Pikkutyttöjen ahdistelusta ja suojelemisesta

Pitää kulkea koulumatkat kavereiden kanssa, ei saa puhua vieraille eikä saa lähteä vieraiden matkaan.

Siinä missä "ei saa lähteä vieraiden matkaan" on järkevä ohjeistus, "ei saa puhua vieraille" on jotain jota en koskaan ole tajunnut (onneksi kukaan ei yrittänyt opettaa minulle mitään moista lapsena). Valtaosa aikuisista ei kuitenkaan aktiivisesti tahdo lapsille pahaa, jolloin moisen asian opettamisesta tulee helposti karhunpalvelus siinä vaiheessa kun lapsi vaikka eksyy eikä uskalla kysyä keneltäkään ohjeita kotiin...

Samantyyppinen uutinen löytyy myös muutama päivä sitten: yksi rangaistuksesta päättävistä olisi halunut päästää 14-vuotiaan tytön raiskanneen miehen ilman vankilatuomiota, koska uhri oli ollut humalassa ja tekijä oli tuomion antohetkellä naimisissa ja hänellä oli pieni vauva. Että silleen.

Ulla Karttusen tapauksessa poliisi menetteli täysin oikein. Lapsipornon hallussapidosta epäiltäessä poliisin täytyy olla sokea. Vasta myöhemmin määritellään, täyttyvätkö rikoksen tunnusmerkit. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että mikä tahansa lapsipornon saatavuuden kritiikki muuttuu vaaralliseksi. Jos esimerkiksi minä kirjoittaisin blogimerkinnän siitä, kuinka käsittämättömän helppoa kenen tahansa on hankkia kovaa lapsipornoa Limevire-jako-ohjelmalla, ja dokumentoisin tämän, saattaisi poliisi tulla kolkuttelemaan ovelleni. (riippumatta siitä, olisinko julkaissut lapsipornoa todisteeksi siitä, että olin sitä löytänyt. Pelkkä epäilys siitä, että sitä saattaisi löytyä kovalevyltäni, riittää.) Tässä vaiheessa siis kansalainen päätyy sensuroimaan itse itsensä.

Toisaalta mielenkiintoista on se, että koska lain pitäisi olla sokea lapsipornon hallussapitoon liittyvistä intentioista, pitäisi Pelastakaa Lapset ry:n tilat ja tietokoneet ratsata. Yhdistys pitää yllä nettivinkki-toimintaa, ja näin ollen pitää erittäin todennäköisesti listaa lapsipornosivuista sekä pitää hallussaan lapsipornoa (todisteeksi). Eli Pelastakaa Lapset pitäisi ottaa poliisin silmätikuksi aivan samoista syistä kuin mitä Ulla Karttunenkin.

Toisesta kappaleesta tulee sellainen kuva, että pitäisit turhana opettaa lapsille vaaratilanteiden välttämistä ja kuvittelisit että tällainen opetus siirtää vastuun lapsille. Tämänkaltaista argumentointia olen viimeksi kuullut puolusteltaessa seksivalistuksen kieltämistä, kun se suorastaan yllyttää kokeiluihin. Lisäksi saman kappaleen toteamus, että aikuisia kannattaisi neuvoa olemaan kilttejä, on ylettömän naiivi ja edelleen vahvistaa mielikuvaa, että mielestäsi lasten neuvomisessa välttämäänä vaaroja olisi jotain vialla.

Toivottavasti tämä oli vain hiukan kiireessä kirjoitukseen jäänyt huonosti muotoiltu kärjistysyritys, koska muuten teksti on kyllä silkkaa asiaa.

Minulle jäi tekstistä samanlainen mielikuva. Hyvä, että otit asian esille.

Koetin tiivistää, niin tuli vähän turhankin tiiviiksi. Eli toki olen turvallisuuskasvatuksen kannalla ja lapselle pitää kertoa maailman pahuudesta. Mutta pidän huonona antaa lapsille negatiivisia turvaohjeita. Aina tätä ei voi välttää, mutta parempi olisi neuvoa lasta tekemään jotain, ei olemaan tekemättä. Esim. "Jos joku aikuinen käy sinuun kiinni, yritä huutaa apua tai juosta karkuun". Aivan kuten vanhempien lasten seksivalistus tulisi tehdä linjalla "jos olet yhdynnässä, käytä kondomia" eikä "ei saa harrastaa seksiä".

