakaamme hypoteettinen tilanne, että Sauli Niinistö olisi ensi presidentinvaaleissa uudelleen ehdolla. Jos saisin taakseni riittävästi ihmisiä (muutama kymmenen riittäisi hyvin), organisoisin pienen kansanliikkeen tämän salaliiton paljastamiseksi. Joukkooni liittyisi mahdollisesti muuttama samanmielinen, muutama humoristi ja iso joukko sellaisia, jotka syystä tai toisesta eivät haluaisi nähdä ko. miestä seuraavana presidenttinä. Parhaassa tapauksessa media ottaisi meidät vastaan avosylin keskustelemaan studiolamppujen valossa siitä, miksi S.N. on tai ei ole vulkanuslaisten kannattaja. Vastapuolellamme olisi tietysti tuhansia asiantuntijoita, mutta keskustelutilaisuudessa kummallakin olisi vain 1-2 edustajaa. Satunnaiselle katselijalle jäisi mieleen, että jotain hämärää siinä tyypissä on pakko olla. Joukoistani löytysi tietysti tavattoman vakuuttavia argumentoijia, joita ovat yhtä lailla sekä loistavat valehtelijat, hyvät näyttelijät että oikeasti vinksahtaneet. Minua ei haittaisi, vaikka media lopulta tuomitsisi väitteeni. Siinä vaiheessa Suomessa olisi jo kymmeniä tai satoja kertoja toistettu, että Sauli Niinistö on vulkanuslainen agentti.

Kuulostanee absurdilta. Rapakon takana John Kerryn niukka häviö saattoi hyvinkin johtua juuri tällaisista väitteistä koskien Vietnamin sodan tekoja ja kunniamerkkien kohtelua jälkikäteen, saatatte muistaa tapauksen. Valhe ja epäilys jää elämään, vaikka myöhemmin julkaistaisiinkin pieni oikaisu.

Tiedemaailmassa ilmiö on vielä pahempi. Jos puoli prosenttia ilmastotutkijoista on ilmastonmuutosteoriaa vastaan, saa tämä puoli prosenttia nimensä mediaan jokaisen kerran, kun media haluaa olla "puoluteeton". Yksi vastustaja saa kymmenen referenssiä siinä missä kymmenen puoltajaa yhden kukin. Ilmastonmuutoksen vakuuttaja on studiossa muutenkin helposti yhtä heikoilla kuin evoluution kannattaja. Todisteet ovat pitkäpiimäisiä numerosarjoja ja likimääräistyksiä, kun taas ilmastoskeptikko voi (ja hänen on pakko) säteillä ehdottoman totuuden vartijan varmuutta. Maapallo luotiin kuusituhatta vuotta sitten ja tämä kaikkien aikojen nopein lämpeneminen johtuu auringon aktiivisuudesta ja on sitäpaitsi muutenkin epävarmaa. Toimittajan ja yleisön mieleen jää epävarmuus. Ei se fundamentalisti tietenkään ole oikeassa, mutta jos ehkä sittenkin siinä on jotain. Ainakin hän osoittaa, että kaikki tutkijat eivät suinkaan ole samaa mieltä. Tästä seuraa otsikko "Tutkijat eivät vieläkään ole varmoja ilmastonmuutoksesta".

Minusta on aina ollut jännittävää, että liki kaikessa muussa media vetää mutkat surutta suoriksi. Suomi punertuu, osikoitaisiin virhemarginaalin sisään mahtuva kasvu demareiden kannatuksessa. Tiedeuutiset menevät kuitenkin merkillisesti. Yksittäinen tutkimus ja sen tuottama teoria otsikoidaan totuutena "Ruoka-aine X aiheuttaa syöpää", mutta ilmastonmuutoksesta ei vieläkään olla varmoja.

Vikaa on tietysti aidan molemmilla puolilla. Jos tutkijalta kysytään, onko hän sataprosenttisen varma, hän vastaa "ei", jos korrelaatio on 97 %. Geeniteknologia on tästä loistava ja kammottava esimerkki siitä, miten harva oikesti vaivautuu argumentoimaan. Jokainen tulee keskuteluun valmiilla mielipiteillä varustettuna ja kompromissien sijaan keskitytään kaivamaan juoksuhautoja. Geeniruoan syöminen voi varmasti olla vaarallista. Niin on veden juominenkin, sellainen viistoista litraa parasta lähdevettä päivän aikana riittää hyvinkin tappamaan. Puhumattakaan kammottavasta kemikaalista nimeltä divetymonoksidi, joka tulisi kieltää pikimmiten. Menehtyyhän siihen maailmassa kymmeniä ellei satoja tuhansia ihmisiä vuosittain (eli hukkuu veteen).

Ehkä vikana onkin se, että miljoonien totuuksien maailmassa olemme menettäneet kyvyn arvioida riskejä ja todennäköisyyksiä. Tupakkaa polttavat ihmiset voivat oikeasti olla täysin huoletta mitä tulee ravinnon lisäaineisiin. Väkivallan arvioidaan yleistyneen nyky-yhteiskunnassa, vaikka jokaisella alalla (henkirikokset, perheväkivalta, katuväkivalta) aikamme on turvallisempi kuin esimerkiksi kultainen viisikymmentäluku. Media, joka esittelee kaikesta vain ääri-ilmiöt, ei asiaa varsinaisesti helpota. Eräs ikisuosikkini on kuuluisa Westbury babtist church, jonka homo/ruotsikaunat pääsevät säännöllisesti lehtiin Suomessakin. Kyseiseen ns. kirkkoon kuuluu 77 jäsentä. Saisin omaan "Sauli Niinistö on Vulkanuksesta" -liikeeseeni luultavasti kaksin verroin jäseniä koska tahansa.

Eräässä asiassa olen tosin kirjoittanut itseni nurkkaan. Monet ihan oikeat ja hyvät asiat ovat alkaneet yksittäisistä "hihhuleista". Naisten vapautusliike esimerkiksi. Tai luonnonsuojelu. Vähemmistönkin äänen tulee siis kuulua. Mutta kieltäydyn uskomasta, etteikö toimittaja tai hyvin moni terveellä järjellä varustettu ihminen voi erottaa foliohattupäätä vaikkapa markkinatalouden kritisoijasta. Ei se aina helppoa tai yksiselitteistä ole (mikä olisi?), muttei myöskään mikään syy jättää tekemättä. Muuten saatamme jäädä siiihen uskoon, että eräissä Afrikan maissa on oikeasti tuhansia perintöään suojelevia prinssejä, joka tarvitsevat vain pientä rahallista apua kyetäkseen tekemään suomalaisesta avustajastaan myöhemmin satumaisen rikkaan.