(Kirjoitus on julkaistu Kunnallislehdessä 30.10.09 sekä blogissani http://marisaario.livejournal.com/)

Millaista elämä on kolmenkymmenen vuoden kuluttua?

Olin tuossa taannoin vähän kriittisellä tuulella. Tuntuu, että Kaarinassa poliittinen visio ja päätöksenteko rakentuu edelleen pitkälti sille, että pienen vauvan vanhempi tulevaisuudessakin käväisee toisella autoistaan hakemassa mangososepurkin moottoritien rampin megamarketista ja ruoan pyöriessä mikrossa on heti aikaa varata perheen seuraavan etelänmatka. Ympäristövastuuksi nähdään se, että tyhjä lasipurkki viedään seuraavan kerran autoillessa lasinkeräykseen.

Uusin Suomen kuvalehti esitteli toisenlaisia skenaarioita. Siinä pienet yhteisöt elävät niukassa omavaraistaloudessa. Aurinkopaneelisähkö on luksusta. Synkempiäkin arvioita löytyy.

Tällä välillä siis liikutaan. Viimeisen muutaman viikon aikana olen kuunnellut erilaisia ammattimaisia ennusteita lähivuosikymmenistä. Puhujien joukossa ovat olleet niin Kiinan Tanskan suurlähettiläs kuin Hampurin yliopiston professorikin. Viesti on yhtenäinen, ilmastonmuutos on uhka. Mutta myös mahdollisuus.

Suosittelelen tutustumaan Osmo Soininvaaran blogitekstiin, joka ei ehkä suoraan ehdota vihreiden avaavan täys-GMO-kielteistä kantaansa, mutta tekee sentään aiheellisen ja tervetulleen avauksen.

Olen samaa mieltä monessa kohtaa. Soininvaara on taas erinomaisen analyyttinen luokitellessaan GMO-kielteisyyden syitä. On suoraa ja rehellistä niputtaa kaikki "mutku se ei ole luonnollista" -mielipiteet uskonnollisten ajatusten kategoriaan. Me hyväksymme luonnottomuuksia sujuvasti joka päivä. Keisarinleikkaus ei ole luonnonmukaista ja se jättää elämään minunkaltaisiani luonnottomia ja epäkelpoja yksilöitä, jotka eivät itsekään kykene synnyttämään normaalisti. Maailmanlaajuinen kauppa ja logistiikka, jossa jokainen kuorma-auto voi kuljettaa mukanaan toistasataa vierasta ötökkää uuteen ympäristöön, ei ole luonnollista.

Harva on myöskään kiinnostunut siitä, millaisia koristekasvien siemeniä saa tilata netistä ja kylvää vapaasti kotimaiseen luontoon. Voimme ostaa kaupasta luomuna kasvatettuja sitrushedelmiä, joiden siemenet on aikoinaan tehty sattumanvaraisella geenimanipulaatiolla eli esimerkiksi säteilyttämällä ja tsekkaamalla, mitä jännää sattui syntymään. Soininvaara ottaa esille minusta koko GMO-keskustelun räikeimmän ristiriidan eli sen, miten erilaiset riskitarkasteluvaatimukset ovat ns. perinteisellä kasvinjalostuksella ja geenimuuntelulla.

Kaikessa en ole samaa mieltä. Soininvaara luokittelee sukulaislajien väliset geenisiirrot jotenkin turvallisemmiksi kuin muut. Monilla viljelykasveillamme on ihmiselle myrkyllisiä sukulaislajeja ja toisaalta erisukuisilla kasveilla voi olla käytössään samankaltaisempia mekanismeja kuin lähisukulaisilla. Minusta sukulaislajivaatimus on sitä samaa "uskonnollista" ajattelua, että sehän on vähän jotenkin niinkuin luonnollisempaa niin. Tämä estäisi myös esimerkiksi A-vitamiinia sisältävän kultaisen riisin kaltaiset innovaatiot.

Valitettavasti Soininvaarakin väläyttää Monsanto-korttia. Emme tuomitse tietokoneiden käyttämistä vaikka Microsoft on pyrkinyt tekemään siitä monopolinsa. Emme räjähdysaineiden kehittämistä ja käyttöä, vaikka niillä tapetaan ihmisiä. Monsanton väärinkäytökset eivät ole pitävä peruste laittaa pannaan kokonaista teknologiaa eikä sillä voi argumentoida. Sen sijaan meidän pitää pikaisesti ryhtyä luomaan geneettiseen koodiin liittyviä avoimen lähdekoodin käytäntöjä. Julkista rahaa tulee lisätä GMO-ravinnon kehittämiseksi ja tutkimiseksi sekä ei-toivottujen yhteiskunnallisten vaikutusten estämiseksi.

Lopuksi blogitekstissä vaaditaan GMO-ruokien merkitsemistä kuluttajalle. Soininvaara ei sano, mitä rajausta hän tähän kannattaa. Vihreillähän on esillä ollut esimerkiksi vaatimus siitä, että GMO-rehulla ruokittu liha tulee merkitä. Tämä on kuitenkin asia, mitä on täysin mahdotonta testata, koska ravinnosta ei siirry mitään "geeniä" sen syöjään. Tällöin ollaan siis kosher-tyyppisessä merkinnässä. Haluaisin myös tietää, mihin saakka GMO:n saastuttava vaikutus ulottuu. Miten GMO-rehulla ruokitun lehmän maidosta tehdystä juustosta tehty pizza? Entä ko. lehmän vasikka? GMO-ruokitun kanan munat? Entä GMO-rehulla ruokitun naudan lannalla lannoitetut kasvit?