Tämän syyksi olen aikoinaan jostain lukenut juuri sen, että ei saa -ohjeilla hyväksikäyttäjä voi tehdä lapsesta kanssarikollisen. Lapsi ei välttämättä kykene tajuamaan, että "ei saa puhua vieraille" -käskyn rikkominen on vähemmän pahaa kuin "ei saa lyödä kaveria". Positiivisiin "jos näin, tee näin" -tyypisiin turvaohjeisiin liittyy myös se, että lapsi ei joudu pelkäämään kaikkia aikuisia. Lisäksi hänelle tulee omaa itseluottamusta kasvattava olo siitä, että hän voi tehdä jotain. Jos jotain tapahtuu, voi lapsi ainakin ajatella, että hän yritti. Ei saa -käsky ei ole niin rakentava vaan sen kääntöpuolena on lapsen syyllistyminen ja syyllistäminen.

Aikuisten neuvominen oli sarkasmia, mutta siinä oli kyllä ripaus tarkoitusta mukana. Eli miksi poliisi käyttää mediatilaa sen ohjeistamiseen, miten lasten pitäisi käyttäytyä? Miksi hän ei todennut vaikkapa että aikuisten tulisi ottaa vastuuta paitsi omien, myös muiden lasten turvallisudesta. Sivustakulkijoita oli varmasti tässäkin tapauksessa. Ei se maailmaa pelasta, mutta minusta median ja viranomaisten viestin pitäisi johdonmukaisesti vahvistaa aikuisen vastuuta. Koska ilmiselvästi on aikuisia, joille asia ei ole valjennut eikä ainakaan olisi pahitteeksi asiaa kerrata. Esimerkiksi sitä, miten pahat vammat lapselle voi mielijohdesäikyttelystä jäädä.

Nyt tuo osa puuttui kokonaan. Jutussa oli kaksi elementtiä. Mies, joka toimi mielijohteesta ja se, etteivät lapset saisi kulkea koulumatkoja yksin. Inhottavasti lukien voisi siis sanoa, että kyseessä oli minihame-efektin lapsivastine. Aikuinen nainenhan ei saa kulkea yksin minihameessa. On melkein ymmärrettävää, että se saattaa aiheuttaa mielijohteita.

*Provokatorista tuuletusta* Sama ilmiö näkyy myös siinä, kun kauhistellaan lasten "seksikästä" vaatetusta. Aikuisen silmissä pikkutytön navan ei pitäisi olla seksikäs, näkyi se tai ei. Suoran loppupäässä on kokovartalokaapu ja naisten ja lasten eristäminen kotiin kaikenlaisten mielijohteiden ehkäisemiseksi. Kokovartalohuntuakin puolutetaan naisen turvallisuudella ja pidetän käsittämättömänä ajatusta, että naisten tulisi saada kuljeskella hihattomissa. Eihän heidän turvallisuuttaan voida silloin taata. Me kuitenkin oletamme, että miesten tulee kyetä hallita itsensä nähdessään naisen käsivarret. Ehkä aikuisten tulisi kyetä hallitsemaan itsensä myös nähdessään yksinäisen lapsen...*Tuuletus loppuu*

Minua risoo näissä asioissa esiintyvä puhumisen tapa, vaikken osaakaan sitä välttämättä tässä hyvin muotoilla. Ehkä me jotenkin oletamme kaikkien tajuavan, että lasten ahdistelu on väärin, eli että sitä ei tarvitse toistaa. Vähän kuin lakattaisiin puhumasta rattijuopumuksen vaarallisuudesta, koska kaikki kuitenkin tietävät, ettei kännissä saa ajaa.

Olisin siis lopulta kaivannut tuohonkin lehtijuttuun riveille tai rivien väliin jotain pientä subjektiivista mielipidettä siitä, miten väärin teko oli. Nyt sitä ei näkynyt. Ei haastateltu asiantuntijaa siitä, millaisia pelkoja lapsille jäi. Mitä nyt vähän säikähtivät.