Sähköisen äänestämisen ihanuus?
1. helmikuuta 2008 (17:28)
Kunnallisvaaleissa tullaan Suomessa kokeilemaan ensimmäistä kertaa sähköistä äänestämistä muutamilla alueilla. Vihreänä ja nörtihkönä poliitikkona pitäisi tietysti olla ensimmäisenä rintamassa heiluttamassa lippua digitalisoitumisen puolesta. Jippii. Ei paperisaastetta, akuankkaääniä tai epäselviä numeroita. Välittömät online-tulokset parhaaseen tosi-TV-tyyliin. Suunnaton äänivyöry vihreille äänestysaktiivisuuden noustessa ja nuorten sännätessä demokratiabitit ojossa kohti nettivaaliuurnaa. Mutta kun ei.
Kaikki edellä mainitut ovat sinällään hyviä puoltoja sähköiselle äänestämiselle. Mutta jos äänestäminen ei täytä tehtäväänsä, tulee paperilippuja äkkiä ikävä. Alhaista äänestysprosenttia pahempaa on vain epävarma tai peräti manipuloitu äänestystulos. Valitettavasti tulevissa kunnallisvaaleissa koekäyttöön otettava järjestelmä ei vakuuta vihreää nörtihköä poliitkkkoa siitä, että tulos todistettavasti ja takuuvarmasti on juuri sitä, mitä on äänestetty.
Äänestysjärjestelmän tulisi olla yksinkertainen, läpinäkyvä ja vastustuskykyinen sekä häiriöitä että tahallista manipulaatiota vastaan. Helppokäyttöisyyys, ääntenlaskennan nopeus ja paperinsäästö tulevat vasta kakkosena. Nyt tarjolla oleva systeemi painottaa kakkosluokan asioita mutta jättää ykkösluokkaan vaalivilpin ja/tai -sähläämisen kokoisia aukkoja.
"Vanhanaikaisessa" paperivaalissamme Alitakahikiän vanhalla kansakoululla ovien aukeamista odotteleva Rööpänperän vanha isäntä tarkastaa ensimmäisenä äänestäjänä sen, että vaneriuurna tosiaan on tyhjä. Päivän päätteeksi saatu vaalitulos syntyy tuhansista paperilappupinoista, jotka tarvittaessa voidaan laskea uudestaan vaikka kuinka monta kertaa.
Sähköisessä järjestelmässä äänen kulkeminen äänestäjältä tulokseen on pelkkä bittivirta. Sen oikeellisuuden varmistaminen vaatii tietotaitoa, jota ei riitä Rööpänperän isännällä sen enempää kuin minullakaan. Ja kuten Effi äskettäin uutisoi, edes asiantunteva äänestäjä ei pääse tutustumaan systeemiin, se kun on järjestelmän kehittäneen yrityksen salaista tietopääomaa. Mitä Rööpänperän isäntä sanoisi, jos häneltä kiellettäisiin uurnaan kurkkaaminen, koska Vaasan Vanerilaatikot Oy ei halua paljastaa laatikkojensa salaista sisärakennetta?
Vaikka elämmekin maailman korrutiovapaimmassa maassa, vie moinen salailu kuitenkin luottamusta. On eri asia, joudummeko vain luottamaan siihen, ettei tuloksia manipuloida, vai voimmeko siitä itse vamistua. Koska nykyinen systeemi ei myöskään tule käyttämään paperivarmistusta, tulee äänestäjälle helposti epävarma olo. Euroviisukarsintojen tai Idolsin sähköisiä äänestyksiä märehditään julkisuudessa viikkotolkulla. Miten vakuuttaa Rööpänperän isäntä siitä, että tämä systeemi on erilainen?
Koska aion tulevaisuudessakin sotkeutua erilaisiin vaaleihin myös ehdokaspuolella, mietityttää oikeusturva siltäkin osin. Jos jokin läpipääsy jää muutaman yksittäisen äänen päähän, miten tarkastuslaskenta suoritetaan? Toki laskenta voidaan ajaa läpi uudelleen, mutta kukaan ei voi varmistaa, ettei muutama bitti alkupäisellä äänestyshetkellä ole mennyt kadoksiin. Suomalainen nettipankkijärjestelmä on maailman turvallisimpia ja silti sielläkin tapahtuu kämmejä, tahallisia ja tahattomia.
Tahallisen manipulaation tai ilkivallan mahdollisuuksien pohdiskeluun minulla ei riitä osaamista. Viron taannoin kokema nettihyökkäys vain pulpahtaa etsimättä mieleen eikä ole kovinkaan pitkää aikaa siitä, kun Suomen vaalitulokset olivat rajan tuolla puolen hyvinkin suuren kiinnostuksen kohteena. Spekulatiiviset uhat sikseen, mutta käytännössä olen eniten huolissani mielikuvista. Liian monet suomalaiset tuntevat jo nyt, ettei äänestämisellä ole vaikutusta. Järjestelmän salamyhkäisyys tai teknisyys eivät tässä ainakaan auta.