Viime kädessä minusta on kyse myös vihreiden suhtautumisesta tieteeseen. Jos haluamme ilmastonmuutoskeskustelussa tukeutua tieteelliseen konsensukseen ja käyttää sen tuottamia tietoja perusteina, emme voi ajaa geenimanipulaation totaalikieltoa tukeutuen vastavirtatutkijoihin tai GMO-skeptikoihin. Ja samalla tavalla kuin on syytä tutkia GMO:n puolesta puhuvien tutkijoiden rahoituslähteitä, on syytä selvittää myös, tuleeko esimerkiksi maailmaa kiertävän geeniskeptikon leipä nimenomaan aiheen vastustamisesta.

Viihreät ovat kasvava puolue ja on selvää, että tulemme olemaan montaa mieltä monista perinteisistä aiheista. On hienoa, että myös puolueen veteraanit ovat valmiita sparraamaan asioissa. Siitä(kin) minä tässä porukassa tykkään.

Audimies, tule takaisin. Korkokenkiä käytän muutenkin ja korekeakoulututkinto on. Silittämisestäkin voin neuvotella, jos kotiisiivous voidaan ostaa alan ammattilaiselta. Nähtyäni sunnuntain Hesarissa vaihtoehdon koin nimittäin valaistumisen hetken ja totesin, että paljon pahempaakin voisi olla.

Hesarin sunnuntaidebatti on netissä vain maksullisessa digilehdessä. Ko. foorumi on avoin, sinne saa tarjota mielipiteitänsä kuka tahansa. Juttu ei siis edusta Hesaria eikä siksi tarvitse tehdä "Annoja", vaikka herneitä on nenässä hyvinkin kevyen kettäsoppatykin tarpeiksi.

Tittelillä Filosofian tohtori ja Pohjois-Amerikan kirkkohistorian sekä Yhdysvaltain ja Britannian historian dosentti varustettu Markku Ruotsila otsikoi tekstinsä "Valtion ei tulisi enää rahoittaa abortteja".  Todellinen tahtotila on aborttien täyskielto. Koska hän itsekin pahoittelee sen olevan epärealistinen vaihtoehto, on "lasten laillistettujen murhien" ainoa ehkäisykeino Yhdysvaltain kristillisen oikeiston hahmottelema malli.

( Pärräämistä ja spekulatiivinen idea aborttien vähentämiseksi )

Omenat kypsyvät puissa ja käsittämättömän nopeasti kulunut vuosi 2009 antaa hienovaraisesti vinkkiä siitä, että loppupuolisko on edessä. On siis aika koota työn hedelmiä ja suunnitella syyskylvöjä. Koska koko tonttini on täynnä sekalaista rakennustarviketta ja pihan perusparannus on edessä vasta ensi kesänä, on tämän vuoden ihmettely enemmänkin organisatorista laatua. Eli missä olisi hyödyksi eniten tulevina vuosina.

( Uncle Sam ry wants you )

Meistä on tulossa lohtusyöjien kansakunta. Joten joko loogisena kaarena tai kaksinaismoralismin kukkasena päätän tämän kirjoituksen ihanimpaan jälkiruokareseptiini, joka ei ole terveyssuosituksia nähnytkään.

Mutta sitä ennen on hiukan ihmeteltävä tätä nykymeininkiä, jossa ruoan hinta laskee mutta kuntapalvelut supistuvat. Koska alv-alennus iskee tasaisesti kautta linjan, säilyy edelleen se vääristymä, että epäterveellinen ruoka on terveellistä halvempaa. Melassi ja palmuöljy pitävät jatkossakin huolta suomalaisen kääntöpiirin riittävyydestä ja verisuonien jäykkyydestä.
( yliannostuksen uhallakin... )


(Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin blogissani http://marisaario.livejournal.com/ josta ne siirtyvät automaattisesti myös facebookiin. Kommentit eivät siirry sovellusten välillä)

Kantaani piraatteihin on kysytty aina välillä ja tylsästi myönnän, että se on ehdoton ehkä. Selitykseksi paljon toisaalta-toisaalta -poliitikkopuhetta.

( piraateista yleensä ja lääkepatenteista erityisesti... )

Piraattipuolueen olemassaolo on joka tapauksessa merkittävää. Kuten vihreät syntyivät siitä syystä, että ympäristön pilaamisen ongelmia ei tajuttu tai haluttu tajuta, piraatit herättävät meidät tajuamaan tietoyhteiskunnan aiheuttaman murroksen. Jää nähtäväksi, onko edessä nuorsuomalaisten vai vihreiden kaltainen kohtalo. Paljon huonompiakin lisiä suomalaiseen puoluekenttään voisin kuitenkin kuvitella.

Kynäilin kasaan seuraavan kirjoituksen, jolla on takanaan koko valtuustoryhmämme tuki. Teksti saatiin jo julki keskiviikon Kaarina-lehdessä ja toivottavasti myös seuraavan perjantain Kunnallislehdessä. Viestiä saa levittää.

- - -

Kuntalisä tulee käsittelyyn sivistyslautakuntaan tiistaina 2.6. ja valtuustoon 15.6. Me vihreän valtuustoryhmän edustajat olemme saaneet Kaarina-lisän puolesta paljon yhteydenottoja kuntalaisilta turuilla, toreilla ja tapahtumissa. Otamme vastaan edelleen palautetta päätöstemme tueksi ja uskomme myös muiden ryhmien kuuntelevan uusien kaarinalaisten viestejä avoimin korvin.

Juuri nyt on siis aika muistaa omaa valtuutettua tai lautakunnan jäsentä. Kaikilla luottamushenkilöillä on käytössään sähköposti muotoa etunimi.sukunimi@kaarina.fi, sivistyslautakunnan jäsenet löytyvät netistä.

