17. helmikuuta 2009 (11:24)
Tarinan opetus. Ei kannattaisi tuhlata lounastuokiotansa Hesarin keskustelupalstan lukemiseen.
Tällä kertaa aiheena oli se järjetön asiantila, että saimaannorppa on vaarassa kuolla sukupuuttoon, koska olemme niin köyhä, kurja ja kyvytön maa, ettemme kykene sitä suojelemaan. Aikoinaan laulujoutsen pelastettiin esteettisyyden, laulujen, runon ja imagon vuoksi, mutta nyt olemme ilmeisesti niin paljon köyhempiä kuin Yrjö Kokon aikaan. Ainakin henkisesti.
Keskustelupalstan kuningasajatuksen tiivistänee parhaiten seuraava lause: "Jos saimaannorppa tai vaikkapa liito-orava ei kykene sopeutumaan ilmastonmuutokseen tai ihmisen muokkaamaan ympäristöön, niin kuolkoon pois. Se on luonnon laki."
Monista typeristä perusteluista tämä on ehkä kaikkein älyttömin. Ymmärrän perverssisti jopa seuraavan viiden minuutin tulevaisuutta tai lompakkoaan ajattelevia ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että (kyseenalainen) rahallinen hyöty nyt on oleellisempi kuin muu hyöty nyt tai tulevaisuudessa.
Mutta epämäärinen ajatus luonnon "laista" on eräänlainen Disney-eläinajattelun kääntöpuoli. Toinen inhimillistää eläimet bambeiksi, toinen pitää luontoa jonkinlaisena supermiessarjakuvana, jossa isoin pahis tai vahvin monsteri voittaa.
Jos vedotaan tähän luonnonlakiin, tulee vastustaa tietysti myös mm. vanhustenhoitoa, synnytyslaitoksia, keskosten tehohoitoa ja tarkemmin ajateltuna myös normaalia ensiapua. Jos kahden yksilön taistelussa toinen haavoittuu auto-onnettomuudessa tai nakkikioskikärhämässä, niin mitä sitä paikkailemaan. Kuolkoon pois.
On täsmälleen yhtä "luonnonmukaista" maksaa minun verorahoillani keskustelupalstalla kekkaloivien ei-sukulaisteni (ainakin toivon niin :) autoilua tai terveydenhuoltoa kuin norpan suojelua. Todennäköisesti norpan suojelusta on minulle ja biologisille sukulaisilleni jopa enemmän hyötyä ja iloa nyt ja tulevaisuudessa. Jos siis toimitaan vain luonnon lain mukaan.
Eritoten ihmisten käyttämä ehkäisy on kaikkein törkein rikkomus luonnonlakeja vastaan. Luonnon lakihan on sinällään älytön. Jokainen laji lisääntyisi hallitsemattomasti, jos voisi. Luonnosta on paljon esimerkkejä siitä, että laji ajaa itsensä sukupuuttoon tähtäämällä vain kasvuun. Jos ei törmätä rajoittavaan tekijään, syödään resurssit loppuun. Luonnonlakien mukaan.
Luonnon laki on pyrkiä maksimoimaan tässä ja nyt lyhyen tähtäimen etu minulle itselleni ja ehkä jossain määrin äidinpuoleisille verisukulaisilleni. Pitää huolta, että meillä ja vain meillä on mahdollisimman paljon resursseja, turvaa ja ennen kaikkea seksiä, tässä ja nyt. Tällaisessako maailmassa joku haluaa elää? Ilmeisesti.
Tai sitten voimme päättää, että pyrimme ns. ihmisyyteen, jossa kykenemme ajattelemaan tulevia sukupolvia, ei-sukulaisia ihmisiä, kaukaista tulevaisuutta ja toisten lajien asemaa.
Euroajattelijoiden taas kannattaa tajuta, että biodiversiteetti eli geneettinen monimuotoisuus on rahallisesti moninkertainen arvo verrattuna _mihin tahansa_ rahalliseen hyötyyn, joka näennäisesti ja hetkellisesti saadaan monimuotoisuuden vähentämisestä. Hylkeet ovat mestareita säätelemään ihonalaista rasvakerrosta. Piileekö siellä ratkaisu ihmiskunnan lihavuusongelmaan?
Biodiversiteetin hävittäminen on kuin polttaisi lämpimikseen tietokirjoja tai patentteja, joita kukaan ei ole lukenut. Jos siis haluaa ajatella pelkkää rahaa. Minä en halua.