Joten vaikka paperinsäästö onkin ihailtava tavoite, säästetään se jostain muusta. Kokoonnutaan toistaiseksi koulujen juhlasaleihin silloin tällöin laskemaan paperilappuja. Se on toimivin tapa toteuttaa parlamentarismia. Koetetaan nostaa äänestysaktiivisuutta mieluummin tekemällä politiikasta kiinnostavampaa ja läpinäkyvämpää kuin teknisellä kikkailulla.
Äänestysjärjestelmän tulisi olla yksinkertainen, läpinäkyvä ja vastustuskykyinen sekä häiriöitä että tahallista manipulaatiota vastaan. Helppokäyttöisyyys, ääntenlaskennan nopeus ja paperinsäästö tulevat vasta kakkosena. Nyt tarjolla oleva systeemi painottaa kakkosluokan asioita mutta jättää ykkösluokkaan vaalivilpin ja/tai -sähläämisen kokoisia aukkoja.
"Vanhanaikaisessa" paperivaalissamme Alitakahikiän vanhalla kansakoululla ovien aukeamista odotteleva Rööpänperän vanha isäntä tarkastaa ensimmäisenä äänestäjänä sen, että vaneriuurna tosiaan on tyhjä. Päivän päätteeksi saatu vaalitulos syntyy tuhansista paperilappupinoista, jotka tarvittaessa voidaan laskea uudestaan vaikka kuinka monta kertaa.
Sähköisessä järjestelmässä äänen kulkeminen äänestäjältä tulokseen on pelkkä bittivirta. Sen oikeellisuuden varmistaminen vaatii tietotaitoa, jota ei riitä Rööpänperän isännällä sen enempää kuin minullakaan. Ja kuten Effi äskettäin uutisoi, edes asiantunteva äänestäjä ei pääse tutustumaan systeemiin, se kun on järjestelmän kehittäneen yrityksen salaista tietopääomaa. Mitä Rööpänperän isäntä sanoisi, jos häneltä kiellettäisiin uurnaan kurkkaaminen, koska Vaasan Vanerilaatikot Oy ei halua paljastaa laatikkojensa salaista sisärakennetta?
Vaikka elämmekin maailman korrutiovapaimmassa maassa, vie moinen salailu kuitenkin luottamusta. On eri asia, joudummeko vain luottamaan siihen, ettei tuloksia manipuloida, vai voimmeko siitä itse vamistua. Koska nykyinen systeemi ei myöskään tule käyttämään paperivarmistusta, tulee äänestäjälle helposti epävarma olo. Euroviisukarsintojen tai Idolsin sähköisiä äänestyksiä märehditään julkisuudessa viikkotolkulla. Miten vakuuttaa Rööpänperän isäntä siitä, että tämä systeemi on erilainen?
Koska aion tulevaisuudessakin sotkeutua erilaisiin vaaleihin myös ehdokaspuolella, mietityttää oikeusturva siltäkin osin. Jos jokin läpipääsy jää muutaman yksittäisen äänen päähän, miten tarkastuslaskenta suoritetaan? Toki laskenta voidaan ajaa läpi uudelleen, mutta kukaan ei voi varmistaa, ettei muutama bitti alkupäisellä äänestyshetkellä ole mennyt kadoksiin. Suomalainen nettipankkijärjestelmä on maailman turvallisimpia ja silti sielläkin tapahtuu kämmejä, tahallisia ja tahattomia.
Tahallisen manipulaation tai ilkivallan mahdollisuuksien pohdiskeluun minulla ei riitä osaamista. Viron taannoin kokema nettihyökkäys vain pulpahtaa etsimättä mieleen eikä ole kovinkaan pitkää aikaa siitä, kun Suomen vaalitulokset olivat rajan tuolla puolen hyvinkin suuren kiinnostuksen kohteena. Spekulatiiviset uhat sikseen, mutta käytännössä olen eniten huolissani mielikuvista. Liian monet suomalaiset tuntevat jo nyt, ettei äänestämisellä ole vaikutusta. Järjestelmän salamyhkäisyys tai teknisyys eivät tässä ainakaan auta.
Joten vaikka paperinsäästö onkin ihailtava tavoite, säästetään se jostain muusta. Kokoonnutaan toistaiseksi koulujen juhlasaleihin silloin tällöin laskemaan paperilappuja. Se on toimivin tapa toteuttaa parlamentarismia. Koetetaan nostaa äänestysaktiivisuutta mieluummin tekemällä politiikasta kiinnostavampaa ja läpinäkyvämpää kuin teknisellä kikkailulla.