Kaarinalisän todelliset kustannusvaikutukset selviävät vain ottamalla järjestelmä käyttöön määräajaksi. Kuntalisä on käytössä lähiseudulla muun muassa Liedossa, Paimiossa ja Naantalissa, eli mitään ennenkuulumatonta ei olla ottamassa käyttöön. Kuntalisä parantaa perheiden valinnanvapautta, jaksamista ja hyvinvointia. Se on yksi tärkeä pala siinä palapelissä, jota pienten lasten vanhemmat kokoavat joka päivä arjessaan.

Kuntalisä houkuttaa kotiin kaikkein pienimpien lasten vanhempia, juuri niitä lapsia, jotka saavat eniten hyötyä jokaisesta lisäkuukaudesta kotona. Kuorma on pois päivähoidosta ja kuntalisän puoltaminen on näin ollen myös jokaisen päivähoitolapsen vanhempien etu.

Hyvinvoivat lapset koituvat edelleen jokaisen kuntalaisen ja veronmaksajan eduksi. Kuntalisä houkuttelee seudulle myös lisää hyvinvoivia perheitä, jotka netistä parilla klikkauksella valitsevat veroeurojensa tulevan kohteen.  Lisäsatsaus lapsiin on sosiaalinen investointi, joka tuottaa vaurautta paremmin kuin paperikone.

Useat puolueet olivat ennen vaaleja kuntalisän kannalla. Toivotamme tulevat kuntalisän käyttäjät vanhempineen  tervetulleeksi valtuuston kokoukseen 15.6. kaupungintalolle seuraamaan näiden vaalilupausten pitämistä ja luottamushenkilöiden toimintaa.

Parhain terveisin vihreä valtuustoryhmä;  Hannu, Mari, Tomi, Niina, Milla, Terttu ja Anneli

Tuli vallan nostalginen olo, kun luin pitkästä aikaa lehteä nimeltä Maaseudun Tulevaisuus.

Lapsuudenkodissa se oli yksi päälehdistä, jonka tosin itse muistan lähinnä siitä, että siinä oli huonot sarjakuvat. Nyt olivat sarjikset parantuneet ja muutenkin lehden lukeminen on avartava kokemus kaikilla tavoin. Kollaja, saimaannorppa ja kansallinen tavoite kivihiilestä luopumiseksi ovat kansijuttuja, mikä kuvaa hyvin sitä, miten oleellinen osa ympäristöasioilla nyt on yhteiskunnassamme.

( Ihmisten, suomenlampaiden ja saimaanhylkeiden arvosta... )

Eilisen jälkeen olen taas aivan mykistynyt siitä, miten paljon hyvyyttä ihmisistä löytyy. Olimme suunnitelleet autotallin tyhjennystalkoot tulevaa remonttia varten ja kutsuneet kavereita apuun. Kun tulin kotiin töistä, tajusin kauhean sähläykseni. Uuden työn aloittaminen oli sitonut ajatukseni niin, että olin unohdellut läppäreitä ja kännyköitä sinne sun tänne mutta se oli pientä siihen verrattuna, että eilisen lahopäisyyteeni vuoksi koiramme Netta oli päässyt karkaamaan. 11-vuotias umpikiltti, neuroottinen ja tapoihinsa piintynyt shetlanninlammakoirarouvamme oli kostanut piittaamattomuuteni lähtemällä katsastamaan maailmaa.

( Onneksi onnellinen loppu... )

Oli mielenkiintoinen tilaisuus. Istuskelin eilen työn puolesta Elinkeinoelämän Keskusliiton seminaarissa aiheena CleanTech Suomessa. Alaotsikkona kutkuttavasti Ympäristöstä ytyä liiketoimintaan. Sain halpahintaista huvia bongaamalla tilaisuudesta fraaseja ja mielipiteitä, jotka voisivat olla suoraan vihreistä pamfleteista.

• "Tietyillä osa-alueilla maassamme on maailman johtavaa osaamista: mm. energiatehokkuus, energian säästö, teollisuuden puhtaat prosessit, bioenergia ja tuulivoima."
• "Ilmastonmuutos ja tietoisuus niukkenevista uusiutumattomista resursseista ovat muuttaneet liiketoimintakenttää."
• "Ympäristöstä huolehtiminen voi olla kannattavaa liiketoimintaa ja sillä voi rakentaa kannattavaa liiketoimintaa."
  

Tarinan opetus. Ei kannattaisi tuhlata lounastuokiotansa Hesarin keskustelupalstan lukemiseen.

Tällä kertaa aiheena oli se järjetön asiantila, että saimaannorppa on vaarassa kuolla sukupuuttoon, koska olemme niin köyhä, kurja ja kyvytön maa, ettemme kykene sitä suojelemaan. Aikoinaan laulujoutsen pelastettiin esteettisyyden, laulujen, runon ja imagon vuoksi, mutta nyt olemme ilmeisesti niin paljon köyhempiä kuin Yrjö Kokon aikaan. Ainakin henkisesti.

Keskustelupalstan kuningasajatuksen tiivistänee parhaiten seuraava lause: "Jos saimaannorppa tai vaikkapa liito-orava ei kykene sopeutumaan ilmastonmuutokseen tai ihmisen muokkaamaan ympäristöön, niin kuolkoon pois. Se on luonnon laki."

Monista typeristä perusteluista tämä on ehkä kaikkein älyttömin. Ymmärrän perverssisti jopa seuraavan viiden minuutin tulevaisuutta tai lompakkoaan ajattelevia ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että (kyseenalainen) rahallinen hyöty nyt on oleellisempi kuin muu hyöty nyt tai tulevaisuudessa.

Mutta epämäärinen ajatus luonnon "laista" on eräänlainen Disney-eläinajattelun kääntöpuoli. Toinen inhimillistää eläimet bambeiksi, toinen pitää luontoa jonkinlaisena supermiessarjakuvana, jossa isoin pahis tai vahvin monsteri voittaa.

Jos vedotaan tähän luonnonlakiin, tulee vastustaa tietysti myös mm. vanhustenhoitoa, synnytyslaitoksia, keskosten tehohoitoa ja tarkemmin ajateltuna myös normaalia ensiapua. Jos kahden yksilön taistelussa toinen haavoittuu auto-onnettomuudessa tai nakkikioskikärhämässä, niin mitä sitä paikkailemaan. Kuolkoon pois.

On täsmälleen yhtä "luonnonmukaista" maksaa minun verorahoillani keskustelupalstalla kekkaloivien ei-sukulaisteni (ainakin toivon niin :) autoilua tai terveydenhuoltoa kuin norpan suojelua. Todennäköisesti norpan suojelusta on minulle ja biologisille sukulaisilleni jopa enemmän hyötyä ja iloa nyt ja tulevaisuudessa. Jos siis toimitaan vain luonnon lain mukaan.

Eritoten ihmisten käyttämä ehkäisy on kaikkein törkein rikkomus luonnonlakeja vastaan. Luonnon lakihan on sinällään älytön. Jokainen laji lisääntyisi hallitsemattomasti, jos voisi. Luonnosta on paljon esimerkkejä siitä, että laji ajaa itsensä sukupuuttoon tähtäämällä vain kasvuun.  Jos ei törmätä rajoittavaan tekijään, syödään resurssit loppuun. Luonnonlakien mukaan.

Luonnon laki on pyrkiä maksimoimaan tässä ja nyt lyhyen tähtäimen etu minulle itselleni ja ehkä jossain määrin äidinpuoleisille verisukulaisilleni. Pitää huolta, että meillä ja vain meillä on mahdollisimman paljon resursseja, turvaa ja ennen kaikkea seksiä, tässä ja nyt. Tällaisessako maailmassa joku haluaa elää? Ilmeisesti.

Tai sitten voimme päättää, että pyrimme ns. ihmisyyteen, jossa kykenemme ajattelemaan tulevia sukupolvia, ei-sukulaisia ihmisiä, kaukaista tulevaisuutta ja toisten lajien asemaa.

Euroajattelijoiden taas kannattaa tajuta, että biodiversiteetti eli geneettinen monimuotoisuus on rahallisesti moninkertainen arvo verrattuna _mihin tahansa_ rahalliseen hyötyyn, joka näennäisesti ja hetkellisesti saadaan monimuotoisuuden vähentämisestä. Hylkeet ovat mestareita säätelemään ihonalaista rasvakerrosta. Piileekö siellä ratkaisu ihmiskunnan lihavuusongelmaan?

Biodiversiteetin hävittäminen on kuin polttaisi lämpimikseen tietokirjoja tai patentteja, joita kukaan ei ole lukenut. Jos siis haluaa ajatella pelkkää rahaa. Minä en halua.

Alunperin piti kirjoittaa ihan vain vähän yhdelle listalle ja sitten juttu venähti. Edelleen se on melko hajanainen ja jokaiseen lauseeseen voisi varmasti tehdä tunteja taustatyötä ja lukea useita kirjoja. Saatanpa olla väärässäkin jossain kohtaa, hyvänen aika sentään. Joka tapauksessa ruokaan liittyy useita valintoja, jotka ovat osittain toisilleen ristiriitaisia. Ja on varmaa, että meidän kaikkien tulisi miettiä enemmän näitä kysymyksiä, sekä yksilöinä että yhteiskuntana.

( Pohdintoja ruoasta, ilmastonmuutoksesta ja etiikasta  )

Eikun anteeksi, menikös se nyt toisinpäin... Koetan tässä hahmottaa miestutkija Henry Laasasen uusinta mediaiskua.

Mitä itse tiedän tutkijana toimimisesta, tulisi varoa yleistämästä tuloksia. Jos yksi proteiini käyttäytyy yhdellä tavalla, toinen ei välttämättä käyttäydy. Ilmeisesti ihmisissä yleistämiset ovat kuitenkin sallittuja. Kaikki naiset ovat joko naimisissa tai liian kranttuja, miehen lompakon paksuus ratkaisee hänen menestyksensä ja ylipäänsä naisen leskeytymiseen päättyvä heteroliitto on ainoa olemessa oleva perhemalli.

( Viedäänpä siis ajatusta eteenpäin... )

Paikallislehteen on niin paljon tekstejä jonossa, että tämä tekstini ei välttämättä ehdi enää julki ennen vaaleja. Niinpä laitan sen tänne.

( Johdanto... )
- - -

GOOGLAA NUORTA KOTONA JA KUNNASSA


( Teksti... )

(Tämä teksti on pääkirjoitukseni Varsinais-Suomen vihreiden puheenjohtajan ominaisuudessa tänään ilmestyneeseen maakunnan vihreiden vaalilehteen. Löytyy ainakin Turun Sanomien välistä ja vihreältä kasvihuoneelta Turun torilta.)

YHTEISET YKSITYISASIAT

Onko terveys yksityisasia? Entä henkilöauton käyttö? Asumismuoto? Seksuaalinen suuntautuminen? Parveketupakointi? Käsiaseet? Hyvinvointi? Pahoinvointi?

Politiikka on rajanvetoa yksityisen ja yhteisen välille. Mistä ihminen päättää itse ja mikä on yhteisellä päätöksellä rajoitettua. Tai miten yhteisesti kannustamme toisiamme toimimaan.

Tiukimmin kielletään asiat, jota vahingoittavat suoraan toista ihmistä. Epävarman vahingon perusteella rajoittaminen herättää jo keskustelua. Yhdet haluavat suojata liike-elämän edut, toiset ympäristön. Rajoittamista voidaan perusteella vallitsevan moraalin mukaan mutta myös raha ratkaisee. Jopa oikeutta turvaan tai hyvinvointiin voidaan rajoittaa taloudellisilla syillä.

Rajoittaminen voi olla myös raakaa vallankäyttöä. Onko vanhuksella laitoksessa ulkoiluoikeus? Onko toritilaan suurempi oikeus jalankulkijoilla vai autoilijoilla? Onko sanavapaus koskematon? Ajatellaanko ympäristöä ja tulevia sukupolvia vai seuraavan vuosineljänneksen tulosta?

Kotikunta on se yhteisö, joka päättää sinun arkipäiväsi yksityisasioista. Vihreässä kunnassa kuunnellaan kuntalaista ja tehdään huomisenkin kestäviä päätöksiä yhteiseksi hyväksi.

Listamme ovat täynnä erilaisia erinomaisia rakennustyöläisiä halukkaina tekemään sinunkin kotikunnastasi vihreän. Yhdessä he vaativat apua niille, jotka sitä tarvitsevat. He haluavat asettaa rajat yhteisen ympäristön suojelemiseksi. He haluavat, että erilaisia kohdellaan yhdenvertaisesti.

Anna luottamuksesi vihreille ja etsi listoiltamme sinulle oikea ehdokas. Rakennetaan yhdessä hyvinvointia meille kaikille.

Mari Saario
Vihreiden Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja

Pääsin tänään eroon viisaudenhampaastani, jonka päättäväisesti ja periaatteessa halusin hoidattaa julkisella puolella. Lopputuloksena erinomaista hampaiden hoitoa, riski vahinkoraskaudesta ja lääkkeiden väärinkäytöstä sekä merkillisiä laskusotkuja.

( Seikkailuni pitkin hampain... )

Ihanne tietysti olisi, että pystyisimme perheissä, yhteisvastuulla ja yhteiskunnan tuella kasvattamaan vain sellaisia aikuisia, joiden sisällä ei olisi mustaa kurjuutta ja tarvetta purkaa se tuhoisasti.

( Mutta mitä tehdä niille, joista aikoinaan olisi tullut pyöveleitä? )

Aina joskus tajuaa, miten eri tavalla toinen ihminen voi ajatella. Olo on kuin Amazonilta uuden sammakkolajin löytäneellä. Hyvänen aika, että tiuollaisiakin on. Tällä kertaa henkiset leukani loksautti tieto siitä, paljonko suomalaiset heittävät ruokaa pois. Kauppojen tilanteen tiedän kyllä ja olen freeganitutuilta kuullut, eli ympäristömerkeistä sun muista huolimatta priimaa ruuokaa kulkee muovikääreissään käsittämättömiä määriä kaatopaikoille metaania syytämään. Mikä siis osoittaa hyvin millaisia katteita jokapäiväisestä leivästämme maksamme, kun moinen tuhlaus kannattaa.

Mutta että yksityinen ihminen maksaa ensin ruokakaupassa kympin ja heittää myöhemmin kaksieurosen roskikseen käyttämättä jääneen ruoan mukana. Olen sitkeästi opetellut oman vyötärölinjani vuoksi olemaan jatkuvasti tyhjentämättä lasten lautasia ja poden huonoa omaatuntuoa jo siitäkin. Lehtijuttujen myötä tajusin kuitenkin vasta, että joissakin kodeissa on normaali käytänötö aloittaa kokkaaminen aina neitseellisistä aineksista ja kaapia syömisen päätteeksi kattila ja kastikepannu roskiin siinä kuin erinäiset vajaiksi jääneet pakkauksetkin.

( Jämäkokkaaminen kunniaan... )

Minä koen esirukouksen myötätunnon ja rakkauden ilmentymänä. Rukoileminen sen puolesta, että itseensä tyytyväinen ihminen muuttuisi vastoin tahtoaan on samantasoinen idea kuin miesten kuvien näyttämiseen yhdistetyt sähköshokit perversion pois ehdollistamiseksi. Autenttinen omaksi-parhaaksesi-hoitokeino kultaiselta kun-kaikki-oli-hyvin-viisikymmenluvulta.

( Pray away the hay - tai ainakin fundamentalistit )

(Kirjoitus julkaisiin Olympialaisten aikaan Kunnallislehdessä, tulin ulos kaapista soccer-mamana :)

Sehän oli lastenleikkiä, sanotaan kun jokin onnistuu liian helposti. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että lasten leikkiminen antaa parhaat eväät paitsi terveelle aikuisuudelle, myös urheilullisille huippusuorituksille. Sen sijaan liian tiukka ja varhainen harjoittelu tai lasten karsinta ei tuota edes niitä huippuja.

Uuden Tiede-lehden artikkeli oli herättävää luettavaa. 3-6-vuotiaiden motoriset taidot ja aerobinen suorituskyky ovat parhaat niillä lapsilla, jotka ulkoilevat eniten. Jos lapsena ei usein hengästy, ei tilannetta voi enää kokonaan vanhempana korjata, asia vaikutti myös nopeus- ja voimalajeissa menestymiseen. Tohtori Anu Sääkslahti on havainnut yhteyden varhaislapsuuden kömpelyyden ja aikuisiän ylipainon ja diabeteksen välillä.

Puoluekokouksessa oli hienoa. Puhuin pienten kuntien valtuutettujen uupumisesta ja hyvinvoinnista ja tapasin hurjasti mielenkiintoisia ihmisiä. Mutta ennen kaikkea vakuutuin siitä, etten ole yksin.

Pelkästään pienenä ideapalaverina mainostamatta pidetty tilaisuus sekä senjälkeinen viidakkorumpu keräsi puoluekokouksesta peräti kolmisenkymmentä kiinnostunutta (s.o. 1 % nykyisestä puolueen jäsenmäärästä :)  pohtimaan sitä, miten luonnontieteellinen ja teknologinen osaaminen alkaa olla yhä keskeisempi osa päätöksentekoa ja vihreiden tulee avata keskustelua aiempaa rohkeammin. Tietoyhteiskunta-asiat ja uudet teknologiat ovat yksi esimerkki, mutta yhtä lailla riippumaton perustutkimus ja kansalaisten oikeudet kaipaavat lisää puolustajia. Toisaalta haluamme kerätä yhteen vihreät arvot jakavia ihmisiä vaikuttamaan ihmisten ja ympäristön puolesta omissa yhteisöissään.

Kaikki on vielä avointa ja kaikkeen voi vaikuttaa. Yhdistys perustetaan vasta kunnallisvaalien jälkeen ja ensi vuonna laditaan ohjelma siitä, mitä oikein olemme, teemme ja haluamme. Facebook-ryhmä on tulossa, nettisivut ilmestyvät jossain vaiheessa ja tiedottelen toki myös täällä. Keräämme väen yhteen valtakunnallisesti, joten kaikenlaisia netin yli tapahtuvia yhteydenpito- ja päättämiskeinoja tullaan suosimaan. Sen toteuttamiseen tarvitaan myös minua pätevämpiä osaajia.

Mutta jos olet utelias, laita minulle postia mari(piste)saario@at)iki(piste)fi ja pääset sähköpostilistalle ja mukaan tekemään.

Takana on kolme kuukautta pomppimista pitkin suomalaista neuvola- ja terveydenhuoltojärjestelmää huipentuen lopulta kymmenen päivän keikkaan Tyksissä, jonka henkilökunta oli onneksi paikalla yhtä aikaa minun kanssani. Vaikeuksien kautta voittoon -projektin lopputulos murisee nyt rintarepussa, 52 cm ja jämpti 3500 g tunnetun universumin ihastuttavinta kuopuspoikaa.

Kahden viikon jälkeen olen pikku hiljaa vaikuttunut vaalien jälkeisen elämän olemassaolosta. Itse asiassa elämää on ollut merkittävästi enemmän kuin ennen vaaleja, ainakin niitä elämän arvoisia asioita. Puutarhanhoitoa, lasten kanssa puuhailemista, parisuhdetta, unta ja laatukirjallisuutta. Muutamana aamuna tai iltana on väsymys iskenyt rankasti, mutta se oli odotoettavissa. Viimeisten vaalilaskujen maksaminen teki omasta käyttövarabudjetista tälle kuukaudelle opintorahan suuruisen, joten ikioma simulaatio aiheesta "kuinka naurettavan vähän opintoraha on elämiseen" on käynnissä, mutta itsekkäästi onneksi vain seuraavaan palkkapäivään asti.

Piti blogata muuta, mutta eilisessä lehdessä oli liian monta samoihin ajatuksiin johtavaa asiaa. Suomessa Turun hovioikeus on hylännyt muslimiäidin pahoinpitelysyytteen liittyen poikavauvan ympärileikkaukseen. Turun Sanomat nosti esille Yhdysvaltojen seksuaalirikoslain ongelmia ja käytti esimerkkinä tapausta, jossa 17-vuotias poika sai vuosien vankeuteen johtaneen raiskaussyytteen 15-vuotiaan tyttöystävän kanssa harrastetusta vapaaehtoisesta seksuaalisesta teinistelystä. Sama lehti kirjoitti toisaalla, miten ajatus yleisestä sairausvakuutuksesta saa vähitellen kannatusta Yhdysvalloissa ja millaisia ilmiöitä nykytilanne tuottaa. Taannoin luin uutisen Euroopassa oikeuteen haastetuista, eutanasiaa toteuttaneista lääkäreistä. Kuka saa kajota toisen ruumiiseen ja miten valtion tulisi turvata ruumiillista koskemattomuutta?

Sain tiukan kysymyspatteriston sähköpostissa. On niitä tippunut muutenkin, mutta tässä oli hyviä pointteja, jotka tarkentavat erilaisia kantojani. Jos ne ovat askarruttaneet yhtä, saatavat mietityttää toistakin. Lyhentelin hiukan kysymyksiä ja vastauksia tähän. Aiheet vaihtelevat eläkesäästämisestä ydinvoiman kautta heteroiden oikeuksiin, kirkon ja valtion eroon sekä nettisensuuriin.

Kuten aiemmassa perustulokirjoituksessa kommentoin, Suomen kuvalehti puolsi yksiselitteisesti perustuloa. Ville Niinistö ja Osmo Soininvaara julkistivat tänään lisätaustoja perustulon rahoittamisesta. Kannattaa lukea.

Vietimme perheen kanssa ihanan sunnuntaipäivän. Naapurikunnassa Liedossa oli kaksikin eri tapahtumaa ja ulkoilusää upea. Littoistenjärven talvirieha kärsi hiukan aikaisesta keväästä, eli luistelun ja hiidon sijaan söimme pullaa aurinkoisella kivellä ja lapset ajelivat sekä koirien että ponin kärrykyydissä. Politiikkaa oli tarjolla joka käänteessä, mutta itse päätin suoda rauhallisen kevätpäivän niin äänestäjille kuin muksuillekin. Liedonretki jatkui Vanhalinnaan, jossa olivat museoiden ovet auki ja rattaiden edessä tällä kertaa ihana suomenhevosruuna. Hävettää tunnustaa, etten koskaan aiemmin ole kiivennyt Linnavuorelle, mutta nyt asia tuli korjattua. Mukavan ulkoilupäivän jälkitunnelmissa tajusin, ettei nettisivuiltani käy ilmi, miten tärkeitä asioita luonto ja luonnossa liikkuminen minulle ovat. Tulkoon sekin puute nyt korjatuksi.

Perustulosta en ole kirjoittanut suurta omaa tiivistelmää, koska vihreiden sivuilla se on jo olemassa. Suosittelen lukemaan sekä tiivistelmän että vastaukset kritiikkiin, kyseessä on kuitenkin suurin yhteisvastuun muutosehdotus mitä suomalainen yhteiskunta on vuosikausiin nähnyt. Mitä enemmän olen perustuloa miettinyt, sitä enemmän olen sen kannalla.

Mainostan olevani käytännössä vihreä. Nyt on aika ottaa naisesta mittaa ja koota yhteen pienimuotoinen eduskuntavaaliehdokkaan ekotase. Vihreät puhuvat paljon yksilön valinnoista ja itse olen lujan kuluttajauskovainen. Sitä tehdään, mille on kysyntää. Millaiseen suuntaan minä siis omilla kulutusvalinnoillani olen ohjaillut yhteiskuntaa?

Selvyyden vuoksi jätän pois työurani ympäristönsuojelijana. Olen kyllä ollut tarmokkaasti myötä vaikuttamassa esimerkiksi siihen, että yli 600 ihmistä pudotti toimistopaperinkulutuksensa kolmessa vuodessa yli 60 prosenttia, mutta tällainen on yhteispeliä eikä henkilökohtaista ympäristösankaruuttani.

Professori Pekka Hänninen kirjoitti hyvin Turun Sanomissa niistä vaikeuksista, joita Suomessa on keksintöjen kaupallistamisessa. Itse olen puhunut korkeasti koulutettujen työttömyyden aiheuttamasta inhimillisestä ja taloudellisesta tuhlauksesta. Kun esille on nostettu myös keksintöjen tuhlaaminen ja unohtaminen, alkaa harmittaa uudelleen. Me ylpeilemme osaamisellamme ja koulutuksellamme, mutta emme kerää siitä hedelmiä. Investoimme valtavasti ihmisten korkeakoulutukseen ja koulutamme heitä työttömiksi. Jatko-opiskelijat joutuvat tuhlaamaan työajastaan järjettömän paljon rahoituksen haalimiseen. Kun sitten tutkimus tuottaa keksinnön, se hautautuu mappiin, koska hyödyntäjää ei löydy. Vähän kuin autotehtaassa ensin viidennekseen autoista asennettaisiin vain kolme pyörää, toiseen viidennekseen ei tulisi moottoria, kolmatta ei tankattaisi ja neljäs viidennes unohdettaisiin autoliikkeen pihaan ruostumaan. Viimeinen viidennes ehkä saataisiin ajoon.

Nyt on vaalikuume napsahtanut nousuun. Tämä on se vaihe, kun tyhjentäisi lasten synttärilahjarahapankkitilit ja panttaisi talon ostaakseen vielä 150 000 vaalilehteä. Ja itse asiassa jos kampanjapäällikön asunnon saisi lainan takaukseksi niin eikö se TV-spottikin... Juuri tätä varten olen ympäröinyt itseni maanläheisillä ja järkevillä ihmisillä.

Aitokin itseluottamus on kasvussa. Nettisivuillani käy paljon väkeä, olen udellut muiden eri puolueita edustavien ehdokkaiden  kävijätilastoja ja omani ovat todella hyvät. Olen saanut suoria yhteydenottoja ja kannatuksen ilmauksia. Nyt takana on kaksi vaalipaneelia ja toisen jälkeen kehui toimittaja aidoksi ja asiantuntevaksi ja toisen jälkeen kanssapaneelisti kokoomuksesta ulosannilta ja vakuuttavuudelta kadehdittavaksi. Toki tässä välillä on ollut sellainen olo, että pärjäisikö sitä kansanedustajan ammatissa. Nyt tiedän, että varmasti selviäisin ja pärjäisin. Olisiko minulla sanottavaa? Kyllä olisi. Voisinko vaikuttaa? Jep. Pelastaisinko koko maailman? En.

Ryhdy nettisoturiksi! Tule ulos vihreästä kaapista. Sylkäise päin isolla rahalla ostettuja kampanjoita. Näytä, mistä kansalaisyhteiskunta on tehty.

Vihreillä ei ole äveriäitä taustaryhmiä eikä valtavaa kampanjakoneistoa. Vaalityömme tehdään pääasiassa aktiivisten, vapaaehtoisten ihmisten voimin. Siksi tarvitsemme juuri sinua. Kipeästi.

Jos symppaat tai kannatat Vihreitä tai olet peräti itse vihreä aktiivi, voit pienillä asioilla auttaa merkittävästi vaalityötämme.Olemme koonneet nettisivuillemme erilaisia helppoja ja vielä helpompia tukea Vihreiden vaalimenestystä vaikka kotisohvalta käsin: www.vihreat.fi/osallistu

Tule mukaan tekemään reilua muutosta!

PS. Jos haluat tietää, mitä me vihreät todella haluamme sanoa näissä vaaleissa, käy tutustumassa kolmeen kärkiteemaamme netissä:
www.vihreat.fi/teemat/ilmastonmuutos , www.vihreat.fi/teemat/koyhyys , www.vihreat.fi/teemat/tyoelama

Hassua tämä ehdokkuus. Toki koetan pysyä ajan tasalla kaivoslain uudistustarpeista (äkkiä uusiksi, nykylaki lahjoittaa malmivaramme koko maailmalle eikä anna kaivosympäristön lähiasukkaille sanansijaa), Virttaankankaan tekopohjavesihankkeesta (en kannata) ja perustulosta (malli on toimiva ja aito avaus), mutta nyt minulle on vasta valjennut kansanedustajan imago loputtomana mielipideautomaattina. Minusta sen on pakko olla falskia, koska yksikään ihminen ei kykene olemaan joka alan asiantuntija. Netin ääressä voi sentään aina tehdä taustatyötä. Olen aina ylpeillyt sillä, että olen patologisen kiinnostunut kaikesta, joten on vain pakko vastata huutoonsa. Viimeisimpänä muotoilin kantaani imettämiseen, aiheeseen, jossa yksityinen todella kohtaa perhepolitiikan. Jos puhumme lasten ja nuorten ravitsemuksesta yhteiskunnallisena tekijänä, ei liene syytä unohtaa kaikkein pienimpiäkään.

"Päivähoito-oikeuden kumoamisesta seuraisi paluu menneeseen ja nuorten vanhempien, etenkin äitien, valinnan mahdollisuuksien kaventuminen ja turvattomuuden lisääntyminen." Näin sanoo Stakes lausunnossaan 15.2.2006 ja pudottelee muutenkin sellaista tekstiä, että sen kannattaisi jokaisen perhepolitiikkaa harrastavan lukea. Vaalikoneissa kiinnitin huomiota siihen, että monessa koneessa oli kysymys subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamisesta. Yksikään vaalikone ei kantanut huolta päivähoitoryhmien koosta tai hoitohenkilökunnan jaksamisesta. Saati siitä, että kotiapua saavien lapsiperheiden määrä on pudonnut 50 000:sta 13 000:een vuoden 1990 jälkeen. Samaan aikaan mm. lasten laitoshuollon kustannukset ovat kaksinkertaistuneet muutamassa vuodessa ja ovat nyt liki 300 miljoonaa euroa, mutta sekään ei tunnu olevan poliittinen huolenaihe.

Ministeri Liisa Hyssälä emännöi Piikkiön valtuuston naisille ja joukolle keskustan naisväkeä hienon päivän Helsingissä. Ohjelma painottui viihtymiseen ja tunnustan vilpittömästi viihtyneeni. Myös matkaseura oli hauskaa ja vahvisti tähänastisia kokemuksiani. Kun nyt olen alkanut tavata ihmisiä heidän puoluekannastaan tietoisena, kaikkein ystävällisimmät, vilpittömimmät ja sympaattisimmat ihmiset ovat järjestään löytyneet (tietysti vihreiden lisäksi) kristillisdemokraattien ja keskustan joukoista. Ottaen huomioon molempien puolueiden viralliseen liturgiaan liittyvät ahdasmieliset ajatukset, en kerta kaikkiaan ymmärrä, mistä komerosta he niiden laatijat kaivavat.  Välähdyksen keskustan virallisesta poliittisesta linjauksesta sain kuitenkin Liisa Hyssälän lounaspuheesta.

Pääministeri Matti Vanhasen mielestä Suomessa pelätään aivan suotta osa-aikaista työtä. Vanhanen huomauttaa, että osa-aikainenkin työ on parempivaihtoehto kuin työttömänä oleminen. Selittely on ymmärrettävää, sillä puolet tällä hallituskaudella syntyneistä uusista työpaikoista on osa-aikaisia tai määräaikaisia.  Mutta kun elämä ei ole  osa-aikaista ja onneksi hyvin harvoin pätkissäkään.

Arvatkaapa kuka on hermafrodiitti nimeltä Grace (!) Thiaoogga-planeetalta? Eikö ole soitellut viime aikoina? No, onneksi keskuudessamme vaeltaa suuri opettaja, tiedemies ja parantaja Jon C. Fox, joka juttelee hänen kanssaan säännöllisesti valaisten viisailla neuvoillaan meidän telluslaisten polkua. Foxin taivaskanavan vakiovieraisiin kuuluu myös mestari Hilarion, jonka neljännesvuosittaiset hengelliset neuvot meedio ja jokapaikannero Fox toimittaa tavallisten kuolevaisten kuultaville CD-levyllä nimellistä 45 dollarin korvausta vastaan. Thiaooggan ja epäilemättä myös monien vielä kaukaisempien ja ihmeellisempien sfäärien lähettämät valtiovieraat ottaa 10.-11.2. Espoossa vastaan Suomen valtion edustajana ulkoministerin sijasta kulttuuriministeri Tanja Saarela.

Ns. uskomuslääkintä on nykyään suosittua monestakin syystä. Kun puhutaan psyykestä, voidaan uskomisella vaikuttaa. Mutta kun aletaan puhua kemiasta, ei aine muutu uskomalla toiseksi. Tässä pitkähkössä artikkelissa käsittelen vihreänä kemistinä sitä, miksi hieronta tai akupunktio voivat olla ihan hyvä juttu, mutta vaihtoehtoinen "lääketiede" ei. Ja miksi eritoten homeopatia on mielestäni vaarallista tai ainakin kallista huuhaata.

Yhdistys- ja vapaaehtoistoiminnan kirjava kenttä tulisi saattaa samanlaiseen valtiovallan suojelukseen kuin luonnon monimuotoisuus. Sillä yhdistystoiminta tekee hyvää. 

Puhumme demokratian ja vapaan tiedonvälityksen puolesta. Kauhistelemme tilannetta erityisesti niissä maissa, joissa valtaapitävät pyrkivät sensuroimaan lehdistöä. Meillä mediaa ja kulttuuria yksipuolistaa markkinatalous